Abbevillen taistelu
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Abbevillen taistelu | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa toisen maailmansodan länsirintamaa | |||||||
Belgian taisteluiden tilanne 21. toukokuuta - 6. kesäkuuta
| |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Komentajat | |||||||
Vahvuudet | |||||||
? |
500 panssarivaunua | ||||||
Tappiot | |||||||
1 200 kaatunutta tai haavoittunutta |
2 900 kaatunutta tai haavoittunutta | ||||||
Abbevillen taistelu oli toisessa maailmansodassa Saksan ja Ranskan joukkojen välinen taistelu Abbevillen kaupungin hallinnasta Ranskassa. Saksan 2. panssaridivisioona oli 20. toukokuuta 1940 edennyt 90 kilometriä Kanaalin rannikolle Abbevilleen, jolloin se oli vallannut kaupungin 50. Northumbrian jalkaväkidivisioonan kuuluneelta 25. jalkaväkiprikaatilta. Ainoastaan pienehkö joukko puolustajia kykeni vetäytymään Sommen etelärannalle ja 21. toukokuuta Saksan 2. jalkaväkirykmentin III pataljoona saavutti rannikon Noyelles-sur-Merin länsipuolella.
Kenraalimajuri Roger Evansin komentama brittiläinen 1. panssaridivisioona saapui Ranskaan 15. toukokuuta, mutta ilman tykistöjoukkojaan sekä 1. tukiryhmän jalkaväkijoukkoja. Jalkaväkijoukot oli irrotettu divisioonasta Calais'ssa. Abbevillen sillanpään eteläpuoliset brittiläis-ranskalaiset joukot pysäyttivät 2. panssaridivisioonan etenemisen 27. toukokuuta - 4. kesäkuuta, kunnes 57. jalkaväkidivisioona valtasi suuren osan liittoutuneiden menettämistä alueista takaisin. Hyökkäyksessä pääosa liittoutuneiden panssarivaunuista tuhoutui ja saksalaiset menettivät runsaasti jalkaväkeään, jolloin liittoutuneet vetäytyivät takaisin Sommen taakse. Saksan 4. armeija aloitti 5. kesäkuuta murtautumisen sillanpäästä, jolloin vastahyökkäyksissä voimansa kuluttaneet liittoutuneet työnnettiin Bresleen.
Britannian virallisen sotahistorian kirjoittanut L. F. Ellis kirjoitti vuonna 1953, että liittoutuneilta puuttui taistelussa yhtenäinen johto. Tämän seurauksena liittouneet epäonnistuivat saksalaisten hyökkäyksen torjunnassa ja joukot maksoivat puutteelliset valmistelut ja saksalaisten Sommen eteläpuolisten puolustusasemien aliarvioinnin suurina tappioina. Vuonna 2001 Caddick-Adams totesi syyksi pahoihin taktisiin virheisiin ranskalaisten ja brittien välisten viestiyhteyksien puutteen, mikä johtui radiokaluston puutteesta. Viestiyhteyksien puute jatkui 51. Ylämaan divisioonan ja ranskalaisten panssari- ja jalkaväkidivisioonien saavuttua täydennyksinä alueelle. Saksalaiset olivat siirtäneet merkittäviä voimia sillanpäähän.
Taistelu
Liittoutuneiden hyökkäys alkoi 27. toukokuuta kello kuusi aamulla tuntien viivästymisen jälkeen, kun ranskalaisten tykistö saatiin taisteluvalmiiksi. Ranskan 2. kevyt ratsuväkidivisioona ja siihen liitetty brittiläinen panssariprikaati, joka oli sijoitettu rintaman oikeaan reunaan, hyökkäsivät Hocquincourtista Frucourtista ja St. Maxentista Blanchy-Abbeville tien itäpuolella. Lisäksi Ranskan 5. kevyt ratsuväkidivisioona hyökkäsi Breslestä Gamachesin pohjoispuolisille alueille. Kumpikin aikaisempien taisteluiden kuluttama ratsuväkidivisioona jäi ilman omia panssarivaunujoukkojaan. Hyökkäysjoukoilla oli vain vähän aikaa uudelleen järjestymiseen ja saksalaisjoukkojen puolustusryhmityksestä oli vain vähän tietoja. Onnistuakseen hyökkäyksessä panssarijoukkojen tuli toimia hyvässä yhteistoiminnassa jalkaväen ja tykistön kanssa, mutta liittoutuneilla oli aivan liian vähän jalkaväkeä ja tykkejä, brittiläisten ja lisäksi ranskalaisten joukkojen yhteistoiminta oli riittämätöntä. Oikealla sivustalla panssarivaunujen eteneminen pysähtyi ja ne kärsivät runsaasti tappioita Chaumontiin ja Huppyyn sijoitettujen 37 mm PAK 36 -tykkien tulessa. Vasemmalla sivustalla 3. panssariprikaati saavutti Cambronin ja Saignevillen lähellä olleen ylängön sekä St. Valery-sur-Sommen reunimmaiset talot. Vaunujen suojana ei kuitenkaan ollut jalkaväkeä, joka olisi varmistanut alueen. Tässä tilanteessa vaunut määrättiin vetäytymään, kun selvisi ranskalaisten kaivautuvan Beheniin, Quesnoyhin ja Brutellesiin. Brittiläinen 1. panssaridivisioona menetti hyökkäyksessä 65 panssarivaunua.
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Tappiot
Hyökkäyksessä 27. toukokuuta brittiläinen 1. panssaridivisioona menetti taistelutoimissa 65 panssarivaunua, joiden lisäksi 55 vaunua sai mekaanisen vian. Ranskan 4. panaaridivisioona menetti 29.-30. toukokuuta 105 panssarivaunua ja brittiläis-ranskalaiset joukot 4. kesäkuuta noin 1000 miestä, 50 panssarivaunua ja muuta panssaroitua ajoneuvoa.