Hilma Pohjanpalo
| Hilma Pohjanpalo | |
|---|---|
| Hilma Johanna Pohjanpalo (Friis) | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. elokuuta 1874 Kalajoki, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 10. heinäkuuta 1965 (90 vuotta) Kokkola |
| Vanhemmat | Johan Pohjanpalo (Friis) ja Katarina Margareta Iso-Pöntiö |
| Siviilisääty | naimaton |
| Sukulaiset |
kansanedustaja, talousneuvos Tuomas Pohjanpalo (veli) opettaja Maija Pohjanpalo (sisar) tehtaanjohtaja Juhani Pohjanpalo (veli) talousopettaja Hanna Pohjanpalo (sisar) tehtaanjohtaja, insinööri Matti Pohjanpalo (veli) |
Hilma Johanna Pohjanpalo (vuoteen 1906 Friis) (20. elokuuta 1874 Kalajoki – 10. heinäkuuta 1965 Kokkola) oli ennen sotavuosia Lotta-Svärd -järjestön keskusjohtokunnan varapuheenjohtaja vuonna 1925 ja toimi järjestön kansliapäällikkönä sekä sihteerinä vuodet 1926–1937.[1]
Hilma Pohjanpalon vanhemmat olivat Kalajoen lukkari Johan Friis (vuodesta 1906 Pohjanpalo) ja Katariina Margareeta (Kaisa) Iso-Pöntiö. Hän kävi Oulun Suomalaisen Tyttökoulun ja oleskeli jonkin aikaa mm. Venäjällä. Pohjanpalon veljet ja isä omistivat yhden Kokkolan merkittävimmistä yrityksistä, metallivalimon Veljekset Friis Oy. Hilma Pohjanpalo työskenteli 20 vuotta Veljekset Friis Oy:n prokuristina ja kassanhoitajana.[1]
Vuonna 1924 Hilma Pohjanpalo muutti Tuusulaan sisarensa opettaja Maija Pohjanpalon luo. Molemmat sisaret liittyivät juuri perustettuun Tuusulan lottaosastoon. Näihin aikoihin käytiin taistelua ruotsinkielisten ja suomenkileisten asemasta lottalikkeessä. Suomenkieliset olivat nostamassa aitosuomalaisena sukuna tunnetun kokkolalaisen Pohjanpalon suvun edustajaa Hilma Pohjanpaloa puheenjohtajaksi, jota asiasta lopullisesti päättävä suojeluskuntaliikkeen silloinen viransijaisylipäällikkö Per Zilliacus ei hyväksynyt.[2] Pian sen jälkeen Hilma valittiin kuitenkin keskusjohtokunnan varapuheenjohtajaksi vuonna 1925. Sen jälkeen hän toimi järjestön kansliapäällikkönä sekä sihteerinä vuodet 1926–1937.[1] Hänen seuraajansa vuodesta 1938 oli Irma Turunen järjestön lakkauttamiseen eli vuoteen 1944 asti.[3]
Lähteet
- Maritta Pohls ja Annika Latva-Äijö: Lotta Svärd- Käytännön isänmaallisuutta. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23698-6