Tyrni

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 12. tammikuuta 2016 kello 14.08 käyttäjän Päivittäjä100 (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tyrni
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Hopeapensaskasvit Elaeagnaceae
Suku: Tyrnit Hippophaë
Laji: rhamnoides
Kaksiosainen nimi

Hippophaë rhamnoides
L.[1]

Katso myös

  Tyrni Wikispeciesissä
  Tyrni Commonsissa

Tyrni (Hippophaë rhamnoides) on hopeapensaskasveihin (Elaeagnaceae) kuuluva piikikäs, C-vitamiinipitoisia marjoja tuottava pensas tai puumainen pensas. Tyrni kasvaa laajalla alueella Euraasiassa.

Tyrni on Satakunnan maakuntakukka.[2] Suomen suurin tyrnin viljelyalue on Suupohja.[3] Tyrnin tuholaisia ovat tyrnikeulakoi (Gelechia hippophaëlla) ja uutena tulokkaana tyrnikärpänen (Rhagoletis batava).

Ulkonäkö ja koko

Tyrni kasvaa 0,5–5 metriä korkeaksi. Oksat ovat piikkisiä. Lehdet ovat 1–5 cm pitkiä, tasasoukkia, päältä vihertävänharmaita, alta hopeanharmaita tai ruosteenruskeita. Tyrni on kaksikotinen, eli sen hede- ja emikukat ovat eri pensaissa. Kukinta tapahtuu keväällä ennen lehtien puhkeamista. Kukat ovat 3 mm kokoisia ja kellanvihreitä. Keltainen hedelmä on halkaisijaltaan noin senttimetrin kokoinen, pitkulainen, marjamainen ja mehevä. Tyrni kukkii touko-kesäkuussa.[4]

Tyrni on erittäin kestävä kasvi. Se leviää tehokkaasti juurivesoilla, ja se voi nopeasti kasvaa laajoiksi kasvustoiksi.[5] Tyrni kestää hyvin myös kuivuutta, tulvia ja suolaa.

Levinneisyys

Tyrniä tavataan Euroopassa paikoitellen Pohjanmeren, Itämeren, Mustanmeren ja Norjan Atlantin puoleisilta rannikoilta sekä sisämaasta muun muassa Pyreneeiltä, Alpeilta ja Karpaateilta. Aasiassa lajia tavataan esimerkiksi Kaukasukselta ja Himalajan vuoristoseuduilta.[6] Suomessa tyrni kasvaa luonnonvaraisena Pohjanlahden rannikolla, Uudenkaupungin saaristosta aina Tornioon asti sekä Ahvenanmaalla. Villiintyneitä kasvustoja tavataan paikoin Suomenlahden rannikolta ja joskus myös Etelä-Suomen sisämaasta.[4][7]

Elinympäristö

Suomessa tyrni kasvaa luonnonvaraisena lähinnä kivisillä merenrannoilla.[4] Keski-Euroopassa ja Aasiassa lajia tavataan myös sisämaan vuoristoseuduilla jokilaaksoissa ja jokien varsilla. Siitepölyaineiston perusteella tiedetään, että tyrni oli yleinen Euroopassa myös sisämaassa jääkauden jälkeen. Metsittyminen ajoi lajin kuitenkin vähitellen vesistöjen rannoille.[5]

Tyrnin kasvupaikat ovat usein niukkaravinteisia, mutta laji pärjää niissä sen juurinystyissä elävän Frankia-suvun bakteereiden avulla. Bakteerit sitovat ilmasta typpeä, josta isäntäkasvi saa osansa.[5]

Käyttö

Tyrniä viljellään eri puolilla Suomea sen marjojen takia, mutta myös koristekasvina. Useita tyrnilajikkeita on jalostettu viljelyyn erityisesti Venäjällä, mutta myös Suomessa tehdään aktiivista jalostustyötä. Tunnettuja lajikkeita ovat muun muassa Raisa ja Rudolf.[8] Muita tyrnilajikkeita ovat Tytti, Terhi ja Tarmo. Lajikkeista Rudolf ja Tarmo ovat pölyttäjälajikkeita. Tärkeimmät tyrnistä saatavat tuotteet ovat mehu ja hillo, mutta siitä tehdään myös likööriä. Tyrniä voidaan käyttää myös värjäyksessä antamaan punaruskeita sävyjä.[6]

Tyrnin marjat ovat erittäin terveellisiä. Happamien marjojen C-vitamiinipitoisuus on kasvikunnan korkeimpia.[5] C-vitamiinipitoisuus on jopa 360 mg/100 g marjan syötävästä osasta.[9]

Tyrni oli aikaisemmin Suomessa rauhoitettu, millä haluttiin turvata luonnonvaraisten tyrnipensaiden säilyvyys. Rauhoitusasetuksessa muun muassa määriteltiin, millä tavoin ja milloin tyrnimarjoja saatettiin poimia. Rauhoitusmääräys kumottiin vuonna 2006.[10]

Lähteet

  • Enroth, Johannes: Tyrnit. Teoksessa Kasvit III. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2009, s. 36.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet

  1. ↑ ITIS
  2. ↑ Satakuntaliitto
  3. ↑ [1]
  4. ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 327.
  5. ↑ a b c d Enroth 2009, s. 36.
  6. ↑ a b Den virtuella floran: Havtorn (ruots.) Viitattu 20.9.2009.
  7. ↑ Kasviatlas 2008: Tyrnin levinneisyys Suomessa Viitattu 20.9.2009.
  8. ↑ Suomalaiset lajikkeet 'Raisa' ja 'Rudolf' Heikkilä, Minna: Tyrni luonnonvaraisena ja viljelykasvina. 1995.
  9. ↑ Venäläiset ja saksalaiset lajikkeet Heikkilä, Minna: Tyrni luonnonvaraisena ja viljelykasvina. 1995.
  10. ↑ Tyrni ei enää ole rauhoitettu 14.9.2006. Ympäristöministeriö. Viitattu 29.9.2009.

Aiheesta muualla

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tyrni&oldid=15454654”