Tämä on lupaava artikkeli.

Q

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 31. joulukuuta 2020 kello 05.45 käyttäjän VakauttajaBot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee kirjainta. Q:n muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
Qq Qq
 
Suomen kielen aakkoset
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Muut suomen aakkoset
Åå Ää Öö
Šš Žž
Luettelo kirjaimista

Q (q) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 17. kirjain. Q-kirjaimen nimi on suomen kielessä kuu ja äännearvo [k]. Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa q on "taka-k":n merkki.

Q-kirjain esiintyy latinassa ja sen mukaisesti useissa muissakin kielissä ainoastaan toisen vokaalin edellä olevassa kirjainyhdistelmässä qu. Eräissä kielissä ja transkriptioissa q kuitenkin esiintyy myös yksinään.

Historiaa

Q-kirjain on peräisin seemiläisestä qof-kirjaimesta (qof), joka merkitsi k:n tapaista mutta taaempana ääntyvää konsonanttia. Qofista kehittyi kreikan koppa (Ϙ). Kirjain siirtyi etruskien kautta latinaan k-äänteen merkiksi. Q:ta käytettiin latinassa aluksi O:n ja V:n edellä (u-äännettä merkittiin V-kirjaimella). Tuossa asemassa k luonnostaan ääntyy taaempana. Myöhemmin Q jäi latinassa erikoiskäyttöön yhdistelmässä QU + vokaali (QV + vokaali).[1]

Q suomen kielessä

Q-kirjaimen nimi äännetään suomen kielessä kuu. Toisinaan käytetään nimeä guu, joka katsotaan virheelliseksi. Guu-ääntämystä on selitetty hyperkorrektiudella, äänteen vierasperäisyyden liioittelulla.[2][3][4][5]

Q kuuluu suomen yleiskielen harvinaisimpiin kirjaimiin.[6] Nykysuomessa sitä käytetään ainoastaan sitaattilainoissa (esim. squash) sekä vieraskielisissä erisnimissä (esim. Montesquieu). Niissä se yleensä lausutaan kuten alkuperäkielessäkin: joko [k], [ku], [kv] tai [kw].[7] Toisinaan kuultu ääntäminen soinnillisena ([g]) on väärin.[4]

Suomeen tulleissa lainasanoissa qu-yhdistelmä on yleensä korvattu kv-yhdistelmällä, kuten suomen sanassa akvaario (lat. aquarium). Joissain tapauksissa qu:n tilalla on v, kuten sanassa vartti (lat. quartum), k kuten sanassa karanteeni (ransk. quarantaine) tai kk kuten sanassa ubiikki (eng. ubiquitous).[7]

Q-kirjain oli vanhassa kirjasuomessa nykysuomea laajemmassa käytössä. Sillä merkittiin latinan mallin mukaisesti k-äännettä u:n edellä kuten sanoissa quittengin (kuitenkin), quin tai qwin (kuin). Tästä q-kirjaimen käytöstä kuitenkin luovuttiin jo vuoden 1642 Raamatussa.[8][9][10]

Q muissa kielissä

Qu-yhdistelmän lausumisesta latinan kielessä on useita käsityksiä. Suomessa tavallisen käsityksen mukaan qu lausutaan latinassa [kv], mutta myös [kw] tai [kw] ovat käytössä. Saksassa qu lausutaan [kv], englannissa [kw], italiassa [kw] ja ranskassa sekä espanjassa [k].[7][11]

Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa (IPA) q-merkillä kuvattu äänne on soinniton uvulaarinen klusiili (eräänlainen kurkku-k tai taka-k). Äänne saadaan aikaan painamalla kielen takaosa kitalaen takaosaan kuten lausuttaessa soinnillista r-äännettä. Q:n alkumuoto qof on alun alkaen lausuttu näin.[12] Äänne esiintyy nykyään muun muassa arabian ja grönlannin kielessä. Grönlannin kielessä q-kirjain onkin tämän äänten merkki.[13][14]

Arabian siirtokirjoituksessa käytetään q-kirjainta ق-kirjaimen tilalla kuvaamaan edellä mainittua taka-k:ta.[15] Esimerkki tästä on erisnimi Qatar (arab. قطر, IPA [ˈqɑtˤɑr]). Tässä yhteydessä q-kirjaimen ääntämys on suomessa yleensä [k].[16]

Albanian kielessä q-kirjain tarkoittaa liudentunutta k:ta (k').[17]

Võron ja maltan kielissä q-kirjaimella merkitään glottaaliklusiilia ([ʔ]).[18][19] Q:n käyttö võrossa on tosin kiistanalainen, koska sitä pidetään vierasperäisenä kirjaimena.[20]

Kiinan transkriptiossa käytetään myös q-kirjainta. Se lausutaan [tɕʰ], jota voisi karkeasti kuvata merkinnällä tsj (esim. Qingdao, joka aiemmin kirjoitettiin Tsingtao).[21]

Ruotsin kielessä q-kirjainta käytettiin aiemmin k-äänteen merkkinä yhdistelmässä qv (myös qw ja qu). Se korvattiin kv-yhdistelmällä 1900-luvun vaihteessa.[22][23][24] Tästä jäänteenä ovat säilyneet monet qvist-päätteiset sukunimet, muun muassa Björkqvist.

Kirjoitusasu

Pienellä q-kirjaimella on useita vaihtoehtoisia muotoja käsin kirjoitettaessa. Suomalaisessa kouluopetuksessa sen pystyviiva on merkitty milloin suoralla viivalla, milloin lenkillä, milloin taas poikkiviivan kanssa.[25][26][27]

Suomen peruskouluissa on q-kirjain opetettu vuodesta 2004 alkaen suoralla pystyviivalla ilman poikkiviivaa. Poikkiviivallinen muoto on kuitenkin palaamassa opetukseen viimeistään vuonna 2016. Ilman poikkiviivaa kirjain on katsottu sujuvammaksi kirjoittaa, kun taas poikkiviivallisen muodon katsotaan vähentävän sekaantumisen vaaraa pienen g-kirjaimen ja numeron 9 kanssa.[28]

Muita esitystapoja

Q q
ASCII 81 113
Unicode U+0051 U+0071

Tunnuksena

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Korpela, s. 94
  2. ↑ Voutilainen, Eero: Koo niin kuin Kalle Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 20.9.2013.
  3. ↑ Korpela, s. 96
  4. ↑ a b Hurtta, Heikki: Ongelmakirjainten ääntäminen: kuu ja set Kielikello 1/2002
  5. ↑ Kokko, Tiina: Q on aakkosten vähäkäyttöisin kirjain – osaatko ääntää sen? Yle.fi 8.7.2014
  6. ↑ Pääkkönen, Matti: A:sta ö:hön. Suomen yleiskielen kirjaintilastoja. Kielikello, 1991, nro 1, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ a b c Korpela, s. 94–96
  8. ↑ Katsaus vanhan kirjasuomen ortografiaan Viitattu 16.8.2014
  9. ↑ Lauerma, Petri: Vieraiden grafeemien väistyminen varhaisnykysuomesta etenkin Jakob Johan Malmbergin tuotannon valossa. Virittäjä, 2007, nro 3, s. 322–345. Artikkelin verkkoversio. (PDF)
  10. ↑ Lehikoinen Laila, Kiuru Silva: ”Ortografian kehitys”, Kirjasuomen kehitys, s. 61–73. (4. painos) Helsinki. Määritä julkaisija! ISBN 951-45-8117-2
  11. ↑ Pekkanen, Tuomo: Ars grammatica, Latinan kielioppi. Yliopistopaino, Helsinki, 1995
  12. ↑ Korpela, s. 94
  13. ↑ Pohjoismainen kultturipiste: Grönlanti
  14. ↑ Korpela, s. 149
  15. ↑ Jukka Korpela: Arabian kielen siirtokirjoitus
  16. ↑ Korpela, s. 95
  17. ↑ Anhava, Jaakko: Ongelmakirjain q Kielikello 1/2002
  18. ↑ Saar, Evar: Võro language
  19. ↑ Borg Albert, Azzopardi-Alexander Marie: Maltese. Descriptive Grammars., s. 300–301. New York, USA: Routledge, 2005. ISBN 0-415-02243-6
  20. ↑ Pajusalu, Karl: The reforming of the Southern Finnic language area. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia, 2009, nro 258, s. 103. Helsinki. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.8.2014.
  21. ↑ Korpela, s. 95
  22. ↑ Hazelius, Artur: Om svensk rättstafning (q såsom tecken för k-ljudet (s. 122–131)) 1871. Stockholm: P. A. Norstedt & söner. Viitattu 17.8.2014. (ruotsiksi)
  23. ↑ Christian Ahlskog: Därför är det så ont om q! Språktidningen Juni 2012
  24. ↑ Hans Högman: Språkreformen 1906 - Sverige Viitattu 16.8.2014
  25. ↑ Käsin kirjoittamisen autuudesta Viitattu 5.10.2014
  26. ↑ Kirjaimet ennen ja nyt Viitattu 5.10.2014
  27. ↑ Opetushallitus: Uudet kirjaimet ja numerot: Kirjoituskirjaimet Viitattu 5.10.2014
  28. ↑ Numero 7 palaa vanhaan muotoonsa – piirrätkö sinäkin numerot väärin? Yle.fi 3.10.2014

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Q&oldid=19455370”