Osmo Visuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.

Osmo Olavi Visuri (14. joulukuuta 1927 Oulu21. tammikuuta 2013 Helsinki) oli suomalainen kuvataiteilija ja televisioalan uranuurtaja, yksi Suomen ensimmäisistä televisiotoimittajista.[1][2]

Suomen Taideakatemian koulua 1950-luvun taitteessa käynyt Visuri työskenteli Ylessä vuodesta 1957 alkaen, ensin toimittajana, sitten dokumenttiosaston tuotantopäällikkönä ja lopulta yhteiskunnallisen toimituksen päällikkönä. Visuri tuli tunnetuksi etenkin dokumentti- ja kulttuuriohjelmien kehittäjänä. Hän erosi yhtiöstä Eino S. Revon kaudella sanojensa mukaan kyllästyttyään johtamaan poliittisin perustein valittuja, usein epäpätevinä pitämiään alaisia. Myöhemmin hän toimi Helsingin yliopiston tv-laitoksen esimiehenä sekä opetti Tampereen yliopistossa ja Taideteollisessa korkeakoulussa.[1][2]

Osmo Visuri tunnettiin myös taitavana akvarellimaalarina, kristillisistä harrastuksistaan ja Israel-yhteyksistään. Hän laati useita hengellisiä kirjoja.[1][2]

Visurin ensimmäinen puoliso oli kehitysyhteistyöneuvos Elina Visuri (o.s. Castrén, 1932–2024[3]), ja toinen erikoishammaslääkäri Anne Ari.[1]

Teoksia

  • Ihminen, ikuinen vaeltaja. Oulu, 1950.
  • Seitsemän kuvaa ilmestyskirjasta. Omakustanne, 1953.
  • Beetlehemistä Golgatalle, toim. yhdessä Pentti Palosen kanssa. Suomen lähetysseura, 1955.
  • Paavalin poluilla : näkymiä suuren apostolin vaellusteiltä. WSOY, 1963.
  • TV-ohjelma ja sen tekeminen. WSOY, 1966.
  • Kevään Kristus. WS, 1967.
  • Lauluja Luojalle : Psalmien Pyhä maa. WS, 1969.
  • Ylös Jerusalemiin. WS, 1971.

Lähteet

  1. a b c d Osmo Visuri - Curriculum Vitae galleriat.net. Arkistoitu 25.12.2011. Viitattu 6.2019.
  2. a b c Oksanen, Kimmo: Kuolleita: Osmo Visuri Helsingin Sanomat. 30.1.2013. Viitattu 29.6.2019. (Tilaajille.)
  3. Visuri, Pauli; Visuri, Jaakko; Visuri, Niko: Muistokirjoitus | Elina Visuri 1932–2024 Helsingin Sanomat. 12.4.2024. Viitattu 17.4.2024.

Aiheesta muualla

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.