Norppa
| Norppa | |
|---|---|
.jpg?lang=fi) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Alalahko: | Caniformia |
| Heimo: | Hylkeet Phocidae |
| Suku: | Pusa |
| Laji: | hispida |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pusa hispida |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Norpan levinneisyys |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Norppa eli kiehkuraishylje[3] (Pusa hispida, aiemmin Phoca hispida) on suhteellisen pienikokoinen hyljelaji, joka elää pohjoisilla alueilla ja lisääntyy jäällä.
Piirteet
Aikuiset norpat ovat 85–160 senttimetriä pitkiä ja painavat 40–90 kilogrammaa. Norpat voivat elää jopa 35-vuotiaiksi. Muista hylkeistä norpan erottaa muun muassa lyhyemmästä kuonosta ja litteämmästä naamasta. Silmät katsovat suoremmin eteenpäin kuin muiden hylkeiden, luoden vaikutelman inhimillisistä kasvoista. Norpan erottaa myös sen selässä ja kyljissä olevista vaaleista renkaista.
Alalajit ja sukulaislajit
Eri alueilla elävät norppapopulaatiot erotetaan viideksi alalajiksi:[1]
- Pusa hispida hispida: Euroopan arktiset rannikot, Venäjä, Kanada ja Alaska, mukaan lukien Novaja Zemlja, Huippuvuoret, Grönlanti ja Baffininsaari
- Pusa hispida ochotensis: Kamtšatkan niemimaa, Ohotanmeri ja etelään 35°N -leveyspiirille asti Japanin Tyynenmeren-rannikkoa pitkin
- Pusa hispida botnica eli itämerennorppa: Pohjois-Itämeri, Pohjanlahti, Suomenlahti, Riianlahti
- Pusa hispida ladogensis eli laatokannorppa: Laatokka
- Pusa hispida saimensis eli saimaannorppa: Saimaa
Viimeksi mainitut kolme alalajia elävät nykyään eristyksissä toisistaan. Ne ovat jääkauden aikaisia reliktejä, jotka ovat sopeutuneet elämään makean tai murtoveden olosuhteissa, eikä niillä ole geenivaihtoa muiden alalajien kanssa. Saimaannorppa on erityisen uhanalainen, jäljellä on noin neljäsataa yksilöä.
Norpalla on kaksi Pusa-sukuun kuuluvaa sukulaislajia, Baikaljärven baikalinhylje ja Kaspianmeren kaspianhylje. Nämä molemmat lajit ovat periytyneet norpasta ja eronneet omiksi lajeikseen noin kaksi miljoonaa vuotta sitten.
Esiintyminen ja metsästys
Petroskoilaisten tutkijoiden mukaan Äänisessä olisi tavattu hyljettä vuonna 1974, mutta sen taksonomiaa ei ole varmistettu.[4] Samaan viittaa Iivari Leiviskän ja Eino Kärjen jatkosodan aikaisen teoksen Itä-Karjala, Maa ja Kansa (WSOY 1942) kertomus.[5] Yleisesti ottaen tiedeyhteisön kanta on, että Äänisessä ei ole omaa, luonnonvaraista hyljekantaa.
Itämerennorppaa on aikaisemmin metsästetty monissa Itämeren valtioissa ja se on ollut tärkeä riistaeläin. Nykyisin laji on Itämerellä rauhoitettu, lukuun ottamatta Suomea, joka salli metsästyksen aloittamisen vuonna 2010.[6]
Lähteet
- ↑ a b c Kovacs, K., Lowry, L. & Härkönen, T. (IUCN SSC Pinniped Specialist Group): Pusa hispida IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Thomas Lilley: Norppa – Pusa hispida Suomen Lajitietokeskus. 2000. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 269. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8
- ↑ Lauri Siivonen: Pohjolan nisäkkäät, viides, uusittu painos, s. 142. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-104235-1
- ↑ http://www.tiede.fi/keskustelu/24712/ketju/norppia_muissa_jarvissa
- ↑ Halkka, Antti: Suomi aloittaa norpanpyynnin. Suomen Luonto, 2010, nro 7, s. 9. Suomen luonnonsuojeluliitto.
Aiheesta muualla
- ARKive: Ringed seal (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)