Suomen Teiniliitto

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 27. marraskuuta 2017 kello 14.44 käyttäjän Kotivalo (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 27. marraskuuta 2017, perustui tähän versioon.

Suomen Teiniliitto r.y. oli 1939–1984 toiminut Suomen oppikoulujen oppilaiden valtakunnallinen etujärjestö. Liitto oli voimakkaasti politisoitunut ja ahkera yhteiskunnallinen kannanottaja 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla, ja sen kautta rekrytoitiin politiikkaan monet myöhemmin Suomen tunnetuimmiksi kohonneet poliitikot ja yhteiskunnalliset vaikuttajat. Konkurssiin ajautunut Teiniliitto lakkautettiin käytännössä 1983, virallisesti 1984.[1] Teiniliiton jälkeiseen tyhjiöön perustettiin Suomen lukiolaisten liitto ajamaan lukiolaisten etuja.

Varhaisemmat vaiheet

Teiniliitto perustettiin marsalkka Mannerheimin syntymäpäivänä 4. kesäkuuta 1939 oppikoulujen yläluokkalaisten toverikuntien kattojärjestöksi nimellä Suomen Oppikoulujen Toverikuntien Liitto. Vuonna 1943 nimi muuttui Suomen Teiniliitoksi. Vuonna 1945 julkaistiin Teinin Kirja, sen ohella myöhemmin alkoi ilmestyä Teini-lehti ja Teinikalenteri. Sanalla "teini" haluttiin vaalia vanhoja opiskelijoiden teinilauluperinteitä. Järjestö oli pitkään hengeltään kansallis-konservatiivinen ja suhteellisen epäpoliittinen, mutta sen itsetunto kasvoi kun oppikoululaisten määrä paisui nopeasti 1950–1960-luvuilla.

Vuonna 1964 Teiniliittoon kuului 41 alueellista teiniyhdistystä ja 415 paikallista teinikuntaa, joissa oli yhteensä liki 77 000 jäsentä.[2]

Suuruuden päivät ja avoimen poliittisuuden kausi

Teiniliitto alkoi saada avoimen vasemmistolaista sävyä 1960-luvun jälkipuoliskolla, jolloin se aktivoitui muutenkin yhteiskunnallisesti. Taitekohtana oli vuosi 1965, jolloin liiton säännöistä sen tarkoituksen määritelmään sisältyneestä edistettävien asioiden luettelosta poistettiin sanat "kansallinen yhteenkuuluvuus" ja "maanpuolustustahto" ja lisättiin tilalle "kansainvälinen yhteisymmärrys".[3]

Teiniliitto oli kymmenillä tuhansilla jäsenillään tärkeä vaikuttaja 1960-luvun ja 1970-luvun alun Suomessa. Vuodesta 1966 Teinilehti tuli automaattisesti jokaiselle oppikoulun yläluokkalaiselle ja sen levikki oli yli 100 000 – sen sanottiin olevan ainoa lehti joka pystyi levittämään vasemmistolaista ideologiaa porvarillisiin koteihin.[4] Teiniliitto alkoi ajaa kouluihin radikaalia kasvatusmetodien uudistamista Summerhill-koulun hengessä, jonkinlaisena pääideologinaan tuleva tutkija Yrjö Engeström.[5] Liiton toimintaan kuului myös taksvärkkikeräysten valtakunnallinen organisoiminen; aiemmin rahaa oli kerätty kotimaahan muun muassa rajaseudun lapsille, sotainvalideille ja Sibelius-monumenttiin[6], mutta 1960-luvun lopulta alkaen kolmannen maailman kehitysaputyöhön. Toiminnan hengen muutosta korosti se, että vuonna 1969 tukikohteeksi valittiin tiukan kädenväännön jälkeen Tansaniassa maanpaossa toiminut Mosambik-instituutti, jolla oli kytkös Frelimoon, Portugalin siirtomaavaltaa vastaan taistelleeseen marxilais-leninistiseen vapautusliikkeeseen. Keräyskohteessa yhdistyivät köyhien lukutaidon edistäminen ja anti-imperialistinen taistelu.[7] Samoihin aikoihin räväköiden mielenosoitusten järjestäminen tuli osaksi Teiniliiton toimintatapoja; 31. tammikuuta 1969 opiskelijoiden oikeusturvan puolesta järjestetyssä mielenosoituksessa kouluhallituksen seinää pommitettiin lumipalloilla ja kananmunilla.[8] Liitto tuki myös Vietnamin sodan vastaisia mielenosoituksia ja keräsi myöhemmin rahaa Vietnamiinkin. Lokakuussa 1972 Teiniliitto organisoi taksvärkkikeräyksen Nguyen Van Troi -lastensairaalan rakentamiseksi Pohjois-Vietnamiin.[9]

Teiniliitto puoluepolitisoitui 1970-luvun alussa nopeasti ja kommunismin ollessa suosiossa vähemmistökommunistit eli taistolaiset saivat haltuunsa liiton johtopaikat. Monet siihen asti puolueettomat liiton ideologiset suunnannäyttäjät "kääntyivät" taistolaisiksi vuosien 1970–1971 aikana.[10] Virallisesti liittoa johti koko 1970-luvun ajan vasemmiston ja keskustan "yleisdemokraattinen rintama" ja puheenjohtajan paikka kuului vielä vuosikymmenen alkupuolella sosialidemokraateille. Taistolaisilla oli kuitenkin vuodesta 1972 alkaen puolet hallituspaikoista, enemmistö piirisihteereistä ja pääsihteerin paikka.[11] Lopulta he kaappasivat puheenjohtajankin paikan. Parhaimmillaan liiton 18 piiristä 16:tta johti vähemmistökommunisti. Teiniliitosta muodostui näin nuortaistolaisen liikkeen keskeinen rekrytointikanava. Risto Ahosen mukaan 1970-luvulla Teiniliitosta tuli kuitenkin yleispoliittinen lausuntoautomaatti, eikä taistolaisten tavoitteeksi ottama vallankumous johtanut mihinkään hyvään järjestön kannalta.[12] Kontrasti 1960-luvun kansainvälistyvään ja keskustelevaan Teiniliittoon oli suuri.

Teiniliiton kulta-aikaa oli 1970-luvun alkupuoli, jolloin kouluhallituksen johtaja Erkki Aho ja opetusministeri Ulf Sundqvist suhtautuivat vakavasti sen kannanottoihin kouludemokratian kehittämisestä. Teiniliitto onnistui menestyksekkäästi lobbaamaan kouluneuvostot Suomen oppikouluihin, mutta saavutus kääntyi lopulta liittoa vastaan – kun kouluneuvostovaalit vuodesta toiseen osoittivat, ettei liittoa johtaneilla taistolaisilla ollut valtaansa vastaavaa kannatusta "teinien" parissa, alkoi koko organisaation uskottavuus oppikoululaisten äänitorvena heiketä. Kun vielä talouskin mureni 1970-luvun puolivälissä ja jäsenkato paljastui, oli vuosikymmenen loppupuolisko käytännössä järjestölle hidasta kuolemista. Kouluneuvostovaalien puoluepolitisoitumisen vuoksi kouluneuvostojen toiminta ei vastannut niille lain perusteluissa asetettuja tavoitteita ja myöhemmin laki kouluneuvostoista kumottiin.

Valtionapujen menetys ja jäsenkato kaatoivat liiton

1970-luvun puolessa välissä taistolaisten epädemokraattiset menetelmät johtivat pahoihin ongelmiin.[13] Keväällä 1975 kulttuuriministeri Marjatta Väänänen lakkautti Teiniliiton valtionavun, kunnes valtiontalouden tarkastusvirasto olisi tehnyt liitosta perusteellisen selvityksen.[14] Vuonna 1975 puheenjohtajaksi valittu Jussi Kasanen kertoi, että hänen ryhmänsä eli sosiaalidemokraatit aiheuttivat opetusministerin puuttumisen liiton valtionavun käyttöön.[14] Edellinen puheenjohtaja Matti Viialainen arveli puolestaan syyn olevan 1975 liittokokouksen porvarien valtakirjojen hylkäämisessä.[14]

Teiniliiton talousongelmat ja paha jäsenkato paljastuivat selvityksen myötä.[14] Tapaus oli skandaali, sillä liiton johdon epäiltiin ilmoittaneen todellisuuteen nähden moninkertaiset jäsenluvut saadakseen enemmän valtionapuja ja poliittista painoarvoa kannanotoilleen. Todellisten lukujen selvittyä liiton saama valtionapu laski kymmenesosaan ja siitä ulosottajat veivät vielä osansa.[14] Tästä lähtien Teiniliitto kävi eloonjäämistaistelua. Pääosa toimihenkilöistä lomautettiin toukokuussa 1975, piirien työntekijät irtisanottiin ja keskustoimiston työntekijät pakkolomautettiin edelleen kirjanpitäjää ja taloudenhoitajaa lukuun ottamatta lokakuussa.[14] Tarkastusraportti valmistui myös lokakuussa ja se osoitti taloudenhoidossa virheitä ja leväperäisyyksiä, myös taksvärkkirahojen hoidossa. Suoranaisia väärinkäytöksiä ei kuitenkaan paljastunut, mitä poliittisilla tahoilla oli odotettu.[14] Epäilyksiä tosin herätti se, että liiton arkisto katosi salaperäisesti talven 1975–1976 aikana – se löydettiin liiton lakkauttamisen jälkeen 1980-luvun lopulla kätkettynä kerrostalon kellarista Helsingin Vallilasta.[15] Vastaselvityksistä huolimatta valtionapu jäi pysyvästi alas ja jäsenkato paheni entisestään.[14] Teiniliiton politiikassa ei tapahtunut kuitenkaan muutoksia ja taksvärkkejäkin järjestettiin vielä joitakin vuosia, viimeinen vuonna 1982.[16]

Teiniliitto yritti 1970-luvun lopussa kerätä rahaa vaihteeksi omaan toimintaansa ja saada kipeästi kaipaamiansa uusia jäseniä.[17] Työtä ei kuitenkaan tehty enää koko sydämellä, sillä jäsenmäärät eivät kiinnostaneet edes liittoa sanottavasti – vuonna 1983 arviot jäsenmäärästä vaihtelivat 500 ja 12 000 välillä.[17] Teiniliitto lakkautettiinkin samana vuonna, virallisesti kuitenkin 1984.[17] Talousongelmien ja -epäilyjen, joita esimerkiksi Mosambikin taksvärkki-rahoista otettu hätälaina olivat omiaan ruokkimaan[18], ohella lakkauttamiseen vaikutti keskeisesti se, että kannatustaan kouluissa merkittävästi 1980-luvun alussa kasvattaneet kokoomusnuoret katsoivat, että vasemmisto oli pilannut Teiniliiton maineen lopullisesti ylipolitisoituneella 1970-luvulla.

Kokoomusnuorten kamppailu vallasta

Antti Blåfieldin ja Pekka Vuoriston[19][20] mukaan jo vuonna 1974 kokoomusnuorten Peter Fagernäs, Ilkka Kanerva, Anders Blom ja Heikki S. von Hertzen olivat päättäneet, että Teiniliiton oli aika mennä.[21] Kokoomusnuoria oli harmittanut pitkään heidän järjestelmällinen sulkemisensa Teiniliiton toiminnassa oppositioon, vaikka he keräsivätkin kouluneuvostovaaleissa jopa 40 prosentin kannatuslukuja.[22] Ben Zyskowiczin joulukuussa 1973 antaman raportin mukaan Kokoomuksen Nuorten Liiton vaikutusvalta Teiniliitossa oli nollassa ja "stalinistien" valta vain kasvanut. Hänen mukaansa kommunistit halusivat korostaa Teiniliiton itsenäisyyttä poliittisista organisaatioista, jotta saisivat korostettua liiton omaa organisaatiota.[23] Myös sosiaalidemokraatit etsivät samoihin aikoihin tahoillaan keinoja murtaa taistolaisten valta, jonka käsiin he olivat Teiniliiton menettäneet.[1]

Teiniliiton kaaduttua kokoomusnuoret asettivat vuonna 1983 Matti Niirasen johdolla tavoitteekseen Suomen Lukiolaisten liitto ry:n perustamisen Teiniliiton tilalle, mikä tapahtuikin jo vuonna 1985.[24]

Teiniliittolaisia

Tunnettuja teiniliittolaisia olivat muun muassa Erkki Tuomioja[25] (varapuheenjohtaja 1967–1968), Ben Zyskowicz[26], Kimmo Sasi[26], Ilkka Kanerva[26], Lauri Ihalainen[25], Jacob Söderman[27], Erkki Liikanen[26], Matti Viialainen[28], Esko Aho[29], Leif Fagernäs, ja Satu Hassi[26]. Myös tuleva historiantutkija Kimmo Rentola oli liitossa aktiivinen 1970-luvulla.

Etenkin sosiaalidemokraateille Teiniliitto oli merkittävä astinlauta, koska he johtivat kansainvälistymistä liiton nousukaudella 1963–1970.[12]

Liiton puheenjohtajat

Pääsihteerinä 1960–1970-lukujen taitteessa oli Marianne Laxén.

Katso myös

Lähteet

  • Ahonen, Risto Olavi: Teinien taksvärkki: Ykskaks maailma paremmaks!. (pro gradu) Helsingin yliopisto, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 17.5.2009).
  • Paavo Kärenlampi: Taistelu kouludemokratiasta. Kouludemokratian aalto Suomessa. SKS, Helsinki 1999.
  • Kimmo Rentola: Kevään 1968 isänmaan toivot Viitattu 16.3.2011.
  • Teinikalenteri 1962–63

Viitteet

  1. ↑ a b Ahonen, s. 143.
  2. ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 8, hakusana Teiniliitto. Helsinki: Otava, 1964.
  3. ↑ Kärenlampi, s. 43.
  4. ↑ Rentola, s. 119.
  5. ↑ Rentola, s. 116–117, 120; Kärenlampi, s. 44, 46.
  6. ↑ Ahonen, s. 11–12.
  7. ↑ Ahonen, s. 54–57.
  8. ↑ Kärenlampi, s. 47.
  9. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1974, s. 18. Helsinki: Otava, 1973.
  10. ↑ Rentola, s.121
  11. ↑ Kärenlampi, s. 197.
  12. ↑ a b Ahonen, s. 142.
  13. ↑ Viialainen, Matti: Siitä puhe, mistä puute. — Minne nyt vasemmisto (Tammi 1994), s. 115.
  14. ↑ a b c d e f g h Ahonen, s. 120-121.
  15. ↑ Kärenlampi, s. 16.
  16. ↑ Ahonen, s. 130.
  17. ↑ a b c Ahonen, s. 130-133.
  18. ↑ Ahonen, s. 136-137.
  19. ↑ Blåfield, Antti & Vuoristo, Pekka: Näin tapettiin Suomen Teiniliitto, Osa I: Muutoksen vuodet 1963-71. Suomen Kuvalehti, 1983, nro 1.
  20. ↑ Blåfield, Antti & Vuoristo, Pekka: Näin tapettiin Suomen Teiniliitto, Osa I: Romahduksen vuodet 1972-75. Suomen Kuvalehti, 1983, nro 2.
  21. ↑ Ahonen, s. 112.
  22. ↑ Ahonen, s. 138-139.
  23. ↑ Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä - Kokoomuksen Nuorten Liiton historia 1928-96. (WSOY Juva 1999). s. 130.
  24. ↑ Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä - Kokoomuksen Nuorten Liiton historia 1928-96. (WSOY Juva 1999). s. 244-245.
  25. ↑ a b Ahonen, s. 114-115.
  26. ↑ a b c d e Ahonen, s. 71-74.
  27. ↑ Ahonen, s. 128.
  28. ↑ Ahonen, s. 92.
  29. ↑ Ahonen, s. 45.
  30. ↑ Virkkunen, Janne: Koululaisliitot kypsiä konkurssiin. Helsingin Sanomat, 24.4.1982, s. 8.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_Teiniliitto&oldid=16924228”