Natriummonofluorifosfaatti
Natriummonofluorifosfaatti | |
---|---|
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | Na2PO3F |
Moolimassa | 143,95 |
Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
Sulamispiste | 625 °C[1] |
Liukoisuus veteen | 420 g/l[1] |
Natriummonofluorifosfaatti (Na2PO3F) tai natriummonofluorofosfaatti on natrium- ja monofluorifosfaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään esimerkiksi hammastahnoissa.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa natriummonofluorifosfaatti on valkoista ainetta. Yhdisteestä tunnetaan myös kidevedellinen dekahydraatti (Na2PO3F·10H2O). Aine liukenee hyvin veteen, mutta myös hydrolysoituu veden vaikutuksesta natriumfluoridiksi ja natriumvetyfosfaatiksi. Kuumennettaessa yhdisteen kiderakenne muuttuu 370 °C:n ja 420 °C:n lämpötiloissa. Kun natriummonofluorifosfaattia kuumennetaan yli sulamispisteensä, se hajoaa natriumpyrofosfaatiksi. Natriummonofluorifosfaatilla on antibakteerisia ominaisuuksia.[1][2][3]
Natriummonofluorifosfaattia valmistetaan kuumentamalla natriummetafosfaattia ja natriumfluoridia. Myös natriumvetyfosfaatin tai -pyrofosfaatin ja vetyfluoridin reaktiota käytetään yhdisteen valmistamiseen.[1][2]
- NaPO3 + NaF → Na2PO3F
Natriummonofluorifosfaattia käytetään fluoridi-ionien lähteenä hammastahnoissa. Yhdistettä käytetään lisäksi muiden fluorifosfaattien valmistukseen ja sementin lisäaineena.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Charles B. Lindahl & Tariq Mahmood: "Fluorine Compounds, Inorganic, Phosphorus", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. s. 5-6 (luvun sisäinen sivunumerointi)
- ↑ a b c Sébastien Havelange, Nicolas Van Lierde, Alain Germeau, Emmanuel Martins, Tibaut Theys, Marc Sonveaux, Claudia Toussaint, Klaus Schrödter, Gerhard Bettermann, Thomas Staffel, Friedrich Wahl, Thomas Klein & Thomas Hofmann : "Phosphoric Acid and Phosphates", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2022. s. 27-28 (luvun sisäinen sivunumerointi)
- ↑ E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 228. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3