Tenavat
Tenavat (engl. Peanuts) oli päivittäinen sanomalehtisarjakuva (2. lokakuuta 1950 - 13. helmikuuta 2000), jota kirjoitti ja piirsi amerikkalainen sarjakuvataiteilija Charles M. Schulz. Parhaimmillaan Tenavia julkaistiin yli 2600 sanomalehdessä ja sillä oli 355 miljoonaa lukijaa 75 maassa, ja sitä käännettiin 40 eri kielelle. Tenavista tehtiin myös 30 televisioelokuvaa, neljä elokuvaa ja Broadway-musikaali.[1] Tenavat ilmestyy yhä uusintoina monissa lehdissä United Feature Syndicaten levittämänä nimellä Peanuts Classics.
Historia
Tenavat saivat alkunsa sarjasta Li'l Folks, joka ilmestyi viikottain Schulzin kotikaupungin lehdessä St. Paul Pioneer Press vuosina 1947-1949. Kun United Feature Syndicate alkoi edustaa sarjaa, yhtiö päätti ottaa levitykseen Schulzin työstämän uuden sarjan. Se oli jokseenkin samanlainen kuin aikaisempikin, mutta hahmoilla oli nyt nimet. Tämänkin sarjan nimi olisi ehkä ollut sama, ellei samaan aikaan olisi kaksi muuta nimeltään hyvin saman tyyppistä sarjakuvaa: Al Cappin Li'l Abner ja nyt jo unohdettu Little Folks. Sekaannuksen välttämiseksi levitysyhtiö otti käyttöön nimen "Peanuts", josta Schulz itse ei juuri pitänyt. Vuonna 1987 antamassaan haastattelussa Schulz totesi: "Nimi oli aivan naurettava, se on vailla merkitystä ja yksinkertaisesti harhaanjohtava, ja sillä ei ole arvokkuutta - ja uskon että käyttämäni huumorilla on arvokkuutensa." Sarjakuva sai pian selkeän päähahmon, jonka mukaan Schulz olisi halunnut antaa sarjalle nimen: "Vanha kunnon Jaska Jokunen" (Good Ol' Charlie Brown). Ruotsissa Tenavat tunnetaan nimellä Snobben (Ressu).
Tenavat ilmestyi ensimmäisen kerran 2. lokakuuta 1950 seitsemässä USA:n valtakunnallisessa sanomalehdessä: The Washington Post, The Chigaco Tribune, The Minneapolis Tribune, The Allentown Call-Chronicle, The Betlehem Globe-Times, The Denver Post ja The Seattle Times. Aluksi ilmestyi vain päivittäinen strippi (daily strip). Ensimmäinen sunnuntaisarja (sunday strip) ilmestyi 6. tammikuuta 1952.
Sarjan varhaisvuosina Schulzin piirrostyyli oli hyvin selkeä ja puhdaslinjainen, viivat olivat paksuja ja lyhyitä ja hahmot pönäköitä. Esimerkiksi Jaskan kuuluisa pyöreä pää on näissä alkupään sarjoissa hivenen amerikkalaisen jalkapallon muotoinen. Schulz on myös selittänyt, ettei Jaska suinkaan ole kalju; hänen tukkansa vain on niin vaalea ja lyhyeksi leikattu, että se ei näy kunnolla. Schulz itse kuvasi tyyliään "hammastikkukoulukunnaksi", siis aivan kuin hän olisi piirtänyt hammastikulla.
Tenavien yhteiskuntakriittisyys on merkille pantavaa, varsinkin jos sitä verrataan muihin 1950-luvulla ilmestyneisiin sarjakuviin. Schulz ei ottanut suoraan kantaan rotukysymykseen tai sukupuolten tasa-arvoon vaan käsitteli niitä näkyvästi sarjan hahmojen kautta (tummaihoinen Sami, väkivahva Piparminttu-Pipsa).
Tenavat sisälsi myös usein viittauksia Raamatun kertomuksiin ja sananlaskuihin. Robert L. Short kirjoitti monta kirjaa, joissa hän kertoi Tenavista löytyneistä teologisista viesteistä. Lisäksi hän käytti niitä kuvituksena, kun hän luennoi evankeliumista. Schulz antoi tukensa hänen tulkinnoilleen, mutta ei lähtenyt kuitenkaan mukaan "saarnaamiseen". Vaikka Schulz oli itse jopa ollut opettajana raamattutunneilla, Schulz piti itseään sekulaarina humanistina. Hän on myös kertonut inhoavansa sitä, kuinka esimerkiksi Ville Vallaton rukoilee sarjakuvassaan ja keskustelee Jumalan kanssa vekkuleista kepposistaan. Tällaiset sarjakuvat ovat hänen mielestään hyvin pinnallisia.[2] Tenavien hahmoista varsinkin Eppu lainasi usein suoraan Raamatusta. Joitakin vitsejä ei voi ymmärtää ilman, että tuntee sananlaskuja. Tenavia Suomessa julkaisseessa Viikkosanomissa oli heti tuoreeltaan juttu "Tenavien evankeliumi" (Viikkosanomat 24/1966, Maunu Sinnemäki), joka on oikeastaan otsikkokuvaa myöten suoraa lainausta Shortin kirjasta. Shortin kirja Tenavat totuuden tiellä (The gospel according to peanuts) julkaistiin myös Suomessa (Hämeenlinna 1967, Päivä).
Tenavat oli suosionsa huipulla 1965-1980 ja pääsi jopa Time-lehden kanteen (9. huhtikuuta 1965). Jutun otsikkona oli "Good grief" (hyvänen aika), josta oli Tenavien ansiosta tullut lentävä lause.
1980-luvulla muut sanomalehtisarjakuvat ajoivat kuitenkin sen ohitse, kuten Karvinen sekä Lassi ja Leevi. Tenavat oli silti toki yksi laajalevikkisimmistä sarjakuvista ja erilaiset mainossopimukset ja lisenssit olivat koko ajan hyvin tuottoisia Schulzille.
Päivittäisessa Tenavat-sarjakuvassa oli 1950-luvulta lähtien neljä ruutua ja joskus harvoin kahdeksan. Vuonna 1975 stripille varattu tila kapeni hivenen, josta syystä tekstauksen kokoa kasvatettiin. Vuonna 1988 Schulz hylkäsi neliruutuisen formaatin ja käytti joskus jopa vain yhtä ruutua. Tämä johtui osin vähentyneestä tilasta mutta myös kokeilunhalusta.
Schulz teki sarjakuvaansa viisikymmentä vuotta yksin. Hän ei käyttänyt apulaisia edes tekstauksessa tai värityksessä. Vuonna 1980 hänen viivansa alkoi muuttua vapisevaksi. Muutos näkyi 1990-luvulla entistä selkeämmin. Sairastunut Schulz kuoli vain päivää ennen viimeisen sunnuntaisarjan ilmestymistä. Viimeiseen ruutuun hän kirjoitti: "Rakkaat ystävät, minulla on ollut onni piirtää Jaska Jokusta ja hänen ystäviään lähes 50 vuotta. Se on ollut lapsuuteni unelmien täyttymys. Valitettavasti en enää pysty pitämään päivittäisen sarjakuvan vaatimaa aikataulua. Perheeni ei halua kenenkään toisen jatkavan Tenavia, ja sen vuoksi ilmoitan nyt eläkkeellejäämisestäni. Olen ollut vuosien varrella kiitollinen julkaisijoittemme uskollisuudesta ja sarjakuvan ihailijoitten ilmaisemasta rakkaudesta. Jaska Jokunen, Ressu, Eppu, Tellu... kuinka voisinkaan koskaan unohtaa heidät." (Suomentanut: Juhani Tolvanen). Ruudun oikeassa alakulmassa Ressu istuu miettiväisenä kirjoituskoneen kera koppinsa katolla pilvien keskellä.
Ennen kuolemaansa Schulz vielä hyväksyi tarkoin valitut taiteilijat, jotka saavat valvonnan alaisena tuottaa rajoitetusti kuvia Peanuts-lisenssituotteita varten. Jo aikaisemmin muut taiteilijat (ainakin Jim Sasseville) olivat piirtäneet myös Tenavia Peanuts-sarjakuvalehdessä. Schulz piirsi aluksi itsekin lehtiin joitakin Tenavat-kansia ja -sarjakuvia.[3]
Hahmot
Schulzin luomilla hahmoilla oli lähes kaikilla esikuvansa "oikeassa elämässä." Eräässä haastattelussa hän kertoo: "Sitten menin Minneapolisiin ja kysyin ystävältäni Charlie Brownilta, voisinko käyttää hänen nimeään, jolloin hän kysyi: 'Miltä hän näyttää?'. Kun näytin kuvaa, hän sanoi: 'Juku, olisin toivonut sen olevan vähän enemmän Steve Canyonin näköinen.'" Koiran nimi piti alun perin olla Sniffy, mutta koska se oli käytössä jo eräässä toisessa sarjakuvassa, Schulz antoi sille nimen Snoopy (Ressu) muistaessaan äitinsä sanoneen että jos hän ikinä saisi toisen koiran, sen nimeksi pitäisi antaa Snoopy. Ystävän mukaan sai myös nimensä Shermy (Pave) ja serkun mukaan Patty (Kielo). Nämä olivat ensimmäiset neljä hahmoa. [4] Kielo ja Pave sekä Lippe (Violet) jäivät sarjassa hiljalleen sivummalle ja Schulz ei enää kehittänyt näiden hahmojen luonteenpiirteitä.
Jaska Jokunen ystävineen on kolmannella luokalla, aikuisia ei kuvata koskaan. Ressulla on vilkas mielikuvitus ja useita mielikuvitushahmoja (ensimmäisen maailmansodan lentäjäsankari, Jakke Jäyhä) sekä ystäviä ja sukulaisia.
- Jaska Jokunen (Charlie Brown), "Jasu", huono-onninen antisankari
- Tellu Peltonen (Lucy Van Pelt), "Tellervo", kärttyinen tyttö. (Sukunimi Peltonen tosin esiintyy vain parilla kääntäjällä; useimmissa suomennoksissa Tellun perhe on ilman sukunimeä.)
- Ressu (Snoopy), Jaska Jokusen koira (beagle)
- Remppu (Spike), Ressun veli, asuu Neulalassa (aavikkoa)
- Eppu Peltonen (Linus Van Pelt), Tellun filosofoiva pikkuveli joka saa turvaa rievustaan ja odottaa Halloweenin aikaan Suurta kurpitsaa. (Sukunimestä ks. Tellua.)
- Toisto Peltonen (Rerun Van Pelt), yleensä äidin pyörän lapsi-istuimella, sarjan loppuvuosina jo itsenäisemmässä roolissa. (Sukunimestä ks. Tellua; varhaisimmissa vaiheissa suomalaisina niminä Veikko ja Vili.)
- Salli Jokunen (Sally Brown), Jaska Jokusen pikkusisko; varhaisimmissa suomennoksissa Jaana Jokunen (kirjalistan 1.–4.).
- Amadeus (Schroeder), lelupianopianisti, palvoo Beethovenia, inhoaa ihailijaansa Tellua
- Piparminttu-Pipsa (Peppermint Patty), rempseä poikatyttö, asuu eri kaupunginosassa ja käy eri koulua kuin Jaska Jokunen ja kumppanit.
- Maisa (Marcy) Pipsan luokkatoveri.
- Punatukkainen tyttö, Jaskan ihastus. Ei koskaan nähdä, paitsi parissa piirroselokuvassa, joissa myös on saanut nimen Helena (Heather).
- Kaustinen (Woodstock), Ressun lintuhippiystävä
- Rapa-Ripa (Pig Pen), varsin epäsiisti nuori mies
- Sami (Franklin), Pipsan luokkatoveri, hiljainen afroamerikkalainen joka Epun tapaa lainaa mielellään Raamattua
Tenavien koulu on myös elävä ja ajatteleva olento, jolle Salli usein juttelee.
Lähteet
- A Conversation with Charles Schulz
- My Lunch with Sparky
- All in Color for a Dime: Peanuts in Comic Books
- Charles M. Schulz, An Interview by Michael Barrier
Bibliografia
Sanoma Oy:n ja Helsinki Median sarja
- Älä jännitä, Jaska Jokunen 1968
- Päivä paistaa, Jaska Jokunen 1969
- Ressu ja punainen paroni 1969
- Olet söpö, Jaska Jokunen 1969
- Jaska Jokusen joulu 1969
- Ressu eduskuntaan 1970
- Se on rakkautta, Jaska Jokunen 1970
- Eläköön Jaska Jokunen 1970
- Pelit seis, Jaska Jokunen 1970
- Kyllä sinä pärjäät, Jaska Jokunen 1971
- Varo laakapalloa, Jaska Jokunen 1971
- Ressu ja hänen kaksitasonsa 1971
- Kesä on mennyt, Jaska Jokunen 1971
- Yrittänyttä ei laiteta, Jaska Jokunen 1971
- Hyvä tavaton, Jaska Jokunen 1972
- Siinä sitä ollaan, Jaska Jokunen 1973
- Ressu kirjoittaa kirjan "Oli synkkä ja myrskyinen yö" 1973
- Koeta kestää, Jaska Jokunen 1974
- Huipulla tuulee, Jaska Jokunen 1974
- Onni suosii rohkeaa, Jaska Jokunen 1976
- Varo koiraa, Jaska Jokunen 1976
- Pelko pois, Jaska Jokunen 1977
- Kaikki ajallaan, Jaska Jokunen 1978
- Lyö lennosta, Ressu 1979
- Elämä on ihanaa, Ressu 1980
- Suu suppuun, Kaustinen 1981
- Rima korkealle, Ressu 1981
- Suku on rakkain, Ressu 1983
- Puhti pellolle, Tellu 1984
- Tenavat juhlatuulella 1985
- Vauhtia pyttyyn 1986
- Pakko kertoa 1986
- Kyllä se siitä 1988
- Pallo tallella 1989
- Sen kunniaksi 1990
- Ota ja rutista 1991
- Lännen nopein riepu 1992
- Kuka pelkää sadetta 1993
- Pupu pääsee pakoon 1994
- Maailma on sinun 1995
- Kuin silloin ennen 1996
- Lepopäivän ratoksi 1996
- Pallokin on pyöreä 1997
- Kesä lyhyt, talvi pitkä 1997
- Jaskasta on moneksi 1997
- Luovaa työtä 1997
- Sano linnunsiemen 1998
- Pehmeä lasku 1998
- Kaikki peliin! 1999
- Juhla-Tenavat 1999
- Sankareita kaikki 2000
- Onnen vuosikymmenet 1950-2000
- Liput liehumaan 2001
- Talvi tulee, Jaska Jokunen 2001
- Ressun herkkuhetki 2002
- Tauko paikalla, Piparminttu-Pipsa 2002
- Pokeri pitää, Ressu 2003