Cálmán de Pándy
| Cálmán de Pándy | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. maaliskuuta 1908 Budapest, Unkari |
| Kuollut | 4. heinäkuuta 1988 Tukholma, Ruotsi |
| Ammatti | simultaanitulkki, kääntäjä, kirjailija |
| Vanhemmat | Kálmán Pándy, Aino Hjelt-Pándy |
| Sukulaiset | Paavo von Pandy |
Cálmán István Edvard de Pándy (23. maaliskuuta 1908 – 4. heinäkuuta 1988) oli unkarilais-suomalainen kääntäjä, simultaanitulkki ja gastronomian asiantuntija, joka vietti suurimman osan elämästään Ruotsissa. Hän tunnettiin erityisesti lahjakkuudestaan simultaanitulkkina monikielisissä kongresseissa, jossa hän kykeni sujuvasti käsittelemään useita kieliä ja perehtymään syvällisesti käsiteltäviin aiheisiin. Hänen monipuolinen uransa kattoi diplomatiaa, käännöstyötä, runouden keräämistä ja julkaisemista sekä gastronomiaa.
Varhainen elämä ja perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cálmán de Pándy syntyi 23. maaliskuuta 1908 Budapestissa, Unkarissa. Hänen isänsä oli maailmankuulu mielenterveyslääkäri, professori Kálmán Pándy (1868–1945), ja hänen äitinsä oli suomenruotsalainen sairaanhoitaja Aino Hjelt (1881–1936), kemisti ja poliitikko Edvard Hjeltin tytär. Ainon sisko ja Calmanin täti oli taidemaalari ja kirjailija Esther Hjelt-Cajanus. Hänen veljensä oli 1930-luvulla Suomeen muuttanut maanviljelijä, Pohjois-Lapin asiantuntija ja matkailuvaikuttaja Paavo von Pandy.
Cálmánin vanhemmat tapasivat Uppsalassa, Ruotsissa, vuonna 1903, missä he molemmat työskentelivät sairaalassa. He menivät naimisiin Helsingissä vuonna 1904 ja muuttivat pian sen jälkeen Unkariin, jossa Cálmán ja hänen neljä veljeään kasvoivat. Perhe kuitenkin vietti kesänsä usein Suomessa, erityisesti Tuusulanjärven ympäristössä äidin sukulaisten luona. [1] Cálmán oppi veljiensä tavoin jo lapsena useita kieliä, kuten unkaria, romaniaa, ruotsia, englantia ja saksaa, ja hänen musikaalinen lahjakkuutensa ilmeni muun muassa pianon ja viulun soitossa.[2]
Perheen sukunimi on esiintynyt kirjallisuudessa eri muodoissa, kuten Pándy, de Pándy ja von Pandy.[1] Vuonna 1752 Arkkiherttuatar Maria Teresia myönsi perheelle aateliskirjeen,[3] mikä mahdollisti predikaatin "de" tai "von" käytön sukunimen edessä. Vaikka aatelisarvot ja niihin liittyvät oikeudet lakkautettiin Unkarissa jo 1800-luvulla, aatelisen taustan merkitys säilyi pitkään unkarilaisten perheiden historiassa ja nimissä. Predikaattia ja aatelisarvoja käytetään edelleen historiallisessa ja sukututkimuksellisessa tutkimuksessa sekä henkilökohtaisessa käytössä.[4][5]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cálmán de Pándy suoritti kansantaloustieteen tohtorin tutkinnon Budapestin yliopistossa vuonna 1936, ja aloitti uransa diplomatian parissa, toimien Unkarin lähetystösihteerinä Tukholmassa. Toisen maailmansodan ja Unkarin poliittisten muutosten myötä hän kuitenkin erosi virastaan ja asettui pysyvästi Tukholmaan vuonna 1937, jossa hän keskittyi kääntäjän ja tulkin työhön.[2]
de Pándysta tuli aikansa johtava simultaanitulkkauksen ammattilainen. Hän hallitsi useita kieliä ja oli perehtynyt laajasti eri alojen terminologiaan. Tämä monipuolinen osaaminen teki hänestä erittäin kysytyn tulkin kansainvälisissä kongresseissa, joissa käsiteltiin aiheita lakitieteestä lihakauppiaiden konferensseihin. Hänen sanottiin pystyvän kääntämään vaativia puheita, kuten limerikkejä, säilyttäen riimit ja rytmin useilla kielillä – taito, joka herätti ihastusta kongressien osallistujissa.
Svenska Damtidningenin artikkelissa vuonna 1961 Cálmán kuvaili tulkin työtä vaativana, mutta palkitsevana. Hän korosti, että onnistunut tulkkaus vaati paitsi kielitaitoa, myös syvällistä perehtymistä käsiteltävään aiheeseen. Hän vertasi kielten käyttöä musiikkiin, ja hänen mukaansa väärin valittu sana oli kuin väärä sävel musiikissa. Cálmán piti itseään kuitenkin enemmän kulttuurilähettiläänä kuin "elävänä tietosanakirjana", vaikka hänen työssään vaadittiin epäinhimillistä ajattelunopeutta ja keskittymiskykyä.[2]
Runous, kirjallisuus ja gastronomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cálmán de Pándy tunnettiin intohimoisena runouden harrastajana. Kiinnostuksen runouteen ja kääntämiseen hän oli saanut verenperintönä äidiltään, joka kirjoitti runoja sekä novelleja unkariksi ja käänsi myös unkarilaista kirjallisuutta ruotsiksi. [6]
Cálmán julkaisi vuonna 1976 antologian Diktarna skriver: fyrtiotre svenska diktare från Bo Bergman till Tomas Tranströmer, joka sisälsi 43 ruotsalaisen runoilijan suosikkirunot heidän itsensä valitsemana. Runot esitetään teoksessa kauniisti: vasemmalla sivulla on runon painettu versio ja oikealla sivulla runoilijan oma käsin kirjoitettu faksimile allekirjoituksineen. Antologiassa on mukana myös useita suomalaisia runoilijoita, kuten Gunnar Björling, Bo Carpelan, Jarl Hemmer ja Solveig von Schoultz.[6]
Cálmán aloitti runojen keräämisen jo 1930-luvulla ja työsti tätä projektia yli 45 vuoden ajan. Antologia heijastaa hänen syvää sitoutumistaan kirjallisuuteen ja runouteen, ja hän oli itsekin ahkera runoilija, joka kirjoitti runoja useilla kielillä.[6]
Hänen vaihtelevaan menneisyyteensä kuuluu myös lyhytaikainen työ leprakeskuksessa Thaimaassa, johon hän viittaa vuonna 1974 julkaistussa kirjassaan Vackra vita silkeslandet – Thailand.[6]
Cálmán oli myös intohimoinen ruoanlaiton harrastaja ja tunnettu gastronomian asiantuntija. Hän opetti ruoanlaittokursseja Tukholman vapaassa yliopistossa ja kirjoitti artikkeleita Gastronomisk Kalender -julkaisuun. Hänen kodissaan Strandvägenillä Tukholmassa oli esineitä ja muistoja hänen matkoiltaan ja tapaamistaan ihmisistä, mikä kuvasti hänen laajaa kulttuurista ja sosiaalista verkostoaan.[7]
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cálmán de Pándy kuoli 4. heinäkuuta 1988 Tukholmassa.[8]
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vackra vita silkeslandet - Thailand. Tukholma: Rabén & Sjögren, 1974. ISBN 91-29-43315-0.
- Diktarna skriver: fyrtiotre svenska diktare från Bo Bergman till Tomas Tranströmer. Tukholma: Trevi, 1976. ISBN 91-7160-190-2.
Ruotsinkielisiä käännöstöitä[7]
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ungersk dikt i svensk tolkning / Av Cálmán Pándy och Hans-Eric Stenborg. Med 23 originalträsnitt av Pál Molnár-C. och litteraturhistoriska ingresser av János Lotz. - Stockholm, 1943. - (Stockholm. Stockholms högskola. Ungerska institutet. Publikationer. Ser. A ; 1. 1944), Ny utg. - Stockholm : Ungerska inst., 1944. - 181 s. - (Ungerska institutets publikationer ; A 1)
- Fickó från slumkvarteren / teckningar av K. Frykstrand. - Stockholm : Svensk läraretidning, 1950. - 202 s. : ill. - (Barnbiblioteket Saga ; 246) - Alkuperäisteos: Fickó meg a többiek
- Hass, Hans: Med kamera på havets botten. - Stockholm : Nordisk rotogravyr, 1955. - 150 s. : ill. - Alkuperäisteos: Ich fotografierte in den 7 Meeren
- Németh, László: Som stenen faller / [översättning av Calman de Pandy, Kerstin Tovi, Alvar Zacke]. - Stockholm : Bonnier, 1968. - 380 s. - Alkuperäisteos: Iszony
- Szabó, Magda: Lindarna. - Stockholm : Geber, 1970. - 191 s. - Alkuperäisteos: Katalin utca
- Szabó, Magda: Familjefresken : [småstadsroman från Ungern]. - Stockholm : Geber, 1972. - 203 s. - ISBN 91-20-05020-8 - Alkuperäisteos: Freskó
- Radó, Sándor: Moskva anropas : Den första dokumentära skildringen av ryskt spionage mot Tredje riket. Avslöjat av en av dess ungerska ledare. - Stockholm : Forum, 1972. - 329 s. - ISBN 91-37-05177-6 - Alkuperäisteos: Dora jelenti ...
- Ottlik, Géza: Skola vid gränsen. - Stockholm : AWE/Geber, 1976. - 448 s. - ISBN 91-20-04717-7 - Alkuperäisteos: Iskola a határon
- Vajda, Albert: De tolv mörka åren. - Stockholm : Rabén & Sjögren, 1977. - 254 s. - ISBN 91-29-50263-2 - Alkuperäisteos: Vakulástól látásig
- På strövtåg i Florens / [foto: Peter Hassman ; sv. övers. och bearb.: Calman de Pándy]. - Stockholm : Bonnier, cop. 1979. - 120 s. : ill. - ISBN 91-0-043023-4 - Alkuperäisteos: Aria di Firenze
- Petö, László: Det ändlösa tåget : requiem. - Arboga : Textab, 1984. - 168 s. - ISBN 91-85516-16-3 - Alkuperäisteos: A vegtelen menet
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Hippokrates 9. vuosikerta, 1992
- ↑ a b c Svenska damtidning No 36: Språk är som musik, Fanny Mumsterhjelm Rocke, 1961, sidor 29, 62.
- ↑ Magyarország családai, Nagy Iván, 1862, oldal 106-107
- ↑ List of Historical Surnames of the Hungarian Nobility / A magyar történelmi nemesség családneveinek listája
- ↑ Magyar Nyelvőr, 114. évfolyam, 1990., Mizser Lajos: Megjegyzések a magyar családnévhez
- ↑ a b c d sanomalehtileike Att samla dikt för nöjes skull, kirjoittaja E. Eng, 1976.
- ↑ a b Författare i Sverige med utländsk bakgrund, 2006.
- ↑ Uusi Suomi 9.8.1988: Kuolleet: tohtori Cálmán de Pándy
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
