Aleksanteri I:n Suomen-matka vuonna 1819

Keisarin seurue aterialla Haapalankankaan tallissa vuoden 1819 matkalla. Vasemmalta oikealle vänrikki Martinau, baronetti Wylie, kapteeni Gripenberg, ruhtinas Volkonski ja keisari Aleksanteri I. Tuntemattoman tekijän piirros Gripenbergin kirjasta.

Aleksanteri I:n Suomen-matka vuonna 1819 tehtiin suomalaisten neuvonantajien pyynnöstä. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I teki matkan Suomen suuriruhtinaskuntaan elo–syyskuussa 1819.

Matkaseurue

Matkaseurueeseen kuuluivat koko matkan ajan ruhtinas Volkonski, henkilääkäri Wylie ja tulkkina esikuntavänrikki Karl Mauritz Martinau. Osan matkaa seurueeseen kuuluivat kreivi Rehbinder ja kapteeni Gripenberg. Näiden lisäksi mukana oli hovimestari, kamaripalvelija, kuski, henkivartija sekä keittiö- ja ajomiehistöä. Tulkki oli opettanut keisarille lyhyitä suomenkielisiä tervehdyksiä ja lauseita, jotka hän opetteli ulkoa. Näillä lauseenparsilla hän tervehti matkallaan suomalaisia.

Matkareitti

Karjala

Valamon luostarin pääkirkko, jossa keisari Aleksanteri kävi Suomen-matkansa alussa.

Matka alkoi Kauko-Karjalan Arkangelista saakka. Suomen rajan seurue ylitti Salmissa. 22. elokuuta seurue saapui Sortavalaan, missä Aleksanteri halusi vierailla Valamon luostarissa. Laatokalla oli tuolloin myrskyinen sää, ja keisari päätti ottaa venematkalle mukaansa ainoastaan kamaripalvelijan ja luostarin taloudenhoitajan. Kukaan ei odottanut keisarin tulevan saarelle niin huonolla säällä, mutta kun hänen tulonsa havaittiin, kaikki munkit ja keisari kokoontuivat luostarin kirkkoon.

Savo

Kuopion tuomiokirkko

Palattuaan Sortavalaan Aleksanteri jatkoi seurueineen matkaa kohti Kuopiota, jonne he saapuivat 25. elokuuta. Kaupunki oli juhlavalaistu, ja kaduilla oli runsaasti kansaa, joka tervehti keisaria eläköönhuudoin. Keisari ajoi vaunuissaan suoraan maaherrantaloon, jossa hänen isäntänään oli maaherra Gustaf Aminoff. Aminoff oli taistellut Suomen sodassa venäläisiä vastaan mutta oli nyt uuden hallitsijan palveluksessa. Keisari viipyi Kuopiossa kaksi vuorokautta. Hän kävi ensimmäisenä aamuna tuomiokirkossa, jonka rakennustyöt oli saatu päätökseen muutamia vuosia aikaisemmin hänen itsensä, "Keisarin AlEXANDERin lsen lembiän hallituxen alla", kuten tuomiokirkon pääoven yläpuolella edelleen lukee. Lisäksi hän teki vierailun sairaalaan ja vankilaan. Keisari ei ollut tyytyväinen kummankaan kuntoon vaan määräsi rakennettavaksi uuden sairaalan ja vankilan. Kaupunki järjesti keisarille juhlaillallisen. Tällöin kansalaiset asettivat ikkunoihin kynttilöitä ja asettuivat porttien pieliin pidellen käsissään palavia soihtuja ja lyhtyjä. Kuopiosta matka jatkui 28. elokuuta Kelloniemen lossilla pohjoiseen kohti Kajaania. Toivalansalmea ylittäessään he näkivät paikan, jossa Sandels oli pitänyt puoliaan Toivalan taistelussa kymmenisen vuotta aiemmin. Iisalmen pappilassa keisaria oli ottamassa vastaan nuori dosentti Adolf Ivar Arwidsson, joka oli seudulla runonkeruumatkalla.

Kainuu

Haapalankankaan talli nykyasussaan.

Matkan jouduttamiseksi keisarille oli tilattu Oulusta kaksi purjevenettä miehistöineen. Veneet tuotiin maanteitse Vuolijoelle. Ennen purjehdusta seurueen oli tarkoitus syödä päivällistä. Vuolijoen Haapalankankaalla ei ollut kuitenkaan muuta asuinrakennusta kuin yksi savupirtti. Pirtin talli puhdistettiin, ja siitä tehtiin keisarille ruokasali. Talli siirrettiin vuonna 1826 Paltaniemeen kuvakirkon viereen, ja se on yksi Suomen vanhimmista kotiseutumuseoista. Syötyään seurue purjehti jokea pitkin Oulujärvelle ja Kajaaniin. Kajaanissa keisarin otti vastaan pormestari. Tämän jälkeen keisari kiipesi Kajaanin linnan raunioille. Vierailu oli lyhyt, ja jo tunnin kuluttua hän jatkoi matkaa takaisin. Seurue matkasi ratsain kohti Nissilää. Osa matkasta jouduttiin tekemään jalkaisin, koska tie oli hyvin huonokuntoinen. He joutuivat yöpymään matkalla, ja perille he saapuivat 29. elokuuta. Yövyttyään Nissilässä he jatkoivat matkaa kohti Oulua.

Pohjois-Pohjanmaa

Keisari oli jäänyt pari päivää jälkeen suunnitellusta aikataulusta, mutta Oulussa tästä ei ollut tietoa. Ouluun hänen oli pitänyt saapua jo 28. elokuuta. Kaupungissa oli suuret juhlavalmistelut keisarin saapumisen kunniaksi. Kaupunkia oli siivottu, ja torille oli rakennettu kuusenhavuista kunniaportti, jonka yläosassa oli lampuin valaistu suurikokoinen A-kirjain. Kaupunkiin oli jo aiemmin saapunut pari keisarin seurueeseen kuulunutta vaunua. Illan tullen kaupunki täyttyi uteliaista ihmisistä, jotka halusivat nähdä keisarin. Vihdoin kaupunkiin saapui vaunut ja kansa alkoi hurrata. Kaupunkiin sytytettiin juhlavalaistus ja kunniaportin valaistusta alettiin myös sytyttää. Silloin huomattiin, että vaunuissa olikin keisarin keittiö kokkeineen. Kaikki valot sammutettiin. Kaupungissa vallitsi suuri hämmennys: Missä on keisari? Seuraavana päivänä saatiin pikalähetin tuomana tieto keisarin matkan viivästymisestä. Seuraavana iltana 30. elokuuta keisari sitten viimein saapui, ja juhlavalot sytytettiin jälleen kansan hurratessa. Keisari nousi vaunuista ja tervehti häntä vastaanottanutta ihmispaljoutta.

Seuraavana aamuna matka jatkui pohjoiseen kohti Torniota. Siellä oli myös tehty asiaankuuluvat valmistelut, ja keisaria oli vastassa kaupungin pormestari. Keisari saapui Tornioon illalla ja meni suoraan iltapalan jälkeen nukkumaan. Seuraavana aamuna 1. syyskuuta hän katseli kaupunkia, otti vastaan kunnianosoituksia ja kuunteli paikallisten murheita. Tämän jälkeen keisari jatkoi matkaa takaisin kohti Oulua. Saapuessaan Haukiputaalla sijainneelle majatalolle oli keisari matkasta väsyneenä nukahtanut vaunuihinsa. Paikalle saapunutta uteliasta väkijoukkoa pyydettiin olemaan hiljaa, ettei keisari heräisi. Paikalle oli saapunut myös kainalosauvoihin tukeutuva 80-vuotias nainen, jota kutsuttiin nimellä Kellon-Liisa. Hän oli suomalaisen sotamiehen leski, jonka mies oli kaatunut edellisessä sodassa venäläisiä vastaan. Leski sai keisarin armosta nauttia 25 hopearuplan vuotuista eläkettä, mikä oli parantanut hänen toimeentulonsa paremmaksi kuin koskaan. Keisari heräsi väkijoukon liikehdintään. Martinau tulkkasi keisarille Liisan kertomuksen. Keisari antoi Liisalle hopearuplia ja jatkoi matkaa kohti Oulua, missä hän yöpyi. Seuraavana päivänä hän vielä tutustui maaherran johdolla Oulun julkisiin rakennuksiin ja laitoksiin.

Pohjanmaa

Vanhan Vaasan hovioikeudentalo (nykyisin Mustasaaren kirkko).

Samana päivänä 2. syyskuuta keisari jatkoi seurueineen kohti etelää ikivanhaa Pohjanmaan rantatietä pitkin. Matka kulki Raahen, Kokkolan, Pietarsaaren ja Uudenkaarlepyyn kautta. Koko matkan oli uteliaita katsomassa tien varrella, kun keisari seurueineen kulki kohti Vaasaa, jonne he saapuivat 4. syyskuuta. Vanha Vaasa otti keisarin suurellisesti vastaan. Kaupungin laidassa oli kunniaportti, jonka luona maistraatti ja porvaristo odottivat keisaria. He johdattivat keisarin hovioikeudentaloon, jonne hän myös majoittui. Illalla siellä järjestettiin tanssiaiset, joihin osallistui kolmisensataa vierasta.

Varsinais-Suomi

Vartiovuoren tähtitorni

Matka jatkui tämän jälkeen rannikkoa pitkin etelään Kristiinankaupungin, Porin, Rauman ja Uudenkaupungin kautta Turkuun. Sinne hän saapui 7. syyskuuta Aninkaisten tullin kautta. Jälleen oli keisarin kunniaksi pystytetty kunniaportteja sekä ripustettu talojen seinille keisaria mairittelevia kirjoituksia. Tuomiokirkko, Turun akatemia, Vartiovuoren tähtitorni ja muut julkiset rakennukset sekä lukuisat yksityiset talot olivat juhlavalaistuina. Kaduilla tungeksi jälleen juhlapukuista kansaa nähdäkseen keisarin. Keisari ohjattiin kenraalikuvernööri Fabian Steinheilin asunnolle, johon hän majoittui. Seuraavana päivänä keisari tutustui tuomiokirkkoon, yliopistoon, sairaalaan ja vankilaan sekä vastaanotti venäläisen sotaväen paraatin. Illalla oli jälleen järjestetty tanssiaiset, joihin keisari otti innokkaasti osaa.

Häme

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Hämettä, ja hän saapui Hämeenlinnaan 9. syyskuuta, missä hän myös yöpyi. Sieltä kuljettiin Hauhon, Pälkäneen ja Kangasalan kautta Tampereelle, jonne hän saapui aamupäivällä 10. syyskuuta. Matkalla hän oli ihaillut kauniita maisemia, ja varsinkin Kangasalan harjut olivat olleet hänen mieleensä. Harju, jolle hän Kangasalla nousi, tunnetaan nykyään Keisarinharjuna. Tampereella keisari katsoi Tammerkosken vapaana juoksevaa vettä ja sanoi eräälle seurassa olevalle englantilaiselle, että vahinko kun tätä voimaa ei käytetä mitenkään hyväksi. Nämä sanat saivat osaltaan Suomen hallituksen antamaan Tampereelle vapaakaupungin oikeudet vuonna 1821. Tämän jälkeen alle tuhannen asukkaan kaupunki alkoi teollistua ja kehittyä. Paluumatkalla Aleksanteri I tarkasti Parolan Luolaisten nummella olleet suomalaiset rykmentit. Siellä hän jakoi ylennyksiä ja kunniamerkkejä, ja jokainen sotilas sai tynnyrin viljaa.

Uusimaa

Senaatintalo

Myöhään illalla 11. syyskuuta keisari saapui uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin. Siellä oli jälleen keisarin kunniaksi pystytetty kunniaportteja ja juhlavalaistuksia. Keisari otti vastaan sotilasparaatin ja tutustui kasarmeihin, kirkkoihin ja sairaaloihin. Erityisesti häntä kiinnosti J. A. Ehrenströmin ja Engelin suunnittelema kaupungin uudisrakentaminen. Illalla 12. syyskuuta pidettiin keisarin kunniaksi tanssiaiset. Seuraavana aamuna hän jatkoi matkaa kohti Porvoota, mistä matka jatkui Loviisan kautta Haminaan. Haminassa keisari sai huolestuttavia uutisia Puolassa nopeasti kiristyneestä poliittisesta tilanteesta, ja hän kiirehti matkaansa. Viipuriin Aleksanteri I saapui aamulla 14. syyskuuta ja Pietariin 15. syyskuuta vastaisena yönä.

Matkan muistomerkkejä

• Kuninkaankivet, Somero
• Kotkankallion muistomerkki, Tampere

Kirjallisuutta

• Nervander, Emil: Alexander I:s samtliga resor i Finland: enligt äldre och nyare källor samt insamlade traditioner. Förlagsaktiebolaget Helios, 1906.
• Nervander, Emil: Keisari Aleksanteri I:sen matkat Suomessa vanhempien ja uudempien lähteiden sekä muistotietojen mukaan. Otava, 1906.
• Wacklin, Saara: Satanen muistelmia Pohjanmaalta. Jyväskylä: Gummerus, 1924.