Valkyria
Valkyriat (muinaisnorjaksi Valkyrja, ”surmattujen valitsija”) olivat skandinaavisessa mytologiassa Odinia palvelevia taistelun hengettäriä ja kuolemanhaltijattaria, jotka keräsivät taistelukentiltä kuolleiden urheiden sotureiden sielut (einherjar) ja veivät ne mukanaan Valhallaan.[1][2]
Valkyriat ratsastivat taisteluun joko hevosilla tai lensivät halki ilman. Heillä oli kypärät ja kilvet, ja joillakin oli kyky surmata soturit, jotka eivät miellyttäneet heitä. Toiset valkyriat puolestaan suojelivat suosikkejaan. Muinaisnorjalaisissa kertomuksissa viitataan sekä yliluonnollisiin että ihmisvalkyrioihin, joilla oli joitakin yliluonnollisia ominaisuuksia.[1]
Edda-runoissa valkyrioiden nimiksi mainitaan muun muassa Brynhild, Göll (Kutsuja), Göndul tai Gondul (Naarassusi), Gudr, Gunn, Herfjoturr, Hildr, Hladgunnr, Hlokk, Hrist (Myrsky), Mist (Usva), Sigrdrifa, Sigrún, Skuld, Svafa ja Thrud (Valta).[3][4] Keskeisimmäksi hahmoksi valkyrioista on uudempana aikana noussut Brynhild, jolla on keskeinen ja traaginen rooli Nibelungein laulussa. Saksassa on vahvoja naisia joskus kutsuttu ”brynhildimäisiksi” (brünnhildisch).[4]
Max Paynessa keskeisessä osassa oleva designhuume Valkyr on viittaus valkyrioihin.
Lähteet
- Hans Biedermann: Suuri symbolikirja. WSOY 1993. ISBN 951-0-18537-X
Viitteet
- ↑ a b Valkyrie Encyclopaedia Britannica. Britannica Academic. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 25.7.2015.
- ↑ Valkyria Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy. Viitattu 25.7.2015.
- ↑ Micha F. Lindemans: Valkyries Encyclopedia Mythica from Encyclopedia Mythica Online. Viitattu 26.7.2015.
- ↑ a b Biedermann 1993, s. 393-394