Renault Messenger
Renault B-sarja / Messenger | |
---|---|
[[Tiedosto:|250px|]] | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Ranska |
Valmistaja | Renault Trucks |
Valmistusvuodet | 1982–1999 |
Korimalli |
pakettiauto lava-auto umpikoriauto |
Luokka | kevytkuorma-auto |
Edeltäjä | Renault Super Goélette |
Seuraaja | Renault Mascott |
Teknisesti samankaltaisia | Renault Master |
Mitat ja massat | |
Omamassa | 3,5–6,5 t |
Moottori, voimansiirto ja alusta | |
Iskutilavuus | 2,0–2,5 l |
Teho | 72–122 hv |
Polttoaine |
bensiini diesel |
Vetotapa |
takaveto neliveto |
Vaihteisto | 5-vaihteinen manuaali |
Renault Messenger (1982–1993 Renault B-sarja) on Renault Trucksin vuosina 1982–1999 valmistama kevytkuorma-auto, joka perustui ensimmäisen sukupolven Renault Masteriin. Autoa valmistettiin Ranskan Batillyssa. Messengerin korvaajaksi tuli Renault Mascott.
Alun perin malli esiteltiin Renault B-sarja -nimisenä vuonna 1982, kaksi vuotta Masterin markkinoilletulon jälkeen. B-sarjaa valmistettiin taka- ja nelivetoisena, kun taas Master oli aina etuvetoinen. Versiosta riippuen paino oli 3,5–6,5 tonnia. Moottorivaihtoehtoina oli aluksi 2,5-litrainen (72 hv) diesel ja 2,0-litrainen (80 hv) bensiinimoottori.
Vuonna 1986 bensiinimoottoriin lisättiin turboahdin, jonka myötä teho nousi 92 hevosvoimaan.
92-hevosvoimaisella bensiinimoottorilla varustettu nelivetoinen versio osallistui vuoden 1987 Pariisi–Dakar-ralliin. Nelivetoinen siviiliversio tuli kuitenkin myyntiin vasta vuoden 1990 aikana. Samaan aikaan tarjolle tuli vapaastihengittävä (76 hv) bensiinimoottori, jossa oli katalysaattori, ja turboahdetun teho nousi 106 hevosvoimaan. Vuonna 1992 bensiiniturboon tuli välijäähdytin, joka kasvatti tehon 116 hevosvoimaan[1].
B-sarja koki kevyen faceliftin vuonna 1993, jolloin myös mallinimeksi vaihtui Messenger. Viimeinen uudistus tuli 1996, jolloin turbomoottoriin tehtiin pieniä parannuksia, ja teho saatiin nousemaan 122 hevosvoimaan[2].
Lähteet
- ↑ Renault B 120.60 Autozeitung.de. Viitattu 5.8.2015. (saksaksi)
- ↑ Renault B 120.35 Autozeitung.de. Viitattu 5.8.2015. (saksaksi)