Lavatanssi

Lavatanssiksi kutsutaan tanssilavoilla ja -paikoissa tapahtuvaa tanssimista ja niissä erityisesti harrastettavia tanssityylejä. Suomessa yleisimpiä lavatansseja ovat foksi (foxtrot), tango, valssi ja humppa. Lisäksi lavatansseissa soitetaan yleensä kerran pari illassa vanhempia perinteisiä tanssilajeja, eli: jenkka, polkka ja masurkka.

Nykyisin lavojen tanssiohjelmistoon kuuluvat myös rock 'n swing -tanssit. Rock 'n swing -tansseilla eli kädenalitansseilla tarkoitaan yleisnimityksenä seuraavia lavoilla tanssittavia tansseja: jive, fusku (käytetään myös sanaa lavajive), bugg ja boogie woogie, lindy hop, discoswing (käytetään myös nimiä disco-jive tai samba-jive). Näistä tansseista käytetään myös nimityksiä jenkkitanssit tai rokkitanssit.

Näiden lisäksi lavoilla tanssitaan myös latinalaistansseja eli "lattareita" kuten samba, rumba (bolero) ja cha-cha. Näistä rumba ja cha-cha ovat paikallaan tanssittavia tansseja ja sambaa tanssitaan periteisemmin lavaa kiertäen.

Lavatansseissa ei ole kirjoitettuja sääntöjä siitä, mitä tanssilajia mihinkin kappaleeseen tanssitaan. Tästä syystä onkin tyypillistä, että eri parit tanssivat samaan aikaan eri lajeja ja tanssipari voi jopa vaihtaa tanssittavaa tanssia kesken kappaleen. Esimerkiksi foksia ja fuskua tanssitaan tyypillisesti samaan aikaan, mahdollisesti joku saattaa tanssia jiveä, boogie woogieta tai lindy hoppiakin samaan aikaan. Monista tansseista onkin sekä vartalokontakti- että kädenaliversio, joissa usein askelten rytmitys pysyy samana. Tällaisia pareja ovat esimerkiksi foksi ja fusku, ja polkka ja swingpolkka.

Musiikki

Tanssia säestää yksi tai useampi orkesteri. Settien välillä soitetaan tanssimusiikkia levyiltä. Orkesteri soittaa yleensä 45 minuuttia kerrallaan tai sen aikaa kuin tanssien järjestäjä pyytää. Sen jälkeen on 15 minuutin tauko, jonka aikana soitetaan tanssimusiikkia levyltä. Sekä orkesterin soittamana että levyltä musiikkikappaleet soitetaan pareittain – aina kaksi saman tanssilajin kappaletta peräkkäin. Orkesterit ottavat jossakin määrin vastaan toiveita soitettavasta musiikista ja sijoittavat ne sopivaan kohtaan ohjelmistoa. Tavallisesti siihen kuuluu valmiina suosittuja tyylejä.

Mikäli orkestereita on kaksi, orkesteria vaihdetaan tavallisimmin 45 minuutin välein, kunnes kumpikin on soittanut repertuaarinsa läpi tai kunnes tanssit loppuvat. Orkesteri ilmoittaa illan viimeiset kappaleet.

Yleisimpiä lavatanssimusiikissa käytettäviä soittimia ovat harmonikka, basso, kitara, rummut ja kosketinsoittimet. Joissakin yhtyeissä on myös puhaltimia.

Tanssiin haku

Miesten haku

Tanssilavoilla on pääasiassa miesten haku. Tämä tarkoittaa, että naiset odottavat tanssiinkutsua hakurivissä tanssilavan reunalla. Kun orkesteri kuuluttaa seuraavan tanssin, mies hakee sopivaksi katsomaansa daamia.

Naisten haku

Useimmilla tanssipaikoilla tietty aika illasta on varattu naisten haulle. Tämä kestää yleensä noin tunnin verran, ja tänä aikana tanssiin haku tapahtuu päinvastoin – miehet odottavat, ja naiset käyvät hakemassa heitä. Muut roolit pysyvät silti ennallaan: mies vie silti kaikki tanssit, ja mies palauttaa naisen kuten yleensäkin.

Naisten haku ilmoitetaan kyltillä tai valotaululla, sekä orkesteri tiedottaa naisten haun alkamisesta ja loppumisesta. On myös naistentansseja, joissa hakuvuoro on päinvastainen koko illan mahdollisesti pois lukien hetki, jolloin kyltillä ilmoitetaan miesten hausta.

Tanssiminen lavalla

Tanssittaessa salia kierretään vastapäivään. Mikäli lava on tarpeeksi suuri, nopeimmat tanssivat ulkokehällä ja hitaimmat sisempänä. Paikoillaan tanssittavia tansseja (kädenalitanssit, lattarit) tanssitaan joko lavan keskellä, tai niille saattaa olla varattuna tila jossain salin reunalla.

Miehen tehtävä on viedä naista, ja tähän luonnollisesti kuuluu myös ympäristön tarkkailu. Nainen seuraa miehen tanssin mukaisesti joten miehen tulee parhaansa mukaan pitää huoli törmäysten välttämisestä ja ottaa se vastaan. Törmättäessä on miehen tehtävä pyytää anteeksi, ei naisen koska hän seuraa vientiä. Miehen ei tulisikaan tanssia selkä menosuuntaan enempää kuin pari askelta kerrallaan. Jos nainen huomaa esteen, jota mies ei ole nähnyt, hän voi antaa tästä merkin käden painalluksella.

Tanssitavan valintaan voi vaikuttaa myös tanssijoiden määrä erityisesti lavoilla joilla ei ole määritelty tilaa eri tyyleille. Pienillä lavoilla tila muodostuu tavallisesti keskemmälle muiden tanssijoiden noudattaessa kiertosuuntaa.

Muuta

Tanssilavoilta ja -paikoilta löytyy yleensä jonkinlainen ruoka- ja juomatarjoilu – joko kahvila, baari tai molemmat.

Kirjallisuutta

• Hakulinen, Kerkko & Yli-Jokipii, Pentti: Tanssilavakirja: tanssista, lavoista ja lavojen tansseista. Helsinki: AtlasArt, 2007. ISBN 978-952-5671-07-0
• Kahila, Heikki & Kahila, Pia: Kun Suomi sanoi: Saanko luvan. Jyväskylä: Gummerus, 2006. ISBN 951-20-6767-6
• Saarikoski, Helena: Silloin tanssittiin tangoa: Tanssikansan kertomaa 1900-luvulta. Kulttuuriosuuskunta Partuuna – Kulturandelslag Bardun, 2014. ISBN 978-952-67777-5-7
• Tuohimaa, Marja: Lavatanssikulttuuri historiakuvassa Suurten ikäluokkien kulttuurisukupolven muistot Turun Uittamon lavatansseista 1960-2000 Pro gradu-tutkielma Turun yliopisto 2013
• Yli-Jokipii, Pentti: Changes in local communities: The cultural geography of Finnish open-air dancee pavillions. (Fennia 174:2) Helsinki: Suomen maantieteellinen seura, 1996. (englanniksi)

Katso myös

• Luettelo Suomen tanssilavoista
• Seuratanssi

Aiheesta muualla

• Suomen Tanssipalvelin
• lista tanssipaikkojen esiintyjistä
• Tanssietiketti seuratanssijoille
• Sota-ajan tanssikieltoa rikottiin salatansseilla, Elävä arkisto, Yleisradio
• Rossi, Leena: Lavatanssikertomuksia ja refleksiivistä etnografiaa. Kirja-arvostelu teoksesta Saarikoski, Helena: Silloin tanssittiin tangoa: Tanssikansan kertomaa 1900-luvulta. Kulttuuriosuuskunta Partuuna, 2014. (Agricolan kirja-arvostelut, 15.6.2015)