Valduezankoira
| Valduezankoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Espanja |
| Määrä | harvinainen |
| Rodun syntyaika | 1940-luku |
| Alkuperäinen käyttö | metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästyskoira |
| Muita nimityksiä | Valdueza, (aiemmin) Perro Montero de Valdueza |
| FCI-luokitus |
ei FCI-rotu RSCE: ryhmä 2[1] |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus |
uros 67–75 cm narttu 66–72 cm |
| Väritys |
valkoinen - vaaleat laikut sallittu |
Valduezankoira (Valdueza) on espanjalainen koirarotu. Sillä ei ole FCI:n hyväksyntää, mutta Espanjan Kennelliitto on tunnustanut sen viralliseksi roduksi.
Ulkonäkö
Valduezankoira on kookas ja maatiaismaisesta ulkonäöstään huolimatta samalla myös jalopiirteinen ja elegantti. Pää on voimakas olematta raskas. Kallon ja kuonon välinen suhde on 1/1 eli ne ovat suunnilleen yhtä pitkät. Kallo on lähes litteä ja leveydeltään suunnilleen pituuttaan vastaava. Otsapenger ei ole kovin korostunut, mutta kuitenkin ilmeinen. Kirsun sävy vaihtelee lihanvärisestä mustaan. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja keskikokoiset ja ilmeeltään eloisat. Korvat ovat keskikokoiset ja ylöskiinnittyneet. Niska on keskikokoinen ja lihaksikas. Runko on lähes neliömäinen ja hieman korkeuttaan pidempi. Kaksinkertainen karvapeite on karkea ja tiheä, mieluiten 3–8 cm pitkä; pään alueella se on lyhyempi kuin muualla. Väritys on mieluiten valkoinen tai vahankelmeä; vaaleita hiekanvärisiä laikkuja voi esiintyä päässä ja rungossa. Säkäkorkeus vaihtelee uroksilla 67–75 cm ja nartuilla 66–72 cm välillä.[2]
Espanjassa sekä korvat että häntä perinteisesti typistetään mahdollisten metsästystyössä sattuvien haavereiden välttämiseksi.[2]
Luonne ja käyttäytyminen
Rotu on erittäin sosiaalinen, säyseä ja tottelevainen. Se tulee hyvin toimeen sekä ihmisten että muiden koirien kanssa.[2] Se kuuluu ns. rehala-tyyppisiin koiriin[2] eli ajuekoiriin, joiden kanssa metsästetään "perinteiseen espanjalaiseen tapaan" erityisesti Iberian niemimaan etelä- ja keskiosissa.
Alkuperä
Valduezan rehala-metsästyskoiria alkoi alun perin kasvattaa Alonso Álvarez de Toledo y Cabeza de Vaca 1940-luvulla, ja hänen jälkeensä hänen työtään jatkoi hänen poikansa, Valduezan markiisi Alonso Álvarez de Toledo y Urquijo. Alusta lähtien tavoitteena oli saada aikaan rehala-metsästykseen soveltuva koira, joka sopeutuisi työskentelemään erityisesti Toledon ja Extremaduran vuoristoalueiden sekä Sierra Morenan maastossa.[2] Jalostuksessa tiedetään käytetyn ison karkeakarvaisen andalusianpodencon valkoista, pitkäkarvaista Podenco Campanero-variaatiota, kevytrakenteisia extremaduralaisia mastiffeja sekä griffon nivernaisia.[3] Podencolta jalostuslinjoihin periytyi nopeutta, ketteryyttä, kestävyyttä, sitkeyttä ja eloisuutta[4], mastiffeilta voimaa ja majesteettisuutta[3], griffonilta sitkeyttä ja hyvää villisian jäljestyskykyä[3].
Nykyisin rotu on sekä ulkoisesti että luonteeltaan erittäin yhtenäinen.[2]
Etymologia
Rotu on nimetty Valduezan eli Villanueva de Valduezan markiisin mukaan[2], jonka hallintoalue vastaa nykyistä Léonin maakunnassa sijaitsevaa Ponferradaa. Lisäksi Valduezan vuoristo ja Valduezan comarca ovat niin ikään Léonin maakunnassa sijaitsevia paikkoja. Sana montero viittaa metsästykseen.
Lähteet
- ↑ Grupo 2 / FCI Group 2. Real Sociedad Canina de España. Haettu 26.6.2022.
- ↑ a b c d e f g Perro Montero de Valdueza. Real Sociedad Canina de España. Haettu 19.2.2021.
- ↑ a b c Spain’s Newest Hunting Breed. National Purebred Dog Day, 29.7.2020. Haettu 19.2.2021.
- ↑ Valdueza. Adopt a Griffon. Haettu 19.2.2021.