Ilpo Kaukovalta
Ilpo Kyösti Kaukovalta (8. helmikuuta 1913, Tampere – 3. huhtikuuta 1982, Tampere) oli Tampereella asunut suomalainen kirjailija joka käytti myös nimimerkkiä Kauko Valta. Koulutukseltaan hän oli filosofian maisteri (Turun yliopisto 1934).
Kaukovalta nousi julkisuuteen voitettuaan 1938 WSOY:n esikoisromaanikilpailun romaanillaan Lippujen hulmutessa.
Kaukovalta toimi Pirkkalais-Kirjailijat ry:n puheenjohtajana 1945–1946 ja 1957–1973. Hän oli myös jäsenenä 1950-luvun alkupuolella Tampereella kokoontuneessa Mäkelän piirissä.
Ilpo Kaukovallan sisar oli kirjailija Soile Kaukovalta (oik. Kaukovalta-Perttunen, 1921−1988). Heidän isänsä oli kirjailija, historioitsija ja koulumies Kyösti Valfrid Kaukovalta (vuoteen 1905 Alitalo, 1885−1943), joka kirjoitti useita historiikkeja, mm. kolmiosaiset Hämeen läänin ja Uudenkaupungin historian. K. V. Kaukovalta toimi Tampereen kauppaoppilaitoksen rehtorina vuodesta 1918.
Teokset
- Loihdittu rautatieasema, nuortenromaani. 1932 (nimimerkillä Kauko Valta)
- Rautakruunu, nuortenromaani. 1933 (nimimerkillä Kauko Valta)
- Vaskikypärä: tarina Hämeen pakanuuden ajoilta, nuortenromaani. 1934 (nimimerkillä Kauko Valta)
- Tampereen postiyhteyksistä 1812-55. 1934
- Lippujen hulmutessa, romaani. WSOY 1938
- Täältä jostakin: antologia. 1943
- Hämäläinen panos suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. 1946
- Latinalainen kortteli, runoja. WSOY 1970
- Kranaatti lähtee Aura-joelta, näytelmä. 1975
Palkinnot
- Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1970