Kuhilas

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 7. tammikuuta 2008 kello 12.13 käyttäjän 213.243.141.215 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kuhilas on viljalyhteistä kuivatusta varten pellolle pystytetty rakenne. Erityisesti ruislyhteistä pystytettyä rakennetta sanotaan kuhilaaksi. Toukoviljasta pystytettynä kuhilaalla on myös muita nimiä, kuten viisikko tai kymmenikkö. Kuhilas on sisältä holvimainen ja ulkomuodoltaan pyöreä. Siinä on pystyssä toisiaan vasten seisovat jalkalyhteet ja sateelta suojaava hattu.

Ensin vilja kootaan lyhteiksi esimerkiksi sirpillä leikatuista leikatuista kourallisista. Lyhteeseen tulee viisi kourallista olkia. Tämän kokoisia on vielä helppo sitoa ja käsitellä. Sen jälkeen lyhteet kootaan hengittäväksi kuhilaaksi. Kuhilaassa vilja vielä tuleentuu eikä sen täyttä joutumista tarvitse välttämättä odottaa. Ulkokuivatuksen jälkeen kuhilaat on ollut helppo purkaa ja viedä puitavaksi.

Kuhilaat ovat olleet eri paikkakunnilla eri kokoisia ja muotoisia, etelässä suurempia ja pohjoisessa pienempiä. Yleisiä ruiskuhilaan kokoja on kymmenlyhteinen, nelitoistalyhteinen ja kahdeksantoistalyhteinen kuhilas. Samalle pellolle tehdään aina saman kokoisisa kuhilaita, jolloin sadon määrää voi arvioida. Toukoviljasta (vehnästä, ohrasta, kaurasta) pystytettynä kymmenlyhteistä sanotaan joskus kuhilaaksi ja suurempia ei toukoviljasta, kevätruista lukuunottamatta, saakaan tehtyä. Pienet kuhilaat ja viisikot aloitetaan kahdesta jalkalyhteestä, kahdeksantoistalyhteinen aloitetaan kolmesta. Poutavuonna kuhilaaseen voidaan panna vain yksi, suuri hattulyhde, tyvi ylöspäin. Sateisena vuonna suositaan kahta hattulyhdettä. Kaksilyhteistä hattua varten lyhteet taitetaan käsivarrella siteen yläpuolelta ja levitetään viuhkoiksi. Alimmaisen hatun tyvi pannaan osoittamaan pohjoiseen ja päällimmäisen etelään, jolloin se kuivuu paremmin ja samalla hyvää ilmaa.

Kovin pitkään säilytykseen kuhilaat eivät sovi, sillä maavaraisina ne kostuvat ajan mittaan. Pitempää säilytystä ja parempaa kuivumista varten rakennettiin elohaasioita, kuivatustelineitä, joissa lyhteet aseteltiin riu'uille kuivumaan.

Nykyaikana vilja käsitellään maassa pystyyn tuleentuneena leikkuupuimurilla.

Aiheesta muualla

Viljan ulkokuivauksesta