Nilviäiset
| Nilviäiset | |
|---|---|
 Meritursas (Octopus vulgaris) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: |
Nilviäiset Mollusca Linnaeus, 1758 |
| Luokat | |
|
|
| Katso myös | |
Nilviäiset (Mollusca) on eläinkunnan pääjakso. Se on eläinkunnan pääjaksoista niveljalkaisten jälkeen toiseksi suurin sisältäen yli 100 000 lajia. Nilviäisten nimi mollusca viittaa niiden ruumiinrakenteeseen: "mollis" on latinaa ja tarkoittaa pehmeää. Nilviäisiin kuuluvat muun muassa kotilot, simpukat ja pääjalkaiset kuten esimerkiksi mustekalat. Suurin osa nilviäisistä on merten ja makeiden vesien eläimiä, mutta osa niistä elää maalla.
Nilviäiset ovat selkärangattomia. Niiden ruumis jakautuu tyypillisesti neljään osaan: päähän, jalkaan, sisälmyspussiin ja vaippaan. Jalka on lihaksikas rakenne jonka avulla nilviäinen liikkuu. Jotkut akvaattiset nilviäislajit voivat kaivautua pohjaan sen avulla. Vaippa on sisälmyspussia peittävä limainen ihopoimu, jonka eritteestä nilviäiselle usein muodostuu kuori. Nilviäisillä saattaa olla erilaisia valoa aistivia rakenteita. Kehittyneet silmät löytyvät kuitenkin vain harvoilta nilviäisiltä, kuten mustekaloilta. Mustekalojen silmät ovat evolutiivisesti eri kehityslinjaa kuin esimerkiksi nisäkkäiden silmät, eli ne ovat kehittyneet toisistaan riippumatta.[1] Monilla nilviäisillä on suussa raastinkieli, eli radula. Radulan pinta on karkea ja nilviäinen voi sen avulla raastaa ruokaa irti ja kuljettaa sitä suuhunsa. Radulan pintakerroksen "hampaat" kuluvat käytössä, joten ne uusiutuvat jatkuvasti. Nilviäinen hengittää kiduksilla (jotkut maakotilolajit eräänlaisilla "keuhkoilla"). Nilviäisen hermosto koostuu parillisista hermosolmukkeista eli ganglioista, jotka hallitsevat elintoimintoja sekä aisteja. Nilviäiset lisääntyvät aina suvullisesti.
Nilviäisiä esiintyy kaikkialla maailmassa hyvin monenlaisissa ympäristöissä. Niiden koko vaihtelee mikroskooppisen pienestä useiden metrien kokoisiin (esimerkiksi jättiläiskalmarit ja kolossikalmari). Suurimpien lajien joukossa on erityisesti pääjalkaisten luokkaan (Cephalopoda) kuuluvia mustekaloja, joita pidetään myös nilviäisistä älykkäimpinä. Niillä on selkärangattomista suurimmat aivot, ja niiden on todettu oppivan muun muassa yrityksen ja erehdyksen kautta.[2]
Nilviäisiin kuuluu kahdeksan luokkaa.[3]
Lähteet
- ↑ Nordsieck R: The Evolution of the Mollusc Eye Weichtiere.at. Viitattu 31.10.2009. (englanniksi)
- ↑ The Cephalopoda. University of California Museum of Paleontology
- ↑ World Register of Marine Species
Aiheesta muualla
- Suomen uhanalaiset nilviäiset, Ympäristö.fi