Kangasalan urkutehdas
Kangasalan urkutehdas oli Suomen ensimmäinen urkutehdas ja se hallitsi aikansa urkumarkkinoita Suomessa.[1] Se oli neljässä sukupolvessa toiminut perheyritys, joka valmisti vuosina 1844–1983[2] yli tuhannet urut.[1] Urkutehdas oli Kangasalan merkittävimpiä vaikuttajia ja useina vuosikymmeninä kunnan suurin teollinen työnantaja.[2] Suurin osalähde? suomalaisten kirkkojen uruista ja suuri osa Suomen koulujen harmoneista on valmistettu Kangasalla[2].
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kangasalan urkutehdas aloitti toimintansa vuonna 1844, jolloin senaatti antoi urkujen rakennusoikeuden Ruotsissa Västmanlandin Kilan pitäjässä syntyneelle Anders Thulélle, joka oli aikaisemmin työskennellyt työnjohtajana ruotsalaisen Gustaf Anderssonin urkurakentamossa. Thulén ensimmäiset omalla nimellä rakennetut urut valmistuivat vuonna 1844 Tammisaaren kirkkoon ja toiset vuonna 1845 Kangasalan kivikirkon ensimmäisiksi uruiksi.[2] Thulén aikana yritys oli pikemminkin käsityöverstas kuin urkutehdas. Urkumestarin itsensä lisäksi tehtaalla työskenteli oppipoikia ja kisällejä.[1]
Anders Thulén poika Bror Axel Thulé toimi tehtaan johtajana vuosina 1872–1911. Hän sai oppinsa isänsä rakentamossa, seurasi alan kehitystä ulkomailla ja teki useita keksintöjä ja parannuksia urkuihin.[2] Bror Axel Thulén aikakaudella tehtaan tuotantokapasiteetti kasvoi, tuotantovälineistö koneellistui ja työntekijämäärä lisääntyi.[1] Aikakauden huomattavimmat urut olivat silloiset Suomen suurimmat, vuonna 1885 valmistuneet Tampereen Aleksanterin kirkon 33-äänikertaiset urut.[2]
Vuonna 1911 tehdas siirtyi Bror Axel Thulén pojalle Martti Tulenheimolle. Hänen aikanaan tehdas laajennettiin nykyiseen kokoonsa, ja tehtaaseen perustettiin myös harmoniosasto. Tulenheimon aikana rakennettiin Suomen suurimmat urut Lapuan tuomiokirkkoon, ja tehdas sai myös kansainvälistä arvostusta.[2] Martti Paloheimon kuoleman jälkeen vuonna 1945 puoliso Eva Tulenheimo joutui johtamaan yritystä, kunnes heidän poikansa, otti vastuun yrityksestä.[3]
Pertti Tulenheimon toimitusjohtajuuden aikana tehdas oli Pohjoismaiden suurin, enimmillään tehtaassa oli sata työntekijää. Pertti Tulenheimon kaudella rakennettiin muun muassa Finlandia-talon konserttiurut.[2]
Kangasalan urkutehdas teki konkurssin vuonna 1983. Tämän jälkeen urkujen rakentaminen jatkui paikkakunnalla (tosin eri tiloissa) Kangasalan Urkurakentamo Oy:ssä vuoteen 1995, jolloin rakentamo toimitti viimeiset urkunsa Pirkkalan uuteen kirkkoon.lähde?
Tehdas nykyään
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tehtaan tiloissa oli Hotelli Urku 1990-luvulta vuoteen 2011 asti.[1] Nykyään siellä on toimistotiloja ja yksityisasuntoja.[4] Kangasalla pidetään edelleenkin syksyisin Urkuperinnepäivätlähde?.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Ahola, Teemu: Soittimia isältä pojalle. Telma, 11.12.2009, nro 4/2009, s. 50–51. Helsinki: Työturvallisuuskeskus TTK, Työsuojelurahasto TSR. Virhe: Virheellinen ISSN-tunniste Lehden verkkoversio. Viitattu 12.1.2010. (Lehden verkkoversio 2, Issuu)
- ↑ a b c d e f g h Urkutehtaan historia Hotelli Urku. Arkistoitu Viitattu 12.1.2010. (Arkisto 2)
- ↑ Anita Elomaa: Tulenheimo Eva lottasvard.fi. Viitattu 29.12.20124.
- ↑ Kangasalan hotelli Urkuun rakennetaan 24 asuntoa (Archive.org) Aamulehti. 4.6.2011. Aamulehti. Arkistoitu 7.6.2011. Viitattu 30.5.2012.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kangasalan urkutehdas Wikimedia Commonsissa
- Suomen historiallisia urkuja, urkurakentajat
- Kangasalan Urkutehdas yhtiönä porssitieto.fi
- Kolme sukupolvea urkujenrakentajina. Kangasalan urkutehtaan 90-vuotiset vaiheet, Suomen Kuvalehti, 13.2.1932, nro 7, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Urut osoitteesta Kangasalan urkutehdas organindex.de (saksaksi)
- Lapua - Notre Dame, Seura, 9.2.1938, nro 6, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot