Zunbil
Zunbil oli valtakunta ja hallitsijasuku nykyisen Länsi-Afganistanin alueella. Zunbil hallitsijat vastustivat islamin leviämistä alueelle vuosisatojen ajan, kunnes he päätyivät lopulta saffaridien kukistamaksi vuonna 865.
Zunbil-hallitsijoiden taustaa ei tunneta varmasti. On mahdollista että he polveutuivat heftaliiteista tai mahdollisesti vielä heitä vanhemmsita kansoista. Nimi Zunbil on johdettu Zun tai Zhun-nimisestä jumaluudesta, jota palvottiin aikanaan nykyisen Länsi-Afganistanin alueella.[1]
Vuoristokansat lienevät irrottautuneet sasanidien vallasta näiden Bysantin valtakunnan vastaisten sotien aikana. Lopulta sasanidit kukistuivat islaminuskoisten arabien hyökkäyksissä. Maantieteeltään helposti saavutettavissa ollleet alueet, kuten Sistan, Khorasan ja Tokharia valloitettiin 600-luvun loppupuolella, mutta arabit eivät olleet kiinostuneita valtamaan Hindukušin vuoristoalueita. Heidän sotaretkensä vuorille rajoittuivat lähinnä ryöstöretkiin. Zunbil-hallitsijat hallitsivat Zamendawarin nimellä tunnetusta keskuksestaan käsin. Arabikronikoitsijat tarinoiden mukaan varhainen muslimiarmeija eteni aina Zamendawariin saakka, jossa he vahingoittivat "Zunin vuorella" sijainneen pakanallisen pyhätön epäjumalankuvia osoittaakseen niiden olevan elottomia esineitä. Syvemmälle vuoristoon he eivät kuitenkaan edennet ja Zunbil säästyi islamin leviämiseltä vielä sukupolvien ajan.[1]
860-luvun alussa nykyisen Iranin ja Afganistanin rajaseudun Sistanin alueella sai alkunsa saffaridien hallitsijasuku, joka sai nimensä perustajansa Ja'qub ibn al-Laith al-Saffarin mukaan. Zunbil-valtakunnan hallitsijat sekaantuivat lähialueensa politiikkaan ja he olivat tarjonneet turvapaikan eräälle Ibn al-Laith poliittiselle vastustajalle. Ibn al-Laith hyökkäsi heitä vastaan ja vuonna 865 nykyisen Kandaharin alueella käytiin taistelu, jossa Zunbil-hallitsija sai surmansa ja hänen armeijansa tuhottiin. Nykyisen Afganistanin ydinalueet päätyivät nyt muslimien käsiin Ibn al-Laithin jahdatessa pakenevia Zunbil-ylimyksiä Ghaznin kautta Bamejaniin ja Kabuliin saakka.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 74, 77-78. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4 (englanniksi)