Boriss Pugo

Boriss Pugo (ven. Бори́с Ка́рлович Пу́го, Boris Karlovitš Pugo, 19. helmikuuta 1937 – 22. elokuuta 1991) oli latvialainen neuvostopoliitikko. Latvian PSR:n kommunistisen puolueen pääsihteeri 1984–1988 ja Neuvostoliiton sisäministeri Gorbatšovia vastaan tehdyn elokuun 1991 vallankaappausyrityksen aikana, jonka päätteeksi hän teki itsemurhan.

Pugo syntyi Kalininissa (Tver), jonne hänen vanhempansa olivat paenneet Latviasta kommunistisen hävittyä itsenäisyyssodan 1920. Perhe palasi Latviaan kun se liitettiin Neuvostoliittoon 1940.

Pugo valmisti Riian polyteknillisestä koulusta 1960, työskenteli Komsomolissa, liittyi puolueeseen 1963, kommunistisen puolueen ja hallituksen asemissa sekä Latviassa että Moskovassa. Hän oli 1960–1984 Latvian Komsomolin ensimmäisenä sihteerinä, Neuvostoliiton Komsomolin keskuskomitean sihteeristössä, Riian kommunistisen puolueen kaupunkikomitean pääsihteerinä ja Latvian KGB:ssa vuodesta 1977. Vuonna 1988 Gorbatšov nimitti hänet vaikutusvaltaiseen Neuvostoliiton kommunistisen puolueen valvontakomissioon Moskovassa. Gorbatšov oli hävinnyt valtataistelun valvontaelimestä ja yritti hajottaa sitä uudistusmieliseen ja uudistuksia vastustavaan linjaan.

Separatistisen mielialojen kasvaessa erityisesti Baltiassa Gorbatšov nimitti Pugon sisäministeriksi. Tämä yritti välittömästi palauttaa järjestystä Vilnassa, mutta huonosti organisoitu yritys kaatui kansan vastustukseen, eikä Gorbatšov asettunut tukemaan sitä. Elokuussa 1991 Pugo liittyi Valtion hätätilakomitean yritykseen estää uuden liittosopimuksen hyväksyminen vangitsemalla Gorbatšov huvilalleen Krimille. Kaappausyritys kaatui kuitenkin huonoon organisointiin ja Venäjän suositun presidentti Boris Jeltsinin vastatoimiin. Pugo teki itsemurhan vaimonsa kanssa 22. elokuuta.