Pauluskoi
| Pauluskoin vaakuna | Pavlovsk (Pauluskoi) |
|---|---|
 | |
| Perustiedot | |
| Sijainti: | 59° 41' N 30° 26' E |
| Kartta: | Jandex-karttapalvelu |
| Pinta-ala: | /km² |
| Väestö: | 15 000 (vuonna 2003) |
| Asukastiheys: | /km² |
| Korkeus: | n/a m merenpinnasta |
| Postinumero: | 164 901 |
| Suuntanumero: | +7 812 .. |
| OKATO-tilastotunnus: | 40286501 |
| Rekisterikilven numerot: | 47 |
Pavlovsk[1] (myös Pauluskoi[2][3], ven. Па́вловск, aikaisemmin ven. Слуцк, Slutsk) on Pietariin kuuluva kaupunki Venäjällä. Se sijaitsee Venjoen rannalla 30 kilometriä Pietarin keskustasta etelään Pietarin ja Dnon välisen rautatien varrella (Pavlovskin asema). Hallinnollisesti kaupunki on Puškinin piiriin kuuluva kunta. Asukkaita on 15 000 henkeä (vuonna 2003).lähde? Pauluskoi on kaupungin perinteinen inkerinsuomalainen nimi.
Paikalla on sijainnut ruotsalaisten rakentama linnake, jonka venäläiset valtasivat vuonna 1702. 1700-luvun puolivälissä seutu oli keisarillisen hovin suosima metsästyspaikka. Vuonna 1777 Katariina II lahjoitti Venjoelle perustetun Pavlovskojen sekä Linnan ja Kuznetsyn kylät pojalleen Paavali I:lle. Vuonna 1796 Pavlovskojen kylästä tuli kaupunki.
1780-luvun lopusta lähtien Pavlovsk kuului Paavali I:n puolisolle keisarinna Maria Fjodorovnalle ja vuodesta 1828 suuriruhtinas Mihail Pavlovitšille, Konstantin Nikolajevitšille ja muille keisariperheen jäsenille. Vuonna 1837 otettiin käyttöön Venäjän ensimmäinen rautatie Pietarista Tsarskoje Seloon ja Pavlovskiin, josta tuli pietarilaisten suosima huvila-alue. Vuonna 1838 avattiin arkkitehti Andrei Stackenschneiderin suunnittelema Pavlovskin asema, jossa vuoteen 1917 saakka järjestettiin korkeatasoisia klassisen musiikin konsertteja.
Pavlovskin historiallinen ydin on klassistinen palatsi- ja puistokokonaisuus. Vuosina 1782–1807 rakennettiin palladiolaista huvilaa muistuttava palatsi, joka koostuu kupolikattoisesta päärakennuksesta ja kaarevien pylväsgallerioiden siihen yhdistämistä siipikennuksista. Palatsin ovat suunnitelleet Charles Cameron, Vincenzo Brenna ja Andrei Voronihin, sisätilojen viimeistelyyn osallistuivat arkkitehdit Giacomo Quarenghi ja Carlo Rossi. Palatsia ympäröi 600 hehtaarin laajuinen puistoalue, jossa geometrisesti suunnitellut kokonaisuudet yhdistyvät vapaisiin maisemapuistoihin. Puistossa sijaitsevat mm. Charles Cameronin suunnittelemat paviljongit Ystävyyden temppeli, Apollonin pylväikkö ja Kolme sulotarta.
Vuosina 1918–1944 kaupungin nimenä oli Slutsk vuonna 1917 kuolleen vallankumouksellisen Vera Slutskajan mukaan. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset hävittivät palatsialueen, joka on sodan jälkeen restauroitu.[4][5] Pavlovskin palatsialue on yksi Unescon maailmanperintökohteista.
Teollisuus
Kaupungissa ei ole merkittävää raskasta teollisuutta, mutta siellä on saksalaisen Knauff-kipsilevyvalmistajan osittain omistama Ilim Pulp -konserniin kuuluva kartonkitehdas OAO Sankt-Peterburgskij kartonno-poligrafitšeskij kombinat, joka valmistaa kipsilevykartonkia ja painokartonkia, jota jalostaa pakkausmateriaaliksi saman yrityksen yhteydessä syväpaino.
Lähteet
- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 179. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2
- ↑ Inkeri: tiekartta. Ingriainfo oy, 1992. ISBN 951-96326-0-3
- ↑ Keski-Inkeri: kylä- ja tiekartta. Ingriainfo oy, 1993. ISBN 951-96326-1-1
- ↑ Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 341–342. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6
- ↑ Muštukov, V. & Tihonov, L.: Leningradin museot, s. 157–164. Moskova: Raduga, 1986. ISBN 5-05-000945-6
Aiheesta muualla
- Pauluskoin kaupungin esittely (englanniksi)
- Pauluskoin kaupunki Pietari-tietosanakirjassa (venäjäksi)
- Pavlovskin palatsialue Pietari-tietosanakirjassa (venäjäksi)
- Pauluskoin kunnallishallintoalueen sivusto (venäjäksi)
- Pavlovskin palatsimuseon sivusto (venäjäksi)
| Keskinen |  | |
|---|---|---|
| Kaukoitä | ||
| Pohjois-Kaukasia | ||
| Luoteinen |
| |
| Siperia | ||
| Eteläinen | ||
| Volga | ||