Christo ja Jeanne-Claude
| Christo ja Jeanne-Claude | |
|---|---|
_(cropped).jpg?lang=fi) |
|
| Henkilötiedot | |
| Kansalaisuus | bulgarialainen ja amerikkalainen |
| Taiteilija | |
| Ala | ympäristötaiteilija |
| Taidesuuntaus | uusi realismi,ympäristötaide |
| Aiheesta muualla | |
| christojeanneclaude.net | |
Carl Andre | John Baldessari | Christo ja Jeanne-Claude | Jan Dibbets | Ian Hamilton Finlay | Hamish Fulton | Andy Goldsworthy | Hans Haacke | Michael Heizer | Robert Irwin | Nancy Holt | Richard Long | Walter de Maria | Ana Mendieta | Dennis Oppenheim | Robert Smithson | James Turrell | Wolf Vostell
Christo ja Jeanne-Claude oli taiteilijapariskunta Christo Javacheff (alkuaan Hristo Javašev, bulg. Христо Явашев, (13. helmikuuta 1935 Gabrovo, Bulgaria – 31. toukokuuta 2020 New York, New York, Yhdysvallat)[1] ja Jeanne-Claude Denat de Guillebon (13. kesäkuuta 1935 Casablanca, Ranskan Marokko – 18. marraskuuta 2009 New York, New York, Yhdysvallat). Christo oli bulgarialaissyntyinen Yhdysvalloissa asuva ympäristötaiteilija.
Christo ja Jeanne-Claude tunnetaan paketointiteoksistaan, joilla kritisoidaan kulutusyhteiskuntaa. Aluksi Christo paketoi pienehkojä esineitä, mutta paketointikohteet kasvoivat sittemmin monumentaalisiksi.[2]
Jeanne-Claude kuoli aivoaneurysmaan vuonna 2009 ja Christo kuoli 84-vuotiaana toukokuussa 2020.[1]
Christon nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Christon isä Vladimir Javašev oli tiedemies ja äiti Tsveta Dimitrova Sofian taideakatemian jäsen. Christo kiinnostui nuorena teatterista, etenkin Shakespearen näytelmistä. Vuodesta 1953 alkaen hän opiskeli Sofian yliopistossa, mutta joutui eroamaan, koska hallitseva kommunistipuolue ei hyväksynyt hänen taidenäkemystään.[2]
Christo jatkoi opintojaan aluksi Prahassa, josta hän pakeni Wieniin. Hän piiloutui junailijoiden lahjomisen avulla erääseen junaan, joka vei lääkkeitä Itävaltaan. Loikkauksensa myötä Christo menetti Bulgarian kansalaisuuden.[3] Vuonna 1957 Christo aloitti opiskelut Wienin taideakatemiassa. Valmistuttuaan sieltä hän muutti asumaan Geneveen, josta hän muutti myöhemmin Pariisiin.
Pariisissa Christo ansaitsi elantonsa maalaamalla muotokuvia. Samalla hän sai vaikutteita Joan Mirólta, Nicholas de Staelilta, Jackson Pollockilta ja Jean Tinguelyltä.
Avioliitot ja kansalaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Christo tapasi ranskalaisen Jeanne-Claude Denat de Guillebonin lokakuussa 1958, kun hän oli maalaamassa Precilɱda de Guillebonin muotokuvaa. Christo rakastui aluksi Jeanne-Clauden sisarpuoleen Joyceen. Jeanne-Claude puolestaan meni kihloihin Philippe Planchonin kanssa. Ennen häitä Jeanne-Claude tuli raskaaksi ja kävi selville, että syntymätön lapsi oli Christon. Jeanne-Claude ja Planchon menivät kuitenkin naimisiin, mutta liitto kesti vain häämatkan ajan. Christon ja Jeanne-Clauden poika Kiril syntyi 11. toukokuuta 1960. Jeanne-Claude ja Christo menivät naimisiin 28. marraskuuta 1962.
Helmikuussa vuonna 1964 Christo ja Jeanne-Claude lähtivät New York Cityyn. Pariskunta palasi Eurooppaan, mutta muutti takaisin Yhdysvaltoihin syyskuussa. Vuonna 1973 Christo sai Yhdysvaltain kansalaisuuden 17 vuoden passittomuuden jälkeen.
Paketointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Christo paketoi pieniä esineitä jo Pariisin-vuosinaan. Muutettuaan vuonna 1964 New Yorkiin paketointi muuttui yhä suurimuotoisemmaksi. Vuonna 1968 hän paketoi Italiassa talon ja 1969 lahdenpoukaman Australiassa. Vuonna 1972 Coloradon Rifle Gapin laaksoon valmistunut Valley Curtain oli oranssinvärisestä nailonkankaasta valmistettu 390-metrinen aita. Pohjois-Kaliforniaan vuonna 1976 rakennettu Running Fences oli noin 39 kilometriä pitkä ja viisi metriä korkea aita, joka oli paikallaan kaksi viikkoa. Ennen teoksen pystyttämistä asiasta käytiin useita oikeudenkäyntejä, ja koko prosessi dokumentoitiin kirjaksi ja elokuvaksi. Vuonna 1983 Christo paketoi Miamin ympäristön 11 saarta vaaleanpunaisella kankaalla. Teos oli nimeltään Surrounded Islands.[2][4] Paketoinnin saivat myös Pariisin Pont Neuf -silta (1985) ja Berliinin valtiopäivätalo (1995), jonka paketointia Christo suunnitteli runsaat 20 vuotta. Rakennusten ohella Christo paketoi maisemakohteita,[5] 1990-luvulla Christo loi ympäristötaidetta myös jättisateenvarjoilla.
Suuren mittakaavan paketteihin liittyi selvityksiä niiden mahdollisista ympäristövaikutuksista. Teosten toteuttaminen taas vaati mittavia suunnitelmia ja paljon työvoimaa. Christo rahoitti suurteoksensa myymällä taidettaan. Saamansa julkisuuden avulla hän sai julkisuutta ympäristönsuojelulle. [4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Palumbo, Jacqui: Christo, who made monumental art around the world, has died at 84 CNN. 1.6.2020. Viitattu 1.6.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Seppo Zetterberg (toim. suomalainen laitos): Muutosten vuosisata 7, s. 257. (Alkuteos: Power, Wealth & Powerty, The Family, Science, The Arts, Passing Parade) WSOY, 1995. ISBN 951-0-18424-1
- ↑ Christo N Doyle Fine Art.
- ↑ a b Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10102, art. Christo. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3
- ↑ ”Christo”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Christo ja Jeanne-Claude Wikimedia Commonsissa
- Christon ja Jeanne Clauden verkkosivut
- Walking on Water -dokumenttielokuva Yle Areena
- Pont Neuf 1985, kuvia. Net Baudelet.
- Christo in Paris (1990) Dokumenttifilmi Pont Neuf -sillan paketoinnista. IMDB.