Eastern Air Lines
Eastern Air Lines oli yhdysvaltalainen lentoyhtiö, joka toimi vuodesta 1926 vuoteen 1991. Se oli 1900-luvun keskivaiheilla yksi neljästä suuresta amerikkalaisyhtiöstä (engl. the Big Four) American Airlinesin, TWA:n ja United Airlinesin rinnalla.
Miamin kansainvälistä lentoasemaa kotikenttänään pitänyt Eastern oli lähes monopoliasemassa New Yorkin ja Floridan välisillä reiteillä 1930-luvulta 1950-luvulle. 1960-luvun alusta alkaen Easternin tuottavin reitti oli parhaimmillaan tunnin välein lennetty Washington DC:n, New Yorkin ja Bostonin kolmioreitti. Vuonna 1981 Easternin toinen keskuskenttä Miamin ohella oli Atlanta, ja yhtiö lensi Yhdysvaltojen itärannikon kohteiden lisäksi myös valikoituihin kohteisiin länsirannikolla, keskilännessä, Meksikossa ja Karibianmeren saarilla[1]. 1980-luvulla Eastern osti konkurssiin menneen Braniffin reitit Etelä-Amerikkaan ja lensi vuosina 1985–1986 jonkin aikaa Miamista myös Lontoon Gatwickiin.
Vuonna 1986 Eastern myytiin texasilaisen Frank Lorenzon omistamalle Texas Air -holdingyhtiölle, joka omisti myös Continental Airlinesin ja New York Airin. Lorenzo oli tullut tunnetuksi Chapter 11 -pykälään perustuvista yrityssaneerauksistaan: vuonna 1983 hän oli pannut Continentalin konkurssiin, irtisanonut koko henkilökunnan ja palkannut heti tilalle uudet, ammattiliittoon kuulumattomat työntekijät puolta pienemmin palkoin. Tämän jälkeen lakia muutettiin niin, ettei sama ollut enää mahdollista.[2] Vuonna 1989 Eastern haki konkurssia, mutta jatkoi toimintaansa. Frank Lorenzo aiheutti kovilla otteillaan yhtiön henkilökunnan jatkuvaa lakkoilua, minkä takia yhtiö tuotti hänen mukaansa noin miljoonan dollarin tappion joka päivä.[3] Easternin uudeksi omistajaksi pyrki muiden muassa Los Angelesin kesäolympialaisten 1984 järjestäjänä maineeseen noussut Peter Ueberroth[4], mutta kauppa ei toteutunut. Tuottoisan Washington–New York–Boston-kolmioreitin osti 1988 newyorkilainen kiinteistömiljonääri Donald Trump[5], joka perusti sen pohjalle vuoteen 1992 toimineen lentoyhtiön Trump Shuttle. Eastern lopetti toimintansa tammikuussa 1991 kaksi vuotta kestäneen konkurssiselvittelyn jälkeen.[6]
Eastern-nimen myöhemmät käyttäjät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 2015–2017 toimi Miamista käsin entisen Easternin nimeä ja logoa käyttänyt tilauslentoyhtiö Eastern Air Lines, kunnes sen osti Swift Air. Vuonna 2018 Swiftin omistama huonomaineinen, konkurssista toipunut Dynamic International Airways otti vuorostaan käyttöön Easternin tunnukset[1]. Tammikuussa 2020 jälleen uusi Eastern Air Lines -niminen yritys käynnisti reitin New Yorkin JFK:n lentoaseman ja Ecuadorin Guayaquilin välillä[7].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Sanders, Dennis: Eastern Airlines Returns…Again Medium. 16.3.2018. Viitattu 4.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Eastern-lentoyhtiö myytiin. Helsingin Sanomat, 25.2.1986, s. 26. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Suominen, Pentti: Eastern-lentoyhtiö haki konkurssia, mutta jatkanee toimintaansa. Helsingin Sanomat, 10.3.1989, s. 34. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Raivio, Jyrki: Eastern Airlines -yhtiölle löytyi uusi omistaja. Helsingin Sanomat, 10.4.1989, s. 31. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Suominen, Pentti: Easternin sukkulalinja rakentajamiljonäärille. Helsingin Sanomat, 26.5.1989, s. 39. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Eastern Airlinesin koneet jäivät kentälle. Helsingin Sanomat, 20.1.1991, s. 22. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Stacey Lastoe: The return of the legendary US airline you've probably never heard of edition.cnn.com. 22.1.2020. Viitattu 22.1.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eastern Air Lines Wikimedia Commonsissa
