Yhdyntä

Taiteilija Édouard-Henri Avrilin lähetyssaarnaaja-asentoa kuvaava maalaus.

Yhdyntä on seksuaalisen kanssakäymisen muoto, jossa siitintä liikutetaan emättimen sisällä. Laajemmassa merkityksessä yhdynnällä voidaan viitata myös muihin samankaltaisiin seksuaalisen toiminnan muotoihin, kuten anaaliseksiin. Usein yhdyntää jatketaan siemensyöksyyn asti.

Yhdyntä ihmisillä

Koskiskelumenot

Ihmiset viestittävät halukkuuttaan yhdyntään sekä tietoisesti että tahattomasti. Ruumiilliset aistimukset ja mielikuvat voimistavat kiihottumista.

Etologi Desmond Morrisin mukaan ihmisten kosiskelumenot vaihtelevat kulttuurista riippuen, mutta useimmiten ne noudattavat tiettyä mallia ensimmäisestä katsekontaktista lopulliseen sukupuoliyhdyntään.^{lähde tarkemmin?}

Tyypillisiä yksinkertaistettuja vaiheita ovat vastakkaisen sukupuolen sukupuolisen vetovoiman analysointi ja sitä seuraava katsekontakti, johon ei vielä liity kehojen yhteyttä. Tämän jälkeen seuraa tyypillisesti äänikontakti valittuun kumppaniin. Vaihe on helppo keskeyttää tunteita loukkaamatta mikäli kumppani ei ole sopiva.^{lähde tarkemmin?}

Seuraavassa vaiheessa on kyse ensimmäisestä fyysisestä kontaktista, joka usein naamioidaan tarkoituksettomaksi kosketukseksi tai jonkinlaiseksi avuliaaksi järjestelyksi. Esimerkiksi kädestä kiinni pitäminen on eräs klassinen ensikosketus. Tätä läheisempi kontakti voi olla käsivarren vieminen olkapäiden ympärille, joka vie kehot lähemmäksi toisiaan. Seuraavaan vaiheeseen kuuluu monissa kulttuureissa syleily ja suudelma suulle.^{lähde tarkemmin?}

Ensimmäisiä vakavia merkkejä seksuaalisesta kiinnostuksesta on käsien vaelteleminen keholla. Tästä vaiheesta on vaikea lopettaa ja kääntyä taaksepäin ilman kiistelyä. Vaihetta seuraa tyypillisesti esileikki, joka edeltää yhdyntää ja lähes väistämättä johtaa siihen. Esileikin tarkoituksena on kiihottaa osapuolia. Ihmisillä riittävä kiihottuminen on tärkeää, jotta yhdyntä onnistuisi ja ylipäätään voisi alkaa. Esileikkejä on monenlaisia, tyypillinen esileikki on kumppanin sukupuolielinten hyväileminen. Useimmille naisille esileikki on erittäin tärkeä vaihe. Vaiheittaisen etenemisen etuina aina lopulliseen yhdyntään on se, että kumpikin osapuoli voi tarvittaessa jättäytyä pois prosessista, ennen kuin se on kehittynyt liian pitkälle. Jokaisessa vaiheessa pari oppii lisää toisistaan ja on paremmin tietoinen siitä kuinka hyvin tai huonosti he sopisivat toisilleen. Menetelmä on jokseenkin samankaltainen kuin parinmuodostamisrituaalit muilla lajeilla.^{lähde tarkemmin?}

Pitkäaikaisessa parisuhteessa yhdyntää eivät edellä yllä kuvatun kaltaiset kosiskelumenot. Silloin osapuolet tietävät, millä tavoin toista voi lähestyä, kun haluaa ilmaista halukkuutensa seksuaaliseen kanssakäymiseen. Kosiskelumenot ovat erilaisia riippuen osapuolten mieltymyksistä, myös silloin jos osapuolet eivät ole parisuhteessa keskenään.^{lähde tarkemmin?}

Seksuaalinen reaktiosarja

Seksin aikana kehossa tapahtuu erilaisia muutoksia, jotka helpottavat yhdyntää. Seksuaalinen reaktiosarja voidaan jakaa neljään vaiheeseen: kiihottuminen, tasannevaihe, orgasmi ja laukeaminen.

Kiihottumisvaiheessa keho valmistautuu yhdyntään. Sydämen lyönti nopeutuu, verenkierto voimistuu ja lihakset jännittyvät. Hengitys kiihtyy, iho punastuu, nännit kovettuvat, syljen erityis voimistuu ja aistit terävöityvät. Miehen siitin täyttyy verestä (erektio), jolloin tavallisesti pehmeä elin kasvaa, kovettuu ja nousee pystyyn. Naisen häpykieli paisuu, emättimen sisäpinta kostuu ja emättimen sisäosat leventyvät. Muutokset tekevät emättimeen työntymisestä helpompaa. Kiihottumisvaiheen muutosten nopeus vaihtelee muutamasta sekunnista useisiin minuutteihin. Tähän vaikuttavat seksuaalinen halukkuus, ikä ja yleiskunto.

Tasannevaiheen alulle ei ole selkeää rajaa. Hengitys kiihtyy edelleen ja lihakset pysyvät jännittyneinä. Naisen emätin supistuu ja häpykieli vetäytyy sisään, jottei kosketusherkäksi muuttunut elin saisi liikaa stimulaatiota. Emättimen uloin osa muuttuu väriltään tummanpunaiseksi ja paisuu. Tasannevaiheen nimestä huolimatta kiihottuminen etenee yhä. Vaiheen pitkittäminen voimistaa orgasmia.

Orgasmi on yhdynnän nautinnollisin vaihe ja huipentuma. Se kestää vain muutaman sekunnin, ja on seksuaalisen reaktiosarjan lyhyin vaihe. Yhdynnän aikana syntynyt jännitys purkautuu nopeasti. Miehen siitin sykkii tasaisesti ja siemenneste purkautuu uloss. Myös naisen emätin supistelee. Sekä miehillä että naisilla peräaukon sulkijalihas supistelee. Lihakset kouristelevat, syke nousee huippuunsa ja hengitys tihenee entisestään. Orgasmi ilmeisesti tuntuu miehellä ja naisella samalta. Tavallisesti naisen orgasmi kestää kuitenkin miehen orgasmia pidempään.

Laukeamisvaiheessa keho palaa normaalitilaan. Siitin pienenee ja naisen sukuelimet palaavat entiselleen. Palautumiseen voi mennä jopa useita tunteja. Naiset voivat saada useita orgasmeja peräkkäin ja kiihottua uudelleen heti laukeamisvaiheen alettua. Miehillä kiihottuminen orgasmin jälkeen on vaikeampaa, ja siihen voi mennä muutamia minuutteja tai jopa useita tunteja.

Varsinaista yhdyntää edeltää usein esileikki. Anaaliyhdynnässä siitin työnnetään emättimen sijaan peräaukkoon.

Vuonna 2005 julkaistun, 500 parin aineistolla tehdyn tutkimuksen mukaan emätinyhdyntä kestää 33 sekunnista 44 minuuttiin, keskimäärin 5,4 minuuttia. Esileikkiaikaa ei mitattu.

Lisääntyminen

Jos yhdyntä jatkuu laukeamiseen asti, siemenneste siirtyy uroksen kehosta naaraan sukuelimistöön, missä se voi hedelmöittää munasolun ja johtaa uuden elämän syntyyn. Jotkin eläinlajit harjoittavat yhdyntää vain tiettyinä aikoina vuodesta. Lisääntymiskaudella muuttunut hormonitoiminta valmistaa eläimen lisääntymiselimet yhdyntää varten. Kauden päätyttyä hormonitasot palaavat entiselleen, eikä eläin kykene hedelmöittämään tai hedelmöittymään, muttei toisaalta myöskään koe siihen halua.

Jotkin selkärankaiset eivät harjoita yhdyntää, vaan naaras laskee munat kehon ulkopuolelle, minkä jälkeen koiras hedelmöittää ne. Näin menettelevät esimerkiksi monet kalat.

Ihmiset käyttävät usein ehkäisyä, mikäli yhdynnän tarkoituksena ei ole lisääntyminen. Kondomilla voidaan lisäksi vältää sukupuolitautien leviäminen.

Yleisyys ja halukkuus

Ensimmäinen yhdyntä

Seksuaalisen kanssakäymisen suojaikäraja on Suomessa 16 vuotta. Suomalainen mies aloittaa yhdynnät keskimäärin melkein 18-vuotiaana, nainen 17-vuotiaana. Viidennes miehistä ja kymmenesosa naisista aloitti yhdynnät 21-vuotiaana tai vanhempana. Vastaavasti seurustelu alkoi miehillä keskimäärin 17,5-vuotiaana, naisilla 16,5-vuotiaana. Molemmat aloitusiät putosivat 1960-luvulla. Yhdynnät aloitti tilapäiskumppanin kanssa 30 % miehistä ja neljännes naisista. Juuri kukaan ei aloittaessaan ollut kihloissa eikä naimisissa. Ensimmäisessä yhdynnässään 75 % naisista käytti kondomia, 10 % ei mitään ehkäisyä, keskeytettyä yhdyntää 3 %. Naisista 7 % ja miehistä 4 % oli ollut vastahakoisia ensimmäiseen yhdyntäänsä, mutta juuri kukaan ei ollut pakotettu.

Miehistä 30 % ja naisista 40 % kertoi kumppanin olleen aloitteellisempi heidän ensimmäiseen yhdyntäänsä. Tällaisten miesten osuus on kasvanut paljon 2000-luvulla ja aloitteellisempien miesten pienentynyt. Naisten halukkuus ensimmäiseen yhdyntään on ollut paljon aiempaa suurempi 1970-luvulta lähtien. Puolet nuorista oli ollut rakastunut ensimmäiseen yhdyntäkumppaniinsa; ennen 1970-lukua neljä viidestä naisesta, miehistä vain hieman nykyistä useampi.

Kumppanien määrä

Yhdyntäkumppanien määrä on Suomessa keski-ikäisellä naisella yleensä 5-7 ja miehellä 7-10. Keskiarvot ovat kaksinkertaisia, koska jotkut raportoivat satoja kumppaneita. Naisista 15 % ja miehistä 10 % kertoi, että heillä oli ollut vain yksi kumppani elämänsä aikana. Yli 40-vuotiaista miehet raportoivat enemmän kumppaneita kuin naiset. Naisilla yhdyntäkumppanien määrä on kasvanut mutta hidastuvasti. Miehillä kumppanien määrä ei juuri ole muuttunut vuodesta 1992. Nuorimmistakin useimmilla oli ollut enintään yksi seksikumppani viimeisen vuoden aikana. Tilastoja voi vääristää se, että homomiehillä on yleensä enemmän kumppaneita kuin lesboilla. San Franciscossa tutkimuksessa melkein puolella homomiehistä oli yli 500 kumppania.

Halukkuus yhdyntöihin

Suomessa noin puolessa parisuhteista mies on halukkaampi – miesten itsensä mielestä sitäkin useammassa – 15 % nainen ja 30 % osapuolet olivat suunnilleen yhtä halukkaita (FINSEX 2015). 18–24-vuotiaista naisista kuitenkin lähes puolet koki molempien haluavan seksiä yhtä usein, samanikäisistä miehistä kolmannes. Kumppaniaan useammin haluavista miehistä viidesosa ja naisista kymmenesosa piti yhdyntämäärää sopivana. Miehistä kaksi kolmannesta ja naisistakin suurin osa oli tyytyväisiä yhdyntämäärään, jos kumppani halusi seksiä useammin. Naiset pitivät usein kumppaniaan halukkaampana osapuolena, mutta miehet itse kokivat vielä sitäkin useammin olevansa halukkaampi osapuoli.

Miehistä kaksi kolmannesta halusi yhdyntää vähintään kahdesti viikossa. Keskimäärin miehet halusivat 10-11 kertaa kuukaudessa, 65-75-vuotiaat miehet 5 kertaa ja 18-24-vuotiaat reilut 15 kertaa. Luku oli melkein sama niillä miehillä, joiden kumppani halusi seksiä vielä useammin. 18-24-vuotiaat naiset halusivat yhdyntöjä noin 15 kertaa kuussa mutta saivat niitä vain reilut reilun kolmanneksen siitä, nuorten miesten saantisuhde oli hieman tätäkin heikompi. Naisten ilmoittama yhdyntämäärätoive oli aika sama kuin se, miten usein he tunsivat seksuaalista halua, miehillä pienempi. Naisistakin (parisuhteessa?) 61 % tuntee halua useammin kuin heillä on yhdyntöjä.

Naisista, jotka halusivat kumppaniaan harvemmin, puolet halusi yhdyntää harvemmin kuin kerran viikossa. Suhteissa, joissa nainen oli halukkaampi, miesten halukin näyttää olleen samaa luokkaa kuin muissa suhteissa. Halua ainakin kerran päivässä tunsi 39 % miehistä (nuorista yli puolet) ja 12 % naisista (nuorista joka viides), muutaman kerran viikossa 77 % miehistä (nuorista 90 %) ja 46 % naisista, ei lainkaan 2 % ja 9 %.

Halun puutetta usein kokevien osuus oli vuodesta 1992 vuoteen 2015 kasvanut naisilla 14 ja miehillä 7 prosenttiyksikköä. Miehistä 26 % ilmoitti, että kumppani koki usein halun puutetta, naisista 42 % koki usein halun puutetta. Useimmilla halun puutteesta raportoineilla ei ollut yhtään yhdyntää tuoreimman kuukauden aikana. Jopa joka päivää yhdyntää toivoneista naisista jotkut raportoivat halun puutetta ja vähintään kahdesti viikossa yhdyntää haluavista 10-20 % koki melko usein halun puutetta.

Puolet miehistä ja viidesosa naisista tunsi halua paljon useammin kuin sai yhdyntöjä. Keskimäärin toivottu yhdyntämäärä oli miehillä 2–4-kertainen toteutumaan nähden ja naisillakin toteumaa suurempi kaikissa ikäluokissa. Kerroin supistui iän myötä. Neljä viidestä miehestä ja kaksi kolmesta naisista toivoi suurempaa yhdyntämäärä kuin oli. Silti 40 % miehistä ja 48 % naisista piti yhdyntöjen määrää sopivana. Paljon entistä suurempi osa keski-ikäisistä naisista haluaisi seksiä useammin kuin sitä oli.

Katso myös

• Luettelo seksiasennoista

Lähteet

• Morris, Desmond: Eläin nimeltä ihminen. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1994. ISBN 951-20-4600-8