Vapaaehtoinen palokunta
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lähteitä lisää, palkanmaksu |
Vapaaehtoinen palokunta, yleensä vapaapalokunta[1] tai VPK (Vammaisten Palikka Kerho) on palokunta, jonka henkilöstö suorittaa palo- ja pelastustoimen tehtäviä vapaaehtoisesti ja osa sivutoimenaan. Lähes kaikilla suomalaisilla vapaaehtoispalokunnilla on palokuntasopimus oman alueensa aluepelastuslaitoksen kanssa palo- ja pelastustehtävien hoitamisesta. Tällaisen sopimuksen tehneitä vapaaehtoispalokuntia kutsutaan myös nimellä sopimuspalokunta. Aikaisemmin sopimus tehtiin kunnan kanssa.
Toiminta vapaaehtoisessa palokunnassa
Vapaaehtoiselta ja sivutoimiselta miehistöltä vaaditaan tiettyjen peruskurssien käymistä sekä soveltuvuustestien hyväksyttyä suoritusta. Peruskurssien lisäksi on mahdollista suorittaa erikoistehtäviin pätevöittävää (mm. vesipelastus, savusukellus ja ensivaste) tai muuten ammattitaitoa lisäävää (esim. hälytysajoneuvon kuljettaminen, vauriopuiden käsittely) koulutusta.
Monet vapaaehtoispalokunnat suorittavat palo- ja pelastustehtävien ohella myös erilaisia työtehtäviä palokuntansa viriketoiminnan rahoittamiseksi. Palokunnat esimerkiksi suorittavat pihanpesuja, puidenkaatoja, muuttoja, tansseja sekä risukasojen ja purkurakennusten polttoja.
Osassa vapaaehtoisista palokunnista palokunnan miehistön jäsen saa palo- ja pelastustehtävistä sekä harjoituksista palkkaa, jonka maksaa kyseisen alueen aluepelastuslaitos. Usein palkan määrä koostuu hälytystehtävissä hälytysrahasta, tuntipalkasta sekä lisistä (esim. iltatyö). Palkkojen suuruudet sovitaan aluepelastuslaitoksen kanssa solmitussa palokuntasopimuksessa. Myös palokunta saa korvauksen sopimuksestaan, joka Suomessa lasketaan Suomen Sopimuspalokuntien liiton (SSPL) määrittelemän pisteytystaulukon avulla.
Suomen vapaaehtoiset palokunnat
Sammutussopimuksen tehneitä vapaaehtoisia palokuntia oli Suomessa 709 vuonna 2019 Suomen Sopimuspalokuntien Liiton mukaan. Toimenpidepalkkaukseen perustuvia puolivakinaisia palokuntia oli vuonna 2011 207 kappaletta. Edellä mainitut sopimuspalokunnat vastaavat etenkin haja-asutusalueiden pelastustoiminnan toteutumisesta. Tällaisissa kunnissa asuu noin 46 prosenttia Suomen asukkaista, ja kyseiset kunnat edustavat 95:tä prosenttia maan kokonaispinta-alasta.[2] Sopimuspalokunnissa on käytännöllisesti katsottuna jatkuvassa hälytysvalmiudessa noin 15 000 koulutettua palokuntalaista.
Koulutusjärjestelmä
Vapaaehtoisten palokuntalaisten operatiivisen toiminnan koulutusta ohjaa Pelastusopisto, joka vahvistaa kurssien sisällön. Nuorten koulutusta ohjaa Suomen pelastusalan keskusjärjestö. Kurssien järjestämisestä vastaavat useimmiten alueiden pelastusliitot sekä alueelliset pelastuslaitokset.
Operatiivisen toiminnan kurssit jakaantuvat peruskursseihin, täydennyskoulutukseen ja päällystön koulutukseen.
Peruskurssit
- Perehdyttämiskurssi – henkilökohtaisia taitoja, tietoa pelastustoimesta ja omasta palokunnasta.
- Pelastustoiminnan peruskurssi (aikaisemmin sammutustyökurssi) – toiminta sammutusyksikön jäsenenä, tietoa tulipaloista (vaaditaan että pääsee osallistumaan hälytystehtäviin).
- Savusukelluskurssi – lisää tietoa ja taitoja sammutustyöstä, muodollinen pätevyys vaativimpiin sammutustehtäviin.
- Palokuntien ensiapukurssi – palokuntien tarpeisiin muokattu SPR:n EA2-kurssi.
- Pelastustyökurssi – ihmisten ja omaisuuden pelastaminen liikenneonnetomuuksissa.
- Öljyvahingon torjuntakurssi – öljyjalosteiden kerääminen ja leviämisen estäminen onnettomuuksissa (vapaaehtoinen).
- Vaarallisten aineiden kurssi – toiminta onnettomuuksissa, joissa on mukana myrkyllisiä, säteileviä tai muuten vaarallisia aineita (vapaaehtoinen).
- Ensivastekurssi – lisää ja monimutkaisempaa ensiapua ja ensihoitoa kuin palokuntien ensiapukurssilla.
- Pintapelastuskurssi – ihmisten pelastaminen veden varasta.
Täydennyskoulutus
Täydennyskoulutuksen kursseilla opetetaan taitoja, jotka syventävät peruskursseilla opittuja asioita tai joita jokaisen palokuntalaisen ei tarvitse hallita. Kursseja pidetään esimerkiksi viestiliikenteestä, konemiehen toiminnasta, hälytysajosta, myrskyvaurioiden korjaamisesta ja liikuntakoulutuksesta.
Päällystön koulutus
Vapaaehtoispäällystön koulutus jakaantuu alipäällystön koulutukseen ja täydennyskoulutukseen sekä sopimuspalokunnan päällikön peruskoulutukseen. Alipäällystön peruskoulutus annetaan kahdella yksikönjohtajakurssilla, joka antaa valmiudet kouluttaa ja johtaa pelastusyksikköä. Alipäällystön koulutusta täydennetään kursseilla palokunnan toiminnasta poikkeusoloissa ja toiminnasta paloilmoitinkeskuksessa. Sopimuspalokunnan päällikkökurssi antaa valmiudet johtaa vapaaehtoista palokuntaa.
Katso myös
Lähteet
- SPEK:n palokuntien vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksen verkkosivut, viitattu 27.11.2006
- Pelastusopiston sopimushenkilökoulutuksen opetussuunnitelma, viitatty 25.8.2021
Viitteet
- ↑ Jotkut ovat sitä mieltä, että yleisessä käytössä oleva termi "vapaapalokunta" olisi huonompi termi tai jopa tarkoittaisi eri asiaa, mutta esim. Kielitoimiston sanakirja ja Suomen palomuseot ja pro gradun kirjoittajat (Arkistoitu – Internet Archive) käyttävät sitä synonyyminä
- ↑ Suomen Sopimuspalokuntien Liitto: Tietoa Suomen pelastustoimesta sspl.fi. Arkistoitu 19.2.2015. Viitattu 26.6.2011.
Aiheesta muualla
