Misogynia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Misogynia (kreik. μῖσος, misos ’viha’ + γυνή, gynē ’nainen’) on naisiin ja tyttöihin kohdistuva asenne, jota yleisesti kuvaa aliarvostus tai suoranainen viha eli naisviha. Sanaa on käytetty englannissa 1650-luvulta ja ranskassa 1820 alkaen.[1][2]

Misogynian tunnuspiirteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Misogynian tunnuspiirteitä ovat vihamielisyys, halveksunta, kaksijakoisuus ja paikoilleen palauttaminen. Vihamielisyys ilmenee aggressiivisina tunteita, kuten vihana, ärtymyksenä ja raivona, jotka kumpuavat epäoikeudenmukaisuuden tunteesta ja pelosta menettää oma sosiaalinen asema. Halveksunta ja epäinhimillistäminen tarkoittavat naisten pitämistä vähempiarvoisina, esineellistämistä ja seksualisoimista. Naiset myös jaetaan usein mustavalkoisesti kahden vastakkaisen kategorian mukaan, kuten huoriksi ja pyhimyksiksi. Rajanylitykset kategorioiden välillä herättävät voimakkaita negatiivisia tunnereaktioita. Paikoilleen palauttaminen viittaa pyrkimykseen määritellä naisten asema yhteiskunnassa ja palauttaa heidät tiettyihin rooleihin ja tehtäviin.[3]

Misogyniaa länsimaisessa kirjallisuudessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Immanuel Kantin mukaan naisilta puuttuu kyky korkeimpaan abstraktiin ajatteluun. Oppineisuutta yrittävällä naisella ”voisi yhtä hyvin olla parta, sillä ehkäpä se ilmaisisi selvimmin sen syvällisen katsannon, johon hän pyrkii”. (1763)[4]
  • G. W. F. Hegel: ”Naiset poikkeavat miehistä kuten kasvit poikkeavat eläimistä” (teoksessa Oikeusfilosofia, 1821).[4]selvennä
  • Friedrich Nietzsche: "Menossa naisiin, älä unohda piiskaa!" (teoksesta Näin puhui Zarathustra, 1883–1885)

Misogynia uskonnoissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalaisessa mytologiassa miehet elivät rauhassa, kunnes jumalien kuningas Zeus suuttui Prometheukselle ja kirosi miehet tekemällä ensimmäisen naisen Pandoran. Pandora tuli tunnetuksi mytologiassa siitä, että avasi lippaan ja vapautti maailmaan kaikki pahat asiat, kuten kuoleman, sairauden ja vanhuuden. Käytännössä kreikan mytologia siis syytti Pandoraa (ja naisia) ja tämän lipasta maailman kaikista pahoista asioista.[5]

Kristinusko taas kertoo, että maailman kaksi ensimmäistä ihmistä Aatami ja Eeva elivät paratiisissa ja heidät karkotettiin pois paratiisissa, kun Eeva maistoi kiellettyä hedelmää, joka antoi hänelle kyvyn erottaa oikean väärästä. Eeva myös houkutteli Aatamin maistamaan omenaa ja Evan teko kirosi naiset ikuisesti synnytyskivuilla.

Nämä uskonnolliset tarinat voidaan tulkita esimerkkeinä misogyniasta, koska ne kertovat, että miehet elivät jumaliensa tahdon mukaan, kunnes juuri naissukupuoliset hahmot olivat ”tottelemattomia” ja tuhosivat rauhan teoillaan. Uskonnollisia tekstejä ja niiden misogynisia viestejä on opetettu faktoina sukupolville ja käytetty tekosyinä naisten systemaattiseen sortamiseen ja oikeuksien rajoitukseen,[6]

On väitetty, että myös islamissa olisi naisvihaa.[7][8]

Misogynia Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nytkis-naisjärjestön 12. marraskuuta 2024 julkaisemassa tutkimuksessa kävi ilmi, että joka neljäs suomalainen alle 35-vuotias mies ajattelee naisen voivan ansaita häneen kohdistuvan väkivallan omalla pukeutumisellaan, ulkonäöllään tai käytöksellään. Kaikista miehistä näin vastasi joka viides.[9][10] Asiantuntijan mielestä johtopäätökset olivat ongelmallisia työn metodisten puutteiden takia.[11] Myös Helsingin Sanomat arvosteli pian tutkimusta: "Väkivallan vastaisen kampanjan osana teetettyyn, markkinointitoimiston toteuttamaan kyselyyn olisi terveellistä suhtautua edes pienellä osalla sitä kriittisyyttä, jolla Väestöliiton tutkijat kohtelevat omaa tutkimustaan."[12]

Psykologinen vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisäistetty misogynia tarkoittaa naisten omaksumaa naisvihaa. Kun naiset kasvavat yhteiskunnassa, joka normalisoi ideaa naispuolisten ihmisten ja naisellisuuden vähempiarvoisuudesta, myös naiset alkavat nähdä itsensä ja naisellisuutensa rajoittavana ja huonona. Sisäistetty misogynia voi esiintyä naisissa yrityksenä etäännyttä itseään toisista naisista ja naisellisuudesta.

  1. Misogyny (n.) Online Etymology Dictionary. Viitattu 16.12.2015.
  2. [1]
  3. Sanna Tirkkonen: "Mene kotiin kasvamaan" – pääministerin julkisuuskuva ja misogynia Politiikasta. 14.3.2023. Viitattu 7.4.2023.
  4. a b Haverinen, Soili: Feminismit ja teologia (pdf) Suomen teologinen instituutti. 3.11.2011. Viitattu 7.11.2015.
  5. Srivastava, Kalpana & Chaudhury, Suprakash & Bhat, P. S. & Sahu, Samiksha: Misogyny, feminism, and sexual harassment. Industrial Psychiatry Journal, 2017, nro 2, s. 111–113. PubMed:30089955 doi:10.4103/ipj.ipj_32_18 ISSN 0972-6748 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  6. Pesonen, Heikki & Sakaranaho, Tuula: Naiset maailman uskonnoissa. Feministisen uskonnontutkimuksen näkökulmia. 2001. Helsingin yliopisto. Arkistoitu 4.12.2002. Viitattu 8.7.2020.
  7. Linda Rantanen: 99 raipaniskua Iltalehti. 1.7.2020.
  8. Linda Rantanen: 99 raipaniskua (Internet Archive) Iltalehti. 30.6.2020. Viitattu 29.5.2024.
  9. Uusi tutkimus: joka neljäs alle 35-vuotias mies uskoo, että nainen voi ansaita väkivallan NYTKIS - Naisjärjestöt yhteistyössä. 12.11.2024. Viitattu 13.11.2024.
  10. Nytkis ry: Ei kaikki miehet – mutta liian moni 12.11.2024. Nytkis ry.. Viitattu 13.11.2024.
  11. Johannes Kotkavirta: Hyväksyykö joka viides suomalaismies naisiin kohdistuvan väkivallan? Gallup-asiantuntija Juho Rahkonen kertoo, mikä kohututkimuksessa meni pieleen Apu. 14.11.2024. Viitattu 14.11.2024.
  12. Annika Mutanen: Ansaitsevatko naiset miesten mielestä väkivaltaa? Kysymys ansaitsee parempaa tutkimusta Helsingin Sanomat. 14.11.2024. Viitattu 15.11.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]