Siilit
Siilit | |
---|---|
Siili (Erinaceus europaeus) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Alaluokka: | Theria |
Osaluokka: | Istukkanisäkkäät Eutheria |
Lahko: |
Erinaceomorpha Gregory, 1910 |
Heimo: |
Siilit Erinaceidae G. Fischer, 1814 |
Alaheimot [1] | |
|
|
Katso myös | |
Siilit (Erinaceidae) on nisäkäsheimo, joka aiemmin luettiin kuuluvaksi hyönteissyöjiin (Insectivora)[2], mutta joka nykyisin on erotettu omaan Erinaceomorpha-lahkoonsa.[1] Siilien heimo jaetaan neljään alaheimoon, joista nykyaikana on elossa kaksi: varsinaiset siilit (Erinaceinae) ja rottasiilit (Galericinae, aik. Hylomyinae).[1][3] Näiden kahden alaheimon edustajat eroavat ulkonäöltään selvästi. Rottasiileillä ei ole ollenkaan piikkejä ja pitkän nokkansa takia ne muistuttavat päästäisiä. Kummankin alaheimon lajeilla on pitkänomainen kuono ja kehittyneet silmät ja korvat. Raajat ovat melko lyhyet ja jaloissa on yleensä viisi varvasta.
Siilien heimoon kuuluu 10 sukua, joissa on kaikkiaan 24 lajia.[1][4] Niistä suurin osa on afrikkalaisia ja aasialaisia, ja Euroopassa elävät vain välimerensiili, siili ja aiemmin idänsiilin alalajina pidetty[5] Erinaceus roumanicus.[1] Suomessa on toistaiseksi tavattu vain tavallista siiliä, mutta E. roumanicus on levinnyt jo Viroon ja saattaa tulevaisuudessa laajentaa elinaluettaan Suomenlahden pohjoispuolellekin.[5]
Muutamia siililajeja, kuten korvasiiliä ja nelivarvassiiliä, pidetään Suomessakin lemmikkieläiminä.
Alaheimot, suvut ja lajit
- Varsinaiset siilit eli siilit[6] (Erinaceinae)
- Atelerix
- Nelivarvassiili (Atelerix albiventris)
- Välimerensiili eli vaeltajasiili (Atelerix algirus, syn. Erinaceus algirus)
- Eteläafrikansiili (Atelerix frontalis)
- Somaliansiili (Atelerix sclateri)
- Erinaceus
- Amurinsiili (Erinaceus amurensis)
- Idänsiili eli itäsiili[5] (Erinaceus concolor)
- Siili (Erinaceus europaeus)
- Erinaceus roumanicus
- Korvasiilit[6] (Hemiechinus)
- Korvasiili eli pitkäkorvasiili (Hemiechinus auritus)
- Hemiechinus collaris
- Mesechinus
- Aavikkosiilit[6] (Paraechinus)
- Aavikkosiili (Paraechinus aethiopicus, syn. Hemiechinus aethiopicus)
- Paraechinus hypomelas, syn. Hemiechinus hypomelas
- Intianaavikkosiili (Paraechinus micropus, syn. Hemiechinus micropus)
- Paraechinus nudiventris, syn. Hemiechinus nudiventris
- Atelerix
- Rottasiilit (Galericinae)
- Echinosorex
- Isorottasiili (Echinosorex gymnura)
- Hylomys
- Hylomys megalotis
- Hylomys parvus
- Pikkurottasiili eli kääpiörottasiili (Hylomys suillus)
- Neohylomys
- Hainaninrottasiili (Neohylomys hainanensis, syn. Hylomys hainanensis)
- Neotetracus
- Kiinanrottasiili eli päästäisrottasiili[6] (Neotetracus sinensis, syn. Hylomys sinensis)
- Podogymnura
- Podogymnura aureospinula
- Mindanaonrottasiili (Podogymnura truei)
- Echinosorex
Lähteet
- ↑ a b c d e f Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Erinaceidae Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 29.8.2011. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 13.6.2010. (Artikkelin viitteettömien suomenkielisten nimien lähde; luokittelu vuodelta 1993; uudet nimet vahvistamattomia ehdotuksia)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Erinaceidae (TSN 552310) itis.gov. Viitattu 13.6.2010. (englanniksi)
- ↑ Wilson & Reeder's Mammal Species of the World, 3rd edition: Preface (englanniksi) Luettu 29.8.2011
- ↑ a b c Virolle uusi siililaji. Suomen Luonto, 1989, 48. vsk, nro 2, s. 37. Suomen luonnonsuojeluliitto.
- ↑ a b c d Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 310, 454. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.