Rahapeli

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 26. lokakuuta 2019 kello 14.49 käyttäjän Arkke (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 26. lokakuuta 2019, perustui tähän versioon.
Pachinko, japanilainen rahapeliautomaatti

Rahapeli tarkoittaa arpajaisia, joissa pelaaja voi voittaa tai hävitä rahaa.[1] Suosittuja rahapelejä ovat muun muassa lotto, arpajaiset, bingo, urheiluvedonlyönti, pokeri, blackjack, ruletti ja onnenpyörä.[2]

Rahapelin erikoistapaus on uhkapeli, jossa mahdollinen voitto tai tappio on epäsuhteessa pelaajan varallisuuteen.[3][1]

Pelipaikat

Rahapelejä pelataan perinteisesti kasinoilla ja nykyisin myös Internetin nettikasinoilla, missä pelaajan on helpompi löytää itselleen sopiva pelikumppani.[4] Pelaaminen voi tapahtua joko muiden pelaajien kanssa tai yksin esimerkiksi pelikoneen tai henkilökunnan avustuksella.

Historia

Kortinpeluuta rahasta. Caravaggion maalaus 1500-luvun lopulta.

Rahapelien historia ulottuu aina niin kauas kuin rahaa tai muuta siihen verrattavaa on ollut olemassa ja lähes kaikissa sivilisaatioissa on harrastettu pelaamista, jossa panoksena on erinäisiä hyödykkeitä.[5] Esimerkiksi Kiinassa jäänteitä rahapeleistä on löydetty 4000 vuoden takaa. Myös esimerkiksi Kreetalta, Intiasta ja Egyptistä on löydetty yli tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua hautautuneita arpakuutioita ja pelilautoja. Nykyisen Turkin alueen heettiläiset kansat järjestivät vedonlyöntejä hevoskilpailuissa jo 4000 eaa. Kreikan ja Rooman armeijan legioonissa erilaiset rahapelit olivat myös suosittu tapa viettää aikaa.[4]

Ensimmäisiä uhkapeleistä johtuvia ongelmia on jäljitetty keskiajalle. Englannin kuningas Rikhard I kielsi miehiltään uhkapelit ristiretkien aikaan niiden liiallisen suosion vuoksi. Rahapelien potentiaali kuitenkin huomattiin hallinnollisella tasolla jo melko varhain, ja jo 1500-luvulla erinäisiä isompia hankkeita rahoitettiin arpajaisten ja lottojen avulla. Käytäntö oli suosittu sekä Euroopassa, jossa mm. Kuningatar Elisabet I rahoitti lottotulojen avulla vesivarantojen ylläpitoa, että Pohjois-Amerikassa, jossa esimerkiksi silta- tai muihin rakennushankkeisiin haettiin rahoitusta arpajaisten avulla.[4]

Kaikissa sivilisaatioissa rahapelaamisella ei ole kuitenkaan ollut merkittävää ekonomista vaikutusta, vaan se on nähty lähinnä sosiaalisena ajanvietteenä tai uskontokuntien järjestäminä tapahtumina, joissa lopputulos kertoo jumalten tahdosta. Tällaista rahapelaamista on löydetty mm. Indonesian Balin kansojen ja Australian aboriginaalien keskuudesta. Kapitalistisissa yhteiskunnissa rahapeleihin on kuitenkin kautta aikain liittynyt vahvasti haave äkkirikastumisesta, ja yhteishyvällisiä lottoja ja arpajaisia lukuun ottamatta auktoriteettien suhtautuminen niihin on ollut kielteistä uhkapelaamisesta koituvien ongelmien vuoksi. Myös auktoriteettien järjestämät arpajaiset ovat olleet vilpin kohteena.[6]

Suomessa rahapelaamisen varhaisin organisoitu muoto oli monen muun maan tapaan lotto jo 1600-luvulla. Lottojen suosio kuitenkin hälveni yleisen moraalisen tuomitsevuuden myötä 1800-luvulla, ja laki määritti loton erityiseksi luvanvaraiseksi toiminnaksi 1889. Joitakin lottoja hyväntekeväisyystarkoituksiin kuitenkin sallittiin. 1920-luvulla laki muuttui, määrittäen loton lailliseksi ainoastaan viranomaisten järjestämänä, ja vuonna 1926 lakimuutos mahdollisti ensimmäisen laillisen rahapanoksella pelattavan loton sitten 1889 vuoden lakimuutoksen. 1920-luvulla Suomeen saapuivat myös ensimmäiset rahapeliautomaatit. 1940-luvulla perustetulle Veikkaukselle myönnettiin monopoli lottoon 1976. 1970-luvulla myös bingo saapui Suomeen ja sai välittömästi valtaisan suosion. Näihin aikoihin myös ensimmäiset ruletit saapuivat yökerhoihin, ja myöhemmin rahapelitoimintaa sai järjestää vain erityisluvan kanssa.[7]

Rahapelit organisoituna ja kaupallisena toimintana on suhteellisen tuore ilmiö, joka alkoi maailmanlaajuisesti 1960-luvulla.[8]

Merkitys

Veikkauksen lottokuponkeja.

Jo tuhansia vuosia sitten erilaisia arpoja ja niiden kaltaisia välineitä käytettiin yhteiskunnissa päätöksenteon tukena. Arvonnat liittyivät uskonnollisiin rituaaleihin, ja arvonnan lopputuloksen uskottiin edustavan jumalten tahtoa. Rahapelejä arvonnoista tuli, kun niiden osanottajat tai niitä seuranneet ihmiset alkoivat lyödä rahapanoksin vetoa lopputuloksesta. Lähes kaikissa tunnetuissa yhteiskunnissa on ollut jonkinlaista raha- tai uhkapelaamista. Sallittujen ja suosittujen pelien laatu voi kertoa yleisemminkin pelejä ympäröivästä yhteiskunnasta ja kulttuurista.[9]

Rahapelien suorat ja epäsuorat yhteiskunnalliset vaikutukset voidaan jakaa kuuteen ryhmään:

  • terveydelliset ja sosiaaliset vaikutukset
  • taloudelliset vaikutukset
  • työllisyyteen ja koulutukseen liittyvät vaikutukset
  • viihteeseen ja turismiin liittyvät vaikutukset
  • yhteiskunnalliset ja oikeudelliset vaikutukset
  • kulttuuriin liittyvät vaikutukset[1]

Yhteiskunnissa rahapelaajia on aina yritetty hallita muun muassa kansallisten monopolien kautta, mutta se on nykyään vaikeaa Internetissä toimivien rahapelejä tarjoavien kansainvälisten yritysten takia.[1] Rahapeliteollisuus on maailman nopeimmin kasvavien teollisuudenalojen joukossa. Rahapelaamista markkinoidaan ”turvallisena riskinä”. Tietoisuus ja huoli pelien aiheuttamista riippuvuuksista ja rikoksista on kuitenkin kasvussa. Yhteiskunnallisesti suhtautuminen rahapeleihin vaikuttaa tutkijoiden mukaan vaihtelevan syklisesti hyväksynnästä kiihkoon, kieltämiseen, laittomaksi leimaamiseen ja taas hyväksyntään. Rahapelin laillistaminen edesauttaa rahapeliyritysten monopoliasemien syntymistä. Yrityksen olemassaolo ja toiminta puolestaan lähentävät rahapelauksen ja valtion suhdetta.[10]

Uskontojen kantoja rahapelaamiseen

Islamin pyhässä kirjassa Koraanissa kielletään selkeästi uhkapelaaminen. Koraani 4:43 sanoo "Te, jotka uskotte! Päihdyttävät juomat ja uhkapelit ja (uhripalvelus) pystytettyjen kivien edessä sekä nuolilla arpominen ovat pelkkää riettautta, paholaisen aikaansaamaa; karttakaa kaikkea tätä, jotta olisitte onnelliset."

Kristinuskon pyhässä kirjassa Raamatussa mainitaan onneen tai sattumaan perustuvat pelit, ja kirjasta löytyy useita kohtia, joissa asioista päätetään arpomalla. Snl. 16:33 sanoo: ”Helmassa arpaa ravistellaan, tuloksen ratkaisee Herra.” Rahanhimoa ja nopeita rikastumiskeinoja kehotetaan kuitenkin välttämään.[11]

Pelaamisen ongelmat

Pääartikkeli: Peliriippuvuus

Ongelmapelaamiseksi määritellään pelaaminen, joka vahingoittaa pelaajan sosiaalisia suhteita tai työssäkäyntiä tai aiheuttaa fyysisiä tai psyykkisiä ongelmia.[1] Yhteiskunta pyrkii hoitamaan rahapeliongelmia, muun muassa rahapelimonopolien ja Internetin rahapelitarjonnan rajoittamisen esitetään ehkäisevän pelaamisen sosiaalisia ongelmia. Muita yhteiskunnassa käytettäviä peliongelmien torjuntakeinoja ovat esimerkiksi peleille asetettavat ikärajat ja mainontaa koskevat rajoitukset.[1] Suomessa Sosiaali- ja terveysministeriön tavoitteena on peliriippuvuuden vähentäminen, uuden teknologian mukanaan tuomien uusien riippuvuuksien tunnistaminen ja niiden hoidon kehittäminen.[12]

Peliriippuvuuden lisäksi toinen huolta aiheuttava tekijä on uhkapeleihin liittyvä rikollisuus.[1] Peliongelmat voivat laskea kynnystä tehdä esimerkiksi varkauksia, kavalluksia tai petoksia.

Tutkimusten perusteella reilut kolme prosenttia suomalaisista kärsii peliongelmista.[13] Valtakunnallinen puhelinpalvelu Peluuri on Suomessa tunnetuin peliongelmaisille apua tarjoava organisaatio. Läheisellä ei ole mitään keinoja puuttua pelaamiseen. Peliautomaatit sijaitsevat Suomessa usein esimerkiksi lähikaupan aulassa.[14] Pelaamisen suurimmat ongelmat kasaantuvat pienituloisille ja heidän läheisilleen.[15]

Tutkimusten mukaan nopeatempoiset pelit, joissa on vaikuttavia kuva- ja ääniefektejä sekä verraten korkea palautusprosentti, ovat koukuttavimpia rahapelejä. Tällaisia ovat esimerkiksi rahapeliautomaatit ja nettikasinot. Sen sijaan esimerkiksi lotto on hidastempoinen peli, joka aiheuttaa pelaajalle harvoin ongelmia.[16][17]

Lainsäädäntö Suomessa

Veikkaus Oy, Raha-automaattiyhdistys (RAY) ja Fintoto Oy olivat kolme suomalaista rahapelimonopoliyritystä, kunnes ne yhdistettiin vuoden 2017 alussa yhdeksi rahapeliyritykseksi nimeltä Veikkaus Oy. Useaan otteeseen uudistettu ja tarkennettu arpajaislaki ohjaa rahapelitoimintaa Suomessa. Valtion kokonaan omistamalla Veikkaus Oy:lla on yksinoikeus rahapelien toimeenpanemiseen Suomessa. Kaikelle rahapelaamiselle on ollut Suomessa heinäkuusta 2011[18][19][20] alkaen yleinen 18 vuoden ikäraja, ja pelitoimipisteiden henkilökunnan tulee valvoa, ettei alaikäiset pelaa rahapelejä.[21]

Veikkaus Oy saa tietyin ehdoin myös markkinoida rahapelejä. Markkinointi ei saa edistää ongelmapelaamista, eikä sitä saa kohdistaa alaikäisiin. Markkinoinnissa ei myöskään saa kuvata runsasta pelaamista myönteisesti eikä pelaamattomuutta tai kohtuullista pelaamista kielteisesti.[21]

Rikoslakiin lisättiin vuonna 2010 uudeksi rikosnimikkeeksi rahapelirikos.[1] Rahapelirikoksesta voidaan tuomita, jos on esimerkiksi harjoittanut rahapelitoimintaa toimiluvatta, myynyt tai välittänyt arpoja tai voittoja ilman asianmukaista lupaa taikka myynyt tai välittänyt arpoja laittomaan rahapeliin. Rangaistuksena seuraa sakko tai korkeintaan kahden vuoden vankeusrangaistus.[22] Arpajaislaissa on säädetty arpajaisrikkomus, johon syyllistyy, jos on esimerkiksi elinkeinonharjoittajana antanut alaikäisten pelata rahapelejä tai on sijoittanut peliautomaatteja puutteellisesti valvottuun tilaan. Arpajaisrikkomuksesta tuomitaan sakkoon.[21]

Tutkimusta

Pääartikkeli: Rahapelitutkimus

Rahapelaamisen syyt

Tutkimusten perusteella rahapelin pelimotivaatioita voivat olla raha, pelaamisen jännitys ja etenkin verkkoympäristössä syntyvät sosiaaliset suhteet pelien ympärille rakentuneiden yhteisöjen jäseniin eli muihin pelaajiin. Potentiaalisten taloudellisten voittojen ja älyllisten haasteiden lisäksi siis myös pelipaikkojen sosiaalisuus toimii pelaamisen houkuttimena. Pelaajien välinen yhteisöllisyys vaikuttaa kuitenkin myös ehkäisevän ongelmapelaamisen etenemistä taloudelliseen tappioon.[12] Taitopelisivustot, joilla pelaajat pelaavat esim. pasianssia tai sanapelejä rahapanoksista toisiaan vastaan, yleistyvät netissä - suomenkielisistä sivustoista esimerkkinä Topkani. Netin taitopelisivustot pelaajineen muodostavat uudenlaisen rahapelikulttuurin muodon.[12] Verkossa on jo 2500-3000 rahapelisivustoa (2011–2014).

Tutkijoiden mukaan tuuri- ja rahapeleihin liittyvät uskomukset, kuten ajatus Onnettaren, Kohtalo tai jonkin muun korkeamman voiman vaikutuksesta pelin lopputulokseen, ovat jokseenkin pysyneet samoina onnenpelien syntysijoilta nykypäivään asti.[23]

Verkkopelaaminen

Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median laitoksella on tehty tutkimuksia rahapelaamisesta, mm. kaksi tutkimusta verkkopelaamisesta, joista toinen käsittelee nettipokeria ja toinen verkkopelaamisen nopeaa kehitystä. Tutkimusta tehdään mm. haastattelujen ja kyselylomakkeiden muodossa. Verkkorahapelaamisen muodonmuutos on vuosina 2008–2009 Suomessa toteutettu tutkimus, josta Suomen Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos julkaisi verkossa nähtävillä olevan raportin vuonna 2010. Tutkimuksen kohteena olivat uudenlaisten rahapelien ja pelaamisen muodot, joita Internetiin on viime vuosina syntynyt, ja perinteisempien rahapelien asema verkkoympäristössä.

Rahapelaaminen Suomessa ja ulkomailla

Suomalaiset pelaavat maailman mittakaavassa paljon rahapelejä. Vuonna 2015 toteutetun kyselyn mukaan 15–75-vuotiaista suomalaisista 80 prosenttia on pelannut viimeisen 12 kuukauden aikana rahapelejä (naisista 75 % ja miehistä 85 %). 34 % vastaajista pelaa vähintään kerran viikossa. Ruotsalaisista rahapelejä on viimeisen vuoden aikana pelannut 66 %, tanskalaisista 63 % ja norjalaisista 58 %.[13] Suomessa vallitsee maailmanlaajuisesti varsin myönteinen pelikulttuuri, ja Suomi on hyvin harvoja maita, joissa rahapelejä on lähes jokaisessa ruokakaupassa ja huoltoasemalla.[24][25]

Vuonna 2016 Suomessa pelattiin maailman neljänneksi eniten rahapelejä henkilöä kohden, ja vuonna 2017 havaittiin, että suomalaiset häviävät rahapeleihin neljänneksi eniten maailmassa. Pelien tuotto tulee pääosin hyvin pienen pelaajajoukon pussista, ja sosiologian professori Pekka Sulkusen mukaan tämä joukko koostuu suurelta osin pienituloisista, työttömistä, mielenterveysongelmaisista ja sairaista, joilla on usein muitakin riippuvuuksia kuin peliriippuvuus.[26][27] Vuonna 2013 australialaiset ja singaporelaiset käyttivät suomalaisia vieläkin enemmän rahaa pelaamiseen.[24]

Suomessa suosituimmat rahapelit ovat lottopelit, raaputusarvat ja rahapeliautomaatit.[27] Ruotsissa ja Norjassa suosituimpia ovat arvat, numeropelit ja ravivedonlyönti, kun taas Tanskassa suositaan arpajaisia, vedonlyöntiä ja nettikasinoita. Suomalaisista peliongelmaisia on 3,3 prosenttia, kun taas norjalaisisilla ja tanskalaisilla osuus on 3,2 % ja ruotsalaisilla 2 %.[13]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h Pelisaatio - Suomen rahapelimarkkinat pelisaatio.fi. Viitattu 11.12.2014.
  2. ↑ Gambling Commission: ”Survey data on gambling participation” s. 3-4, 7-8 gamblingcommission.gov.uk. Viitattu 11.12.2014.
  3. ↑ uhkapeli Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 11.11.2014.
  4. ↑ a b c McMillen, Jan: ”Gambling cultures: studies in history and interpretation”, Routledge, 1996, s. 6
  5. ↑ Mäyrä, Frans, Sihvonen Tanja, Paavilainen Janne, Saarenpää Hannamari, Kultima Annakaisa: Nummenmaa Timo, Kuittinen Jussi, Stenros Jaakko, Montola Markus, Kinnunen Jani, Syvänen Antti: "Monialainen pelitutkimus", Ote informaatiosta: Johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan, BTJ Kustantamo, toim. Sami Serola 2010
  6. ↑ McMillen, Jan: ”Gambling cultures: studies in history and interpretation”, Routledge, 1996, s. 6-7
  7. ↑ Kingma, Sytze F.:"Global gambling : cultural perspectives on gambling organizations", Routledge, 2010, s. 24-26
  8. ↑ McMillen, Jan: ”Gambling cultures: studies in history and interpretation”, Routledge, 1996, s. 1
  9. ↑ Mäyrä, Frans, Sihvonen Tanja, Paavilainen Janne, Saarenpää Hannamari, Kultima Annakaisa: Nummenmaa Timo, Kuittinen Jussi, Stenros Jaakko, Montola Markus, Kinnunen Jani, Syvänen Antti: "Monialainen pelitutkimus", Ote informaatiosta: Johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan, BTJ Kustantamo, toim. Sami Serola 2010, s.332-334
  10. ↑ Kingma, Sythe F.: “Global gambling : cultural perspectives on gambling organizations”, Routlegde, 2010, s.6-10
  11. ↑ Mitä Raamattu sanoo uhkapelistä? gotquestions.org. Viitattu 11.12.2014.
  12. ↑ a b c Kinnunen, Jani: "Verkkorahapelaamisen muodonmuutos", Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), 2010
  13. ↑ a b c Rahapelaaminen Pohjoismaissa Pohjoismainen hyvinvointikeskus. 4.12.2017. Viitattu 2.8.2019.
  14. ↑ https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005426844.html
  15. ↑ https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005421750.html
  16. ↑ Rahapelaaminen Nuortenlinkki. 18.10.2012. Viitattu 26.10.2019.
  17. ↑ Suomalaiset pelaavat Veikkauksen peleistä eniten Toto-pelejä: ”Henkilö, jolla on peliongelma, ryhtyy laajentamaan pelaamista” Iltalehti. 2.7.2018. Viitattu 26.10.2019.
  18. ↑ Iltalehti: Lotosta K18 (18.3.2009)
  19. ↑ Peliautomaattien K18-ikäraja yhdenmukaistanut valvontaa Yle Uutiset. 12.7.2011. Viitattu 10.9.2019.
  20. ↑ Peliautomaatit pois alaikäisten käytöstä Yle Uutiset. 1.7.2011. Viitattu 11.9.2019.
  21. ↑ a b c Arpajaislaki Finlex.
  22. ↑ Rikoslaki 16 a § (20.5.2011/578) books.google.fi. Viitattu 11.12.2014.
  23. ↑ Mäyrä, Frans, Sihvonen Tanja, Paavilainen Janne, Saarenpää Hannamari, Kultima Annakaisa: Nummenmaa Timo, Kuittinen Jussi, Stenros Jaakko, Montola Markus, Kinnunen Jani, Syvänen Antti: "Monialainen pelitutkimus", Ote informaatiosta: Johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan, BTJ Kustantamo, toim. Sami Serola 2010, s. 334
  24. ↑ a b Suomalaiset maailmanluokan uhkapelaajia – Yli 400 euroa vuodessa rahapeleihin Yle Uutiset. 28.3.2014. Viitattu 2.8.2019.
  25. ↑ Suomalaiset pelaavat rahapelejä käsittämättömän paljon: summa on maailman viidenneksi suurin Seura. 21.1.2016. Viitattu 2.8.2019.
  26. ↑ HS: Suomalaiset häviävät 4. eniten rahapeleihin maailmassa – ”Pelaajat pääosin köyhiä, mielenterveysongelmaisia ja sairaita” Uusi Suomi. 25.10.2017. Viitattu 2.8.2019.
  27. ↑ a b Suomalainen rahapelijärjestelmä Peluuri. Viitattu 2.8.2019.

Kirjallisuutta

  • Nikkinen, Janne: Sosiaalieettinen näkökulma rahapeliongelmien ehkäisyyn ja hoitoon. Helsinki: Stakes, 2008. ISBN 978-951-33-2220-5 Verkkoversio.
  • Rahapelifoorumi: Suomalainen rahapeli-, bingopeli-, tavara-arpajais- ja rahankeräyspolitiikka. (Sisäasiainministeriön julkaisu 28/2006) Helsinki: Sisäasiainministeriö, 2006. ISBN 952-491-007-1 Verkkoversio (PDF).
  • Rautee, Risto & Merikallio, Annukka: Rahapelien kahdet kasvot. Helsinki: Annukka Merikallio Oy, 2009. ISBN 978-952-92-6069-0
  • Taskinen, Teresa: Kaupassa, kioskilla ja kotikoneella: Rahapelit nuorten elämässä. Helsinki: Stakes, 2007. ISBN 978-951-33-2007-2 Verkkoversio.
  • Varvio, Saaramia: Katsaus Suomen rahapelijärjestelmään. Helsinki: Stakes, 2007. ISBN 978-951-33-2005-8 Verkkoversio (PDF).
  • Binmore, Ken: Game theory : a very short introduction. New York: Oxford University Press, 2007.
  • Reith, Gerda: The age of chance : gambling in western culture. London: Routledge, 2002.
  • Elias, George Skaff, Garfield, Richard, Gutschera, Robert K.:: Characteristics of games. Massachusetts Institute of Technology, 2012.
  • Davif, F. N.: Games, gods and gambling : the origins and history of probability and statistical ideas from the earliest times to the Newtonian era. Hafner Publishing Company, 1962.
  • Serola, Sami (toim.): Ote informaatiosta: Johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan. BTJ Kustantamo, 2010.
  • McMillen, Jan: Gambling cultures: studies in history and interpretation. Routledge, 1996.
  • Kingma, Sytze F.: Global gambling : cultural perspectives on gambling organizations. Routledge, 2010.
  • Elias, George, Garfield, Richard, Gutchera, Robert: Characteristics of Games”. Massachusetts Institute of Technology, 2012.
  • Kuuluvainen, Arto, Koponen, Aki, Oikarinen, Elias, Ranki, Antti, Ryömä, Arto, Laihinen, Pasi & Lehtonen, Annina: Suomen rahapelimarkkinat. CRE Tutkimus- ja koulutuskeskus, 2012.
  • Kinnunen, Jani: Verkkorahapelaamisen muodonmuutos. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), 2010.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rahapeli&oldid=18496680”