Sumer

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 19. huhtikuuta 2016 kello 18.42 käyttäjän 87.100.205.137 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 20. huhtikuuta 2016, perustui tähän versioon.
Sumerilainen patsas, joka esittää Lagašin kuningas Gudeaa.

 

Sumer oli varhainen sivilisaatio ennen Babyloniaa Mesopotamiassa noin 4000–2000 eaa. Sumerin alue oli nykyisessä Etelä-Irakissa Eufrat- ja Tigrisjokien laaksoissa, niin sanotussa Kaksoisvirranmaassa, hedelmällisessä puolikuussa. Ei tiedetä mistä sumerilaiset saapuivat Mesopotamiaan.[1] Alkuperäiseksi kotimaaksi on ehdotettu muun muassa Irania, Persianlahden ympäristöä ja Intiaa.

Sumerilaiset keksivät muun muassa kirjoitustaidon ensimmäisinä maailmassa. Sumeri oli varhaisimpia korkeakulttuurin keskuksia ja kaupungistuneita alueita. Maa oli kuitenkin jatkuvasti hajanainen ja koostui kaupunkivaltioista. Uskonto ja temppeli ohjasivat Sumerissa suurta osaa yhteiskunnasta. Tyypillistä sumerilaista kaupunkivaltiota johti pappiskuningas ensi. Kullakin kaupungilla oli oma suojelusjumalansa. Temppeli vuokrasi maata viljelijöille, kävi kauppaa ja verotti. Uskonnollinen ylimistö oli vallan huipulla, mutta sillä oli velvollisuus järjestää kansalle muun muassa uskonnollisia juhlia. Sumerin kaupunkien aikaansa nähden suuri koko pohjautui tehokkaaseen kasteluviljelyyn, joka mahdollisti suuret viljasadot. Sumerilainen kauppa ulottui laajalle aina Intiaan asti. Sumer kävi kauppaa, koska maassa oli vähän puuta, metalleja ja kiveä.

Nykypäiviin sumerilaisesta kulttuurista on säilynyt muun muassa seksagesimaali- eli 60-järjestelmä, jonka vuoksi tunti jaetaan 60 minuuttiin ja ympyrä 360 asteeseen. Lisäksi sumerilaisen uskonnon ja mytologian piirteitä on havaittavissa idän suurissa uskonnoissa ja kreikkalaisessa mytologiassa.

Nimi

Osa artikkelisarjaa
Mesopotamia
Chaldean king.
Imperiumit ja kaupungit
Kronologia
Kieli
Mytologia
Kulttuuri

Sumerilaiset kutsuivat maataan nimellä Kengi tai Kengir (ki-en-gi-uri), 'sivistyneiden herrojen maa' (tai Mungen, Nengen eri sumerin murteissa), kieltään nimellä Emegir ja itseään nimellä saggiga, "mustapäät". Nimi Sumeri tulee merkitykseltään tuntemattomasta babyloniankielisestä ilmauksesta Mat Šumeri, 'Šumerin maa'. Raamatussa on käytetty Mesopotamiasta nimeä Sinearin (Šinar) maa.

Sumerin historia

Pääartikkeli: Sumerin historia, Sumerin kaupunkivaltiot

Alkuperä

Pääartikkeli: Sumerilaisten alkuperä

Noin 6000–5000 eaa. jääkauden päätyttyä nykyisen Etelä-Irakin alue alkoi muistuttaa nykyisenlaista maata jokineen ja soineen. Alue on osa Lähi-idän hedelmällistä puolikuuta, jonka maaperä on otollista maanviljelyn harjoittamiseen ja suurten ihmismäärien ravitsemiseen. Pysyvää asutusta ja suurehkoja kyläkeskuksia perustettiin noin 4500–4000-lukujen eaa. välisenä aikana, jolloin joet olivat kuivuneet tarpeeksi maanviljelyä silmällä pitäen. Asutuksen perustaneen väestön alkuperää ei tiedetä, mutta jotkut tieteilijät arvelevat sumerin kielen paikannimistön ja lainasanojen perusteella nämä ubaidilaiset ovat peräisin Anatoliasta ja Kreikasta.[2][3] Ubaidilaisten eli protoeufraattilaisten kulttuuriin kuului maanviljelyä, kaupankäyntiä ja teollisuutta, kuten kutomista, metallitöitä ja keramiikkaa, mistä muotoitui seemiläsikansojen vaikutuksesta esisumerilainen korkeakulttuuri.

Sumerilaiset saapuivat alueelle noin 4000 eaa. ja olivat lähtöisin ilmeisimmin joko pohjoisesta Turkin seuduilta tai idästä Iranista. Edes kielitutkimus ei pysty antamaan varmoja viitteitä sumerien alkuperästä, sillä sitä ei ole onnistuttu sijoittamaan mihinkään tunnettuun kieliperheeseen. Sumeria on kuitenkin yritetty verrata intialaisiin dravidakieliin.[2] Sumerilaisten nimiin on laitettu kirjoitustaidon kehittäminen, mistä historiallisen ajan on katsottu alkaneen (n. 3200 eaa.). Tekstit olivat aluksi hyvin yksinkertaisia, lähinnä kauppaan liittyviä kuitteja, ja kirjoitus kuva- eli piktogrammikirjoitusta. Kirjoitustaito levisi sumerilaisilta muinaisegyptiin (hieroglyfit).

Jokien läheisyyteen perustetuista kaupungeista kasvoi yhä suurempia. Noin 3800 eaa Urukissa asui ehkä 10 000 ihmistä[4]. Joidenkin mukaan asutuksen keskittyminen suuriin kaupunkeihin olisi johtunut vuoden 3800 eaa jälkeen vallinneesta kuivasta ilmastosta[5], joka ajoi väestön kastelukanavia rakentavien ihmisten asuttamiin suuriin keskuksiin.

Lopulta vuosituhannen vaihteeseen mennessä Sumerissa oli toistakymmentä erillista kaupunkivaltiota (Kiš, Uruk, Ur, Sippar, Akšak, Larak, Nippur, Adab, Umma, Lagaš, Bad-tibira ja Larsa sekä Eufratin yläjuoksulta löytynyt Tell Habuba[6]). Kaupunkivaltioiden synnyn taustalla on Jemdet Nasr -kukoistuskauden (n. 3100–2900 eaa.) kaupankäynnin vilkastuminen ja väkiluvun kasvu. Kaupunkivaltioiden ympärille rakennettiin suojamuurit ja kaupungin keskus oli tietylle jumalalle omistettu temppeli. Kaupungit olivat hyvinkin suuria, esimerkiksi 400 hehtaarin Urukissa eli 2700-luvulla eaa. arviolta 50 000 ihmistä. Alun alkaen valta kaupunkivaltioissa kuului yhteisön vanhimpien muodostamalle neuvostolle, mutta kaupunkivaltioiden välisen kilpailun myötä perustettiin kuninkuuksia.[3][7]

Sumerit selittivät oman kulttuurin syntymisen viisaan kalaihmisen Oannesin luomistyönä. Babylonialaisen historioitsijan Berossoksen mukaan Oannes nousi merestä ja opetti ihmisille kirjoitus- ja käsityötaidot sekä tieteen ja muun kulttuurin. Ennen tätä ihmiset olivat kuljeksineet maan päällä villieläinten tavoin. Oannesin opetusten jälkeen Berossoksen mukaan mitään uutta ei keksitty. Kulta-aikaa kesti lähes 250 000 vuotta, kunnes jumalat päättivät tuhota maailman vedenpaisumuksella. Hallitsija Ubar-Tatun, Raamatun kertomusten Nooaa vastaava, poika Ziusudra sai kuitenkin ennakkovaroituksen jumala Enkiltä. Ziusudra pelasti ihmiskunnan henkiset saavutukset hautaamalla käsikirjoitukset maahan. Perheensä ja itsensä hän pelasti astumalla laivaan, jossa he elivät kunnes vedenpaisumus alkoi hellittää. Vedenpaisumuksen jälkeen alkoi sumerilaisten varhaisdynastiset kaudet.[8]

Varhaiset dynastiat

Lagašin ja Umman rajakiistaan liittyneen sodan kuvitusta.

Vedenpaisumuksen jälkeen Kišin kaupungin kuninkaaksi astui Etana, joka muiden ensimmäisen varhaisdynastian (2900–2700 eaa.) hallitsijoista poiketen tunnetaan muutoinkin kuin Sumerien kuningasluettelo Nam-lugalin kautta. Hänen ympärilleen syntyi niin sanottu Etana-eepos, joka kuvaa kuinka Etana matkaa kotkan selässä taivaaseen hakemaan jumalilta apua hänen valtakuntaansa vaivaavaan lapsettomuuteen. Nam-lugal kertoo kuinka Etana alisti muut kaupunkivaltiot valtansa alle.[3][9] Toinen varhaisdynastinen kausi (2700–2500 eaa.) oli rauhatonta aikaa kun Kišin, Urukin ja Urin kaupungit taistelivat Sumerin johtoasemasta. Kaupunkien johtajien (Enmerkar, Lugalbanda ja Gilgameš) ympärille muodostui sankarieepoksia. Gilgameš tunnetaan kolmikosta kaikkein parhaiten ja hän loi Urukista aivan uudenlaisen suurvallan. Lopulta kuninkuus siirtyi Uriin, minkä myötä syntyi Urin I dynastia. Sumerin ollessa sisäisessä sekasorrossa elamilaiset käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja valloittivat hetkellisesti Sumerin 2500-luvulla eaa.

Toisen varhaisdynastisen kauden hajanaisuuden lopetti kolmannella varhaisdynastisella kaudella (2500–2300 eaa.) vaikuttanut Adabin kuningas Lugalannemundu karkotettuaan idän elamilaiset pois Sumerista. Tämän aikakauden historialliset lähteet painottuvat Elamin rajan läheisyydessä sijaitsevien Lagašin ja Umman kaupunkien väliseen rajakiistaan, joka alkoi kun ummalaiset kaatoivat aikoinaan Kišin kuninkaana olleen Mesilimin pystyttämän rajamerkin ja valloittivat itselleen Lagašin alueita. Lagaš vastasi laajentumispyrkimyksiin kun valtaan nousi uuden dynastian luoneen Ur-Nanšen pojanpoika Eannatum. Uutta suurvaltaa hän lähti rakentamaan valloittamalla ensin menetetyt alueet takaisin ja sitten hyökkäämällä Elamiin, Urukiin, Uriin, Akšakiin ja Kišiin.

Valloitusten jälkeen Eannatum joutui puolustautumaan vihollisten vastahyökkäyksiltä, jotka alun puolustusvoittojen jälkeen kääntyivät Lagašin kannalta tappiollisiksi ja Eannatum sai ilmeisesti surmansa. Vanha rajakiista ei kuitenkaan hälvennyt, vaan jatkui aina seuraavan dynastian valtaanastumiseen saakka, minkä jälkeen Lagašin kuninkuuden riisti itselleen Uruinimgina[10][11]. Hänestä on jäänyt pitkähkö kirjoitus, jossa kuvataan kuinka hän on pannut merkille aiempien hallitsijoiden aiheuttamat sosiaaliset ongelmat ja kuinka hän oli korjannut asiat oikealle tolalle. Historioitsijoita on pitkään pohdituttanut tekikö Uruinimgina historian ensimmäisen sosiaalisen reformin vai onko kirjoitus lähinnä propagandaa. Hän saattoi laittaa merkille edeltäjiään paremmin merkille kansan ongelmat, mutta teki asialle tuskin mitään mullistavaa.[12]

Ummassa kuninkaaksi noussut Lugalzaggesi riisti Uruinimginan lyhyeksi jääneen valta-aseman ja nopeasti valtasi koko muun Sumerin itselleen. Valtakuntaansa Lugalzaggesi hallinoi Urukista käsin, mutta Akkadin Sargon kukisti pian hänet[13]. Mesopotamian historian suurimmaksi hallitsijaksi tituleerattu Sargon teki valtakunnasta lyhytikäisen ja perusti oman Akkadina tunnetun imperiumin, jonka raja ulottui jopa Välimerelle saakka.[14]

Akkadin imperiumi

Kaksoisvirranmaa Sargon Suuren aikoihin (2300 eaa.)

Kišissä kuninkaan juomanlaskijana ollut Sargon kaappasi vallan itselleensä ja aloitti laajamittaisen valloitussodan. Hän aloitti kukistamalla ensin Umman ja alisti lopulta muut Sumerin kaupunkivaltiot hallintaansa. Se ei riittänyt Sargonille, joka laajensi valtakuntansa rajat aina Välimeren ja Etelä-Turkin rajalle saakka. Tätä valtakuntaa kutsutaan Akkadiksi, joka oli siihen astisen Lähi-idän historian mahtavin valtakunta. Luonteeltaan se oli aivan uudenlainen, koska aiemmasta kaupunkikeskisyydestä poiketen Akkad perustui johtavan hallitsijan ympärille. Akkad oli myös ensimmäinen merkittävä seemiläiskansan hallitsema valtakunta, minkä myötä seemiläiseen kieliperheeseen kuuluvasta akkadista tuli sumerin ohella kirjakieli.[14] Kukoistuskautta Akkad eli Sargonin pojanpojan Naram-Sinin hallintokaudella, jolloin valtakunnan rajoja laajennettiin entisestään ja hallintoa vahvistettiin. Hän omaksui myös ylvään tittelin ”Neljän maanäären kuningas”, jota hänen jälkeensä vallassa olleet suurkuninkaatkin käyttivät. Naram-Sin yritti perustaa egyptiläisen mallinmukaisesti kuninkuuden palvonnan, mutta se ei onnistut halutulla tavalla.[15]

Akkad jäi lopulta hyvin lyhytaikaiseksi vaiheeksi Sumerin historiassa, kun Naram-Sinin seuraajan Šar-kališarrin hallintokaudella Iranin Zargosvuorilta liikkeelle lähtenyt gutilaisten paimentolaisheimo ajoi valtakunnan ahtaalle. Yhdistettynä sisäisiin levottomuuksiin Akkadin imperiumi ei enää pysynyt toimintakykyisenä ja se vaikuttaisi hajonneen yhtä nopeasti kuin nousseen kukoistukseenkin. Gutilaisajalta on jäänyt hyvin vähän minkäänlaisia lähteitä, mutta ajan lopullta Lagašissa tiedetään nousseen valtaan Gudea-niminen kuningas, joka oli uuden dynastian toinen hallitsija Ur-Babun jälkeen. Gudea muistetaan paitsi Sumerin yhtenäistäjänä, myös kulttuurin vankkana tukijana. Hänestä jääneiden kuvapatsaiden määrä on hämmästyttänyt arkeologeja. Gudean hallintokaudella rakennettiin useita suuria temppeleitä, kuten Girsun Eninnu-temppelialue. Tältä aikakaudelta on myös löytynyt kaksi pisintä savisylintereihin sumerilla kirjoitetuttua tekstinkappaletta.

Gutilaisajan lopuilla Lagashin Gudea nousi suureksi paikalliseksi mahdiksi, mutta Sumerin yhdisti jälleen kerran Ur-Nammu, joka loi Uus-Sumerin suurvallan. Uus-Sumeri romahti elamilaisten ja amorilaisten hyökätessä maahan, ja sen jälkeen tuli hajanaisempi Isin-Larsa-kausi, jona aikana Sumer seemiläistyi nopeasti ja Sumerin kieli harvinaistui. Lopulta Hammurabi loi suuren Babylonian valtakunnan.

Sotalaitos

Mosaiikkikuvitusta sumerilaisen Urin sotakalustosta noin 2500-luvulla.

Sumerilaisilla oli jo varhaisdynastisella ajalla järjestynyt armeija. Myöhempien aikojen suurkuninkailla oli vakinainen armeija[16]. Sumerilaiset armeijat perustuivat yleiseen asevelvollisuuteen.lähde? Varhaisdynastisen ajan sumerilaisilla sotilailla ei ollut käytössään jousta ja nuolta, joka tuli vasta seemiläisten akkadilaisten myötä. Viimeistään uussumerilaiella ajalla armeija oli jakautunut eri suuruisin yksiköihin.

Sotilailla oli vaihtelevia asevalikoimia, aseena saattoi olla sotanuija, hieman sirppimäinen miekka tai kuparinen sotakirves ja keihäs sekä tikari.[17] Päällään sotilalla oli muun muassa nahkamantteli ja patalakki tai suippokärkinen kuparikypärä, joka peitti nenänkin[18]. Linkojen käyttö oli melko harvinaista. Manttelissa oli paikoin suojaksi pyöreitä kuparilevyjä. Jalkaväkeä oli sekä kevyttä että raskasta. Kevyellä jalkaväellä oli lähinnä keihäät ja kypärä ja sumerilainen nahkahame, muttei kilpeä. Raskaalla jalkaväellä oli suuret neliskanttiset kilvet, keihäs ja kypärä ja ehkä lyhyt miekkakin tai kirves, joka oli upseerin tunnus.[19][20]

Kilvin aseistatutunut jalkaväki eteni kreikkalaisten falangia muistuttavassa muodostelmassa. Raskaan jalkaväen sotilaalla oli lisäksi kirves. Armeijan varustukseen kuului myös villiaasien vetämät raskaat nelipyöräiset sotavaunut.[21]. Niillä luultavasti taisteltiin toisia sotavaunuja vastaan, ja luultavasti niillä pyrittiin murtamaan vastustajan kilpirivistöt, mutta alun alkaen niiden käyttö rajoittui sotilaskaluston kuljetukseen. Vaunuista saatettiin heittää kevyitä keihäitä vastustajia kohti. Kaksipyöräiset vaunut olivat nopeampia käytössä, mutta eivät sotilaallisessa tarkoituksessa.[17]

Jo varhaisessa vaiheessa Sumerin kaupunkivaltioiden ympärille rakennettiin savitiilestä suojamuureja, jotka antavat viitteen saartosodankäynnistä. Suoria viitteitä tästä ei ole löydetty, mutta strategia tiedetään tavalliseksi mesopotamialaisessa sodankäynnissä myöhempinä aikoina.lähde?

Talous

Yhteiskunta jakautui ylimyksiin, tavalliseen kansaan ja orjiin. Virkamiehet, ammattisotilaat ja papit olivat kastijärjestelmän huipulla. Tavallista kansaa olivat kauppiaat, liikemiehet, maanviljelijät ja käsityöläiset, jossa luokassa oli sekä rikkaita että köyhiä.[22] Arkeologiset kaivaukset ovat esimerkiksi Urista antaneet kuvan siitä, että tavallinen kansa oli köyhää. Rikkaita olivat korkeimmat papit, ylimykset ja suurkauppiaat. Maanviljelijät, joita oli noin 80 prosenttia kansasta, olivat usein lähes orjan asemassa.lähde? Sumerilainen oikeuskäytäntö oli armeliaampi kuin seemiläinen, kostoperiaatetta ei sovellettu, vaan esimerkiksi ruumiinvamman tuottamisesta selvisi tuntuvilla sakoilla. Myös naisella saattoi olla yhteiskunnassa korkea asema, ja naiset kävivät ansiotöissä esimerkiksi kutomoissa. Sumerin urbanisoitumisaste oli 80 prosenttia. Keskinkertainen asuintalo oli yksikerroksinen sisäpihallinen talo, jossa oli muutamia huoneita. Hieman varakkaammissa taloissa oli kaksi kerrosta.lähde?

Sumerilaisen yhteiskunnan perusyksikkö oli perhe, jonka pää oli mies. Yhteiskunta toimi miesten ehdoilla. Orjia saatiin myös sotavangeista. Silti heihin ei suhtauduttu erityisen negatiivisesti. Mies saattoi myydä lapsensa tai vaimonsa orjaksi. Orja saattoi ostaa itsensä vapaaksi, eikä häntä voinut sen jälkeen orjuuttaa.lähde? Orjia käytettiin raskaissa töissä ja jalkavaimoina. Jalkavaimoja siedettiin, vaikka pääasiallinen avioliiton muoto oli yksiavioisuus. Sumerilaisen yhteiskunnan alussa kirjoitusta opetettiin vain tuleville papeille, myöhemmin muillekin maksua vastaan, myös naisillelähde?. Metallipainoja käytettiin rahoina.

Sumerilaiset kävivät kauppaa laajalti lähialueidensa kanssa. Kauppa-alue ulottui Egyptiin ja Arabian niemimaan alueen lisäksi myös Välimerelle ja Intiaan sekä Kaukasukselle, joten kauppaa tehtiin jopa tuhansien kilometrien päähän. Tavara kulki karavaanina ja kaisla- ja puualuksilla. Kauppa oli suurliikemiesten käsissä. Merikauppa laajeni huomattavasti noin vuoden 3000 eaa. jälkeen. Valvottu jokiliikenne kuljetti jopa 30 tonnia lastia yhdessä laivassa kerrallaan.lähde?

Toimeentulon kannalta tärkein tulonlähde oli jokivarsien ympäristöön sijoittunut maanviljely. Sumerin alue oli vuonna 3500 eaa. kosteata joensuistoa ja tulvatasankoa. Persianlahti ulottui nykyisen Basran yli muinaisten Urin ja Eridun kaupunkien lähelle. Sumerilaisten keinokastelujärjestelmä mahdollisti viljelyksen alueilla, joissa satoi vuoden aikana vain 100 millimetriä vettä tai tulvat eivät riittäneet kunnolliseen satoon. Sumerilaiset kylvivät ohraa ja vehnää, mutta keinokastelun aiheuttama maan suolaantuminen johti lopulta siihen, että ohranviljelyksestä tuli hallitseva, sillä ohra sietää enemmän suolaa kuin vehnä. Kylvö oli harvaa, noin 28 litraa hehtaaria kohden, joka tuotti kuitenkin noin 80–100-kertaisen sadon, heikommin 50-kertaisen.[23]

Joet tulvivat keväisin, kun lumi sulaa Zagros-vuorilla. Talvi oli otollisinsta viljelyaikaa, sillä kesäisin oli armottoman kuumaa, jopa 40–50 °C varjossa, 70 °C auringossa maan pinnassa, joten viljelykset olisivat kärventyneet kesällä. Maataloustöissä vetojuhtana käytettiin villiaasia eli onageria tai härkää, hevonen kesytettiin noin 3500-luvulla eaa. Ukrainassa. Vilja oli suosittu maksuväline.

Maatilojen koko vaihteli varallisuuden mukaan. Suurimmalla tilalla saattoi olla 300 nautaa, 100 aasia ja suuressa lammaslaumassa 600 lammasta[24]. Sumerissa oli runsas kutomoteollisuus kaupungeissa, tuhannet naiset tekivät kankaita, joita myytiin muualle Lähi-itään ja lähialueille. Temppeli ja palatsi olivat molemmat suuria käsityöteollisuuden omistajia. Metallista, pronssin ja kuparin työstö tunnettiin, osattiin tehdä taitavasti monenlaisia esineitä aseista juoma-astioihin.

Sumerien kulttuuri

Kirjallisuus

Nuolenpääkirjoituksella tehty kauppakirja Sumerista, 2600 eaa.
Katso myös: Sumerin kieli

Noin 3500 eaa. alettiin merkitä numeroita ja noin 3200–3100 eaa. kirjoittaa kuvakirjoitusta.[25] Ensimmäiset säilyneet asiakirjat olivat muun muassa temppelin verokuitteja. Sumerilainen kuvakirjoitus muuntui asteittain varsinaiseksi nuolenpääkirjoitukseksi välillä 3000–2600 eaa.

Sumerilaisilta on säilynyt kohtalaisesti kirjallisuutta, muun muassa Uthapištim sekä Gilgameš-eepos, joka kertoo sankarikuninkaasta. Tyypillistä sumerilaisella kirjallisuudelle ovat alueelle ominaiset vastakohtaparit esimerkiksi paimen-maanviljelijä.

Sumerin uskonto

Sumerilainen jumalatarpatsas. Sen arvellaan esittävän jumala Bauta.

Sumerin uskonto oli monijumalainen. Jumalia oli tuhansia, joista muutamat nousivat toisia merkittävämpään asemaan. Esimerkiksi eläimellä tai kuokalla lähde? saattoi olla oma jumalansa, mutta joihinkin jumaliin yhdistettiin useita eri ominaisuuksia (esimerkiksi Ianna oli rakkauden, sodan ja lisääntymisen jumalatar). Uskonto oli tärkeä osa sumerilaisten maailmankuvaa ja jokaisella kaupunkivaltiolla oli oma luomisjumala, jota rukoiltiin. Kuitenkin myös suoranaisesta ateismista on todisteita tuolta ajalta.lähde? Jumalia palvottiin erilaisin rituaalein ja juhlin, joista tärkein oli Dumuzin ja Inannan häitä kuvaava uudenvuodenjuhla. Sumerin uskonnollisissa perinteissä on nähty monia yhtymäkohtia Raamatun Vanhan testamentin tarinoihin, joista eniten keskustelua on aiheuttanut vedenpaisumuskertomus.

Sumerilaisessa uskonnossa jumalat olivat antropomorfisia eli ihmisenkaltaisia, joilla oli kuolemattomuuden lisäksi muita yliluonnollisia kykyjä. Jumalien uskottiin olevan näkymättömiä tavallisille kuolevaisille, ja ristiriitojen välttämiseksi he olivat luoneet joukon (”me”) luonnonlakeja, jotka ohjasivat maailman kulkua.[26] Sumerilaisten neljä pääjumalaa olivat An (taivaan jumala) ja hänen puoliso Ki (maan jumala) sekä Enki (veden jumala), ja Enlil (ilman jumala), jotka muodostivat ”pyhän kolminaisuuden” (Ki oli ulkopuolella). An oli tärkeä jumaluus, jolle rakennettiin temppeleitä jo varhaisella Uruk-kaudella. An-jumala merkittiin nuolenpääkirjoituksella tähdellä, joka tarkoittaa myös yleisemmin dingir, 'jumala'. An syntyi alkumerestä, Nammusta, josta koko maailma oli saanut alkunsa. Ihmiset saivat myöhemmin sivistyksen kalaihmistä muistuttavalta Oannesilta.

Enlil oli ankara ilman ja myrskyn jumala, jonka vastakohtana oli ystävällinen makean veden jumala Enki. Enlil oli Sumerin korkein jumala. Enlilin puoliso on Ninlil, ”Rouva ilma”. Enkin puoliso oli Ninki eli Damgalnunna, maan valtiatar. Enki kuvataan viisaaksi mieheksi, jonka kuvaamasta ruukusta virtaavat Eufrat ja Tigris. Enki oli esimerkiksi käsityöläisten ja tiedon jumala. Rakkauden jumalattar Ianna innoitti monia sumerilasrunoilijoita. Ianna avioitui alun perin kuolevaisena olleen Dumuzin kanssa, mutta surkean suhteen vuoksi Ianna matkasi aina kuudeksi tuonpuoleiseen maailmaan. Koska Ianna oli myös lisääntymisen jumalatar, niin hänen poissaolonsa avulla selitettiin kesän kuumuuden ja kuivuuden aiheuttat elinkelvottomat olosuhteet.[26]

Jossain vaiheessa jumaluudet kytkettiin taivaankappaleisiin, esimerkiksi Venus Inannaan, mikä oli tyypillistä myös myöhempien aikojen astrologialle. Auringon jumala Utu ja kuun jumala Nanna olivat myös tärkeitä jumaluuksia. Aurinko kärvensi kesällä kasvillisuuden, mutta ihmiset pitivät häntä auttajana ja oikeuden jumalana. Nanna, kuunjumala oli taas ajan jumala. Kuun jumalan puoliso oli Ningal. Kuunjumalattaren palvonta levisi laajalle Lähi-idässä.

Kuoleman jumala Nergalin nimen lausuminen ääneen oli kiellettyä, ettei houkuteltaisi huonoa onnea. Nergal oli kuumimman keskikesän jumala, jolloin aurinko kärvensi kasvillisuutta. Jotkut kuninkaat korotettiin jumalaksi. Monien kuninkaiden uskottiin nousseen kuoltuaan taivaaseen, esimerkiksi Etanan.

Sumerilaiset uskoivat vainajiensa asuvan synkässä manalassa, Ereshkigalin valtakunnassa. Sumerilaiset hautasivat vainajansa yleensä maahan mattoon käärittynä, rikkaammat arkkuun. Esimerkiksi lapsia haudattiin talojen lattian alle. Hautalahjaksi annettiin ainakin vesiastia, mutta rikkaille runsaat aarteet[27]. Kuninkaalliset hautaukset tehtiin joskus hautaholveihin, joihin uhrattiin ihmisiä jo 4000 eaa alkaen Urissa. Varsinkin varhaiselta ajalta[28] on löydetty polttohautauksia noin 5000 eaa alkaen[29]. Sumerilaiset tekstit eivät yleensä mainitse polttohautausta. Joissain kaupungeissa Surghal, El-Hibba, ennen Sargonia Nippur[30] tehtiin monia polttohautauksia[31][32].

Urin kolmannen dynastian ajalta on löydetty maininta kuninkaallisesta polttohautauksesta. Polttamalla haudatun ukottiin nousevan jumalten luo[33].

Sumeri ja Raamattu

Pääartikkeli: Mesopotamian muinaisusko ja Raamattu

Sumerilaisten muinaisusko vaikutti huomattavasti seemiläisten akkadilaisten, eblalaisten, babylonialaisten ja assyrialaisten muinaisuskoon. Babylonian ja Assyrian monista teksteistä on löydetty monia samankaltaisuuksia Raamatun kanssa. Monet tutkijat uskovat näiden tekstien pohjautuvan vanhempaan sumerilaiseen perinteeseen. Alkujaan sumerilaisen Gilgamesh-eepoksen 11. taulu kuvaa vedenpaisumusta, jonka valtava arkki tuo mieleen Nooan arkin. Teksti on kirjoitettu aiemmin kuin Raamattu. Vanha-Baylonian aikainen "Eridu Genesis" -nimellä tunnettu teksti kuvaa vedenpaisumusta, jonka päähenkilö on tällä kertaa Ziusudra.

Sumerin, Babylonian ja Assyrian suurelta osin Raamattua vanhemmissa kirjoituksissa esiintyy, tosin hajallaan eri muodossa, seuraavia samoja aiheita kuin Raamatussa: Maailman luominen, ihmisen luominen, paratiisi, vedenpaisumus, maanviljelijä-Kainin ja paimen-Abelin ristiriita, se että sumerit/juutalaisét olivat jumalien/jumalan valittu kansa, henkilökohtainen suojelusjumala, laki, etiikka ja moraali, jumalan kosto ja kansaa kohtaava tuho, vitsaus-motiivi ja kuoleman jälkeinen manala[34].

Sumerilaiset sanoivat jumalien olevan taivaassa hieman samaan tapaan kuin Raamattu sanoo Jumalan olevan taivaassa, ja taivaan merkki AN tarkoittaa myös jumalaa DINGIR. Kaiken kukkuraksi sumerin merkki An, Dingir luetaan akkadiksi IL, mikä on melko lähellä juutalaisten jumalan nimen muotoa EL, Elohim. Lisäksi vielä muoto Elohim juutalaisilla on "jumalat", ei "jumala".lähde?

Sumerilaiset olivat omasta mielestään Jumalan valittu kansa ja jokin jumala/jumalat saattoivat kostaa heille.[35]

Sumerilais-babylonialaissa teksteissä esiintyy myös monia muita teemoja: mm. ajatus ylösnousemuksesta, noususta taivaaseen kuoleman jälkeen.

Temppeli keskuksena

Sumerin talous toimi pääosin maatalouden ja kaupan varassa. Sumerissa temppeli oli varsinkin varhaisena aikana toiminnan keskipiste ja hoiti maanviljelyä, käsityöteollisuutta, kauppaa, oikeuslaitosta ja niin edelleen[36]. Niinpä temppelillä oli palkkalistoillaan runsaasti maanviljelijöitä, karjanhoitajia ja erilaisia käsityöläisiä sekä kauppiaita. Jumalan uskottiin omistavan maan[36]. Palkka maksettiin heille usein luonnontuotteina, muun muassa ohrana, mutta rahana käytettiin monesti kuparia ja hopeaa. Sumerilaiset uskoivat jumalan johtavan kaupunkia, ja ylipapin olevan vain hänen apulaisensa. Jumala suojeli ihmisiä pahoilta hengiltä, maksoi palkat, kuuli rukoukset ja kutsui juhliinsa. Niinpä temppeli jakautui kultillisiin huoneisiin ja taloushuonesiin[37]. Temppelillä oli omat viljavarastot, leipomot, olutpanimot ja niin edelleen. Talousosastolla oli varastoja, käsityöläisten pajoja, viljamakasiineja ja palkanmaksukonttoreita. Virkailijat jakelivat päivittäin viljaa, sipulia ja kaljaa työläisille. Vaikka temppelin valta aikaa myöten heikkeni, silti se säilyi merkittävänä työllistäjänä ja jakelijana.[38]

Temppeleissä palveli naisia, jotka oli jaettu kasteihin. Alimmat näistä lienevät olleen pelkkiä prostituoituja, ylin oli korkeasti kunnioitettu hallitsijan tytär, jolta odotettiin kunnollista elämää. Tutkijat ovat pitkään väittäneet, että temppeli olisi ollut maallista valtaa voimakkaampi varhaisella sumerilaisella kaudella, mutta uudempien tietojen mukaan maallinen valta on voinut olla johtavassa asemassa alusta asti. Mutta viimeistään Mesilim-ajalla temppeli ja valtio erosivat[39].

Tiede

Sumer oli maailman ensimmäisiä korkeakulttuurin ja tieteen alueita.[40] Sumerilaiset ottivat ensimmäisinä ratkaisevan askeleen taikauskosta kohti tieteellistä maailmankuvaa. Uskonnolla oli kuitenkin yhä vahva vaikutus. Sumerilaisessa mytologiassa on kertomus puutarhuri Šukallitudasta, jonka viljelykset kesän helteet ja kuivuus olivat tuhonneet. Šukallituda pohti tapaa, jolla hän voisi jatkossa pelastaa sadon. Hän sai ajatuksen siirtää viljelmät puun varjoon, jossa ei ollut lainkaan niin kuumaa kuin suorassa auringonpaisteessa. Ajatus osoitti toimivuutensa ja Šukallituda sai paremman sadon kuin normaalisti. Tämä osoittaa kuinka Šukallituda omaksui tieteelle ominaisen lähestymistavan. Ensin selvitetään ongelma, jonka ratkaisemiseksi kehitetään hypoteesi. Hypoteesia koellaan empiirisesti eli kokeillaan käytännössä hypoteesin toimivuutta. Sumerilaisista savitauluista on selvinnyt myös, kuinka maanviljelijät ovat merkinneet ylös eri aikoina tehtyjen kylvöjen satoisuudet, josta saamiensa tietojen perusteella he päättelivät parhaimman ajan kylvöille.[40]

Sumerilaisilta 2000-luvulla eaa. eläneitä lääkäreiltä on säilynyt muutamia savitauluja, joihin he ovat kirjanneet eri yrttiaineita, jotka tepsivät tiettyihin oireisiin. Yrttien ohella lääkinnässä käytettiin apuna kasviöljyjä sekä suoloja. Oluella huuhdottiin tavallisesti sisäisesti nautittavat lääkkeet.[40] Sumerilaisten lääkeainevalmistuksen perinteessä on huomionarvoista, etteivät he lausuneet loitsuja tai suorittaneet muita maagisia rituaaleja ja taikoja parantaakseen lääkkeiden vaikutuksia.[40] Sairaukset nähtiin kuitenkin jumalten vitsauksina aina Hippokrateeseen saakka.

Sumerilaiset tekivät kontribuutioita niin sanottujen kovien tieteiden sarallakin. Matematiikassa he kehittivät niin sanotun seksagesimaalisen lukujärjestelmän, jossa kantalukuna on luku 60, kun nykyaikaisessa desimaalijärjestelmässä kantaluku on kymmenen. Sumerilaisten perintö tässä suhteessa näkyy edelleen muun muassa kulmanyksikköasteessa (yksi aste on 60 kaariminuuttia ja yksi kaariminuutti on 60 kaarisekuntia) ja ajanyksiköissä (tunti rakentuu 60 minuutista ja minuutti 60 sekunnista). Babylonialaiset omaksuivat tämän lukujärjestelmän, mutta ottivat rinnalle käyttöön myös desimaalijärjestelmän. Kemian saralla sumerilaiset keksivät menetelmiä kuparin ja pronssin valmistukseen. Molempien metallien keksimisellä oli perustavanlaatuisia vaikutuksia niin sumerilaiseen taiteeseen kuin sodankäyntiinkin. Kullan juotosta on säilynyt merkkejä 2500-luvun eaa. Urista. Ensimmäisenä tieteilijänä pidetyn joonialaisen Thaleksen käsitys, että vesi on kaikkeuden alkuaine, on peräisin sumerilaisilta.[40]

Tekniikassa sumerilaiset olivat edelläkävijöitä, sillä he keksivät pyörän ja auran noin vuoden 3500 eaa. tienoilla sekä rakensivat ensimmäiset merenkulkuun kelpaavat alukset, joissa he käyttivät bitumia vesieristeenä 2400-luvulta alkaen.[40][41] Ensimmäiset airot keksittiin kuitenkin Egyptissä[42] samoin kuin purjekin on egyptiläisten keksintöä.[43] Keinokastelujärjestelmä paransi satoa ja mahdollisti suurikokoisen valtakunnan rakentamisen. Se koitui kuitenkin sumerilaisten kohtaloksi, sillä kasteluvesi toi mukanaan suoloja maanpinnalle ja teki maasta viljelykelvotonta. Kastelussa käytettiin myös vinttikaivoa (saduf). Ur-Nammun hallintokaudella aloitettiin suuria rakennusprojekteja, kuten kaupunkien korjaaminen sekä kanavien ja zikkuratien rakentaminen. Ensimmäinen kaupunkia esittävä kartta esittää Akkadin Lagašia (2300 eaa.).

Kaupankäynnin standardiyksiköt sumerilaiset johtivat 129 jyvää vastaavasta šekelistä (8,36 grammaa) sekä 60 šekeliä vastaavasta minasta. Ensimmäinen standardiyksikkö pituudelle omaksuttiin hallitsija Gudeaa esittävän patsaan jalan pituudesta (26,45 cm).


Lähteet

  • Fagan, Brian: Pitkä kesä. Suomentanut Osmo Saarinen. Ajatus, 2008. ISBN 9789512075959
  • Salonen, Armas: Sumeri ja sen henkinen perintö, eritoten Vanhassa Testamentissa. Otava, 1962.
  • Otavan suuri ensyklopedia, artikkeli "Sumeri"
  • Otavan suuri maailmanhistoria, osa 2, "Jokilaaksojen valtakunta"
  • The Cultural Atlas of Mesopotamia and the Ancient Near East, ISBN 978-0-8160-2218-2
  • Hugh Honour & John Fleming, Maailman taiteen historia, Otava 2001, ISBN 951-1-16753-7
  • Ihmiskunnan värikkäät vaiheet I, Muinaiskulttuurit, Antiikin Kreikka, Rooman valtakunta, WSOY 1971

Viitteet

  1. ↑ Hugh Honour & John Fleming s. 51
  2. ↑ a b Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 65
  3. ↑ a b c Sumer Encyclopedia Britannica. Viitattu 3.5.2009. (englanniksi)
  4. ↑ Suuri maailmanhistoria 1, Alussa oli ..., Leif Steffen Danielsen Bjarte Kaldhol Nils Petter Thuesen, , Koko kansan kirjakerho,1983, ISBN 951-864-008-9, ISBN 951-864-000-9, suom Tarmo haarala, suom toim päätoim Jorma Tiainen, s 132
  5. ↑ Fagan 2008, s 219
  6. ↑ Hugh Honour & John Fleming s. 51
  7. ↑ The History of Science and Technology, s. 33–34 ("2800 BCE" ja "2700 BCE")
  8. ↑ Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 66–67.
  9. ↑ Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 67.
  10. ↑ Kansojen historia, 1, osa, Carl Climberg, WSOY 1980, s. 360-361.
  11. ↑ Otavan suuri maailmanhistoria osa 2, Jokilaaksojen valtakunnat, Erling Bjöl, Otava 1982, s. 176-
  12. ↑ Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 68–69.
  13. ↑ Fagan 2008, s. 230.
  14. ↑ a b Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 69.
  15. ↑ Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 69–70.
  16. ↑ Salonen, s. 47.
  17. ↑ a b http://www.answers.com/topic/sumerian-warfare
  18. ↑ http://joseph_berrigan.tripod.com/ancientbabylon/id46.html Early Sumerian Warfare
  19. ↑ Ihmiskunnan värikkäät vaiheet 1, s. 16–17, 19.
  20. ↑ Salonen, s. 47–48
  21. ↑ Ihmiskunnan värikkäät vaiheet 1. WSOY 1971. s. 18
  22. ↑ Love, Anthony Michael: Sumerian Society. sarissa.org. Sarissa.org. Viitattu 28.8.2007. (englanniksi)
  23. ↑ Salonen, s. 49.
  24. ↑ Salonen, 50.
  25. ↑ Sumerian Lawrence Lo. Viitattu 6.8.2008. (englanniksi)
  26. ↑ a b Sumerian Religion MSN Encarta. Viitattu 7.5.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  27. ↑ Sumer (Mesopotamia)
  28. ↑ Salonen 1945, Kaksoisvirranmaa
  29. ↑ Cremation : Sumerian – Hindu similarities
  30. ↑ MESOPOTAMIAN TOMBS, BURIALS, SUPERSTITIONS AND FESTIVALS Facts and Details, 2013 Jeffrey Hays
  31. ↑ [http://aleksandarloma.com/PDF/Clanci/143%20summary.pdf On the smoke to heaven – The cremation rite in anci ent and traditional cultures. Its rationalization in the eschatological beliefs of Indo-European peoples, with a special regard to the pagan Slavs] Aleksandar Loma, Belgrade
  32. ↑ The Origins of Cremation in Europe Agnieszka Gil-Drozd,ANALECTA ARCHAEOLOGICA RESSOVIENSIA 5/9-94, 2010(2011)
  33. ↑ Burial Ancient History Encyclopedia Joshua J. Mark, Ancient history encyclopedia, 2009
  34. ↑ Salonen, s. 182, 184
  35. ↑ Salonen, 183.
  36. ↑ a b Salonen 1962, s 40
  37. ↑ Salonen 1962, s 41
  38. ↑ Salonen, s. 40–41.
  39. ↑ Salonen, s. 42.
  40. ↑ a b c d e f Russell M. Lawson: Science in the ancient world, s. 150–151. ABC-CLIO, 2004. ISBN 978-185-109-534-6
  41. ↑ The History of Science and Technology, s. 38
  42. ↑ The History of Science and Technology, s. 37
  43. ↑ Honour & Fleming, s. 50

Katso myös

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sumer.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sumer&oldid=15665795”