Lautuma

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 3. lokakuuta 2012 kello 13.06 käyttäjän EmausBot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 3. lokakuuta 2012, perustui tähän versioon.
Lautuma ruumiissa

Lautuma (lat. livor mortis: livor 'sinelmä', mors [gen.mortis] 'kuolema') on kuoleman jälkeen ruumiin iholle ilmaantuva violetinpunainen väritys, joka johtuu punasolujen vajoamisesta painovoiman vaikutuksesta alaspäin, kun verenkierto on pysähtynyt. Lautumat ilmestyvät yleensä ensin rintakehän sivuosiin noin 15–20 minuutin kuluttua kuolemasta. Ne alkavat yhtyä toisiinsa 2 tunnin kuluttua, ja niiden määrä ja laajuus lisääntyy 12 tuntiin asti. Lautumia ei ilmaannu paikkoihin, joissa ruumis koskettaa maata tai jotain esinettä, koska ihon hiussuonet ovat tällöin puristuneina kasaan. Kuolemanhetkestä 20 tunnin sisällä lautumat ovat vielä poispainettavissa, ja niiden paikka myös muuttuu tänä aikana, jos ruumista liikutetaan.[1]

Lautumat lasketaan toissijaisiin kuolemanmerkkeihin, joita ovat myös esimerkiksi kuolonkankeus ja ruumiin jäähtyminen. Lautumia voidaan käyttää apuna arvioitaessa henkilön kuolinaikaa.

Kuoleman tilat

Kuolonkalpeus (pallor mortis) • Lautuma (livor mortis) • Kuolonkylmyys (algor mortis) • Kuolonkankeus (rigor mortis)

Lähteet

  1. ↑ Laaksonen, H.: Kuolemansyyn selvittäminen Therapia Fennica. Viitattu 9.1.2008.
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lautuma&oldid=12181747”