Kuningasgambiitti

Kuningasgambiitti
a b c d e f g h 8 8 7 7 6 6 5 5 4 4 3 3 2 2 1 1 a b c d e f g h
Siirrot	1.e4 e5 2.f4
ECO	C30-C39
Avausperhe	Avopelit
Chessgames.com opening explorer

Tässä artikkelissa käytetään algebrallista merkintätapaa kuvailemaan shakkisiirtoja.

Kuningasgambiitti

1.e4 e5 2.f4

on yksi shakin avauksista. Se oli 1800-luvun suosituimpia avauksia. Kuningasgambiitilla on voitettu lukemattomia pelejä hienoin mattihyökkäyksin, ja hävitty lähes yhtä useita uhrattavien upseerien loppuessa ja mustan tyynesti realisoidessa etunsa. Kuningasgambiitti on yksi vanhimmista dokumentoiduista avauksista. Italialainen shakinpelaaja Giulio Polerio tutki sitä 1600-luvulla. Nykyisin kuningasgambiitti ei ole enää suurmestarien suosiossa, sillä mustan on todettu voivan pitää kiinni sotilaastaan ja puolustautuvan tarpeeksi hyvin.

Valkean toinen siirto 2.f4 on hyvin looginen yritys saada jalansijaa keskustassa ja hyökätä välittömästi mustan heikohkon sotilaan kimppuun. Lisäksi siirto avaa f-linjan, jota pitkin valkean raskaat upseerit pääsevät usein musertavalla voimalla mustan kuninkaan kimppuun, avustettuna valkean lähetin tulivoimalla diagonaalilla a2-f7 ja ratsun taitavalla käytöllä. Klassisimmillaan kuningasgambiitti etenee mustan lyödessä sotilaan ja tukien sitä g5 siirrolla, ehkä myös h6, ja yrittäen saada upseerinsa peliin ja kuninkaan nopeasti turvaan. Valkea puolestaan on valmis uhraamaan pienimmästäkin tekosyystä.

Hyvä esimerkki kuningasgambiittimaisesta pelaamisesta on yksi kuuluisimmista pelatuista shakkipeleistä, nk. kuolematon peli, joka pelattiin Adolf Anderssenin ja Kieseritzkyn välillä Lontoossa 1851.

Jatkot

Torjuttu kuningasgambiitti

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

1.e4 e5 2.f4 Lc5 3.Rf3 d6 4.c3 Rf6 5.d4

Tavallinen tapa torjua gambiitti on pelata 2...Lc5. Lähetti estää valkeaa linnoittamasta ja usein valkea pyrkiikin pelaamaan Rc3-Ra4-Rxc5 päästäkseen eroon mustan lähetistä. Musta voittaa tässä kaksi tempoa. Avauksen mielletään yleisesti antavan valkealle liian paljon tilaa keskustassa. Esimerkiksi jatko 1.e4 e5 2.f4 Lc5 3.Rf3 d6 4.c3 Rf6 5.d4 tai fxe5 antaa valkealle hyvän tilanteen ja vahvan keskustan.
Siirto 2...Lc5 sisältää myös avausansan aloittelijoille: Jos valkea jatkaa fxe5?, musta pelaa 3...Dh4+, jolloin valkea menettää joko torninsa (4.g3 Dxe4+) tai joutuu matitetuksi (4.Ke2 Dxe4#).

Myös muut torjutut jatkot ovat mahdollisia, mutta harvinaisia. Näihin kuuluvat esimerkiksi terävä vastagambiitti 2...Rc6 3.Rf3 f5!?, jota pelasi muun muassa edesmennyt Tony Miles. 2...d6 3.Rf3 exf4 transponoituu Fischerin puolustukseksi, vaikkakin valkea voi pelata myös esimerkiksi Lc4 tai d4. 2...Rf6 3.fxe5 Rxe4 4.Rf3 Rg5! 5.d4 Rxf3+ 6. Dxf3 Dh4+ 7.Df2 Dxf2+ 8. Kxf2 johti pieneen mustan etuun loppupelissä Bobby Fischerin ja Robert Waden välisessä pelissä. Myös kuningattaren siirrot 2...Df6 (Norwalden muunnelma) ja 2...Dh4+ (Keenen puolustus) ovat mahdollisia, mutta johtavat valkean etuun.

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Falkbeerin vastagambiitti 2...d5 3.exd5 e4!?

Falkbeerin vastagambiitti 2...d5 johtaa yleensä tasaisen oloisiin asemiin, joissa valkealla on mahdollisesti ongelmia f-sotilaan heikennyksen vuoksi, mutta hiukan paremmat mahdollisuudet päästä mustan kuninkaan kimppuun. Peli on näissä muunnelmissa usein rauhallisempaa kuin klassisemmissa muunnelmissa. Jos valkea kuitenkin pelaa 3.exd5, musta voi pelata e4!? lamauttaen valkean aseman. Aron Nimzowitsch pelasi myös 2...d5 3. exd5 c6!?. Valkea voi vastata siirtoon 2...d5 myös 3.Rf3, mutta siirtoa exd5 on tuottanut parhaita tuloksia. 3. fxe5 olisi virhe, sillä musta voi pelata 3...Dh4+ jota seuraa 4.Ke2 Dxe4+ 5.Kf2 Lc5+ ja mustalla on selvä etu. Falkbeerin vastagambiittia pidetään yleisesti hieman valkeaa suosivana muunnelmana.

Hyväksytty kuningasgambiitti

Musta hyväksyy gambiitin pelaamalla 2...exf4. Valkealla on tässä tapauksessa kaksi pääjatkoa: 3.Rf3 kehittää ratsun peliin ja estää kuningatarshakin h4:stä. 3.Lc4 houkuttelee mustaa shakkaamaan Dh4+, jonka jälkeen valkea saisi kehitettyä ratsun tempovoitolla 4.Kf1 5.Rf3 uhaten kuningatarta. Valkea voi pelata muitakin siirtoja, mutta ne ovat liian passiivisia tai heikkoja (Esimerkkinä Stamman gambiitti 3.h4?!). 3.Lc4 on 3.Rf3:a harvinaisempi, mutta sitä pidetään parempana siirtona, johtuen mustan yleisimmästä vastauksesta 3...Rf6.

3.Rf3

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Klassisen jatkon Kieseritzkyn gambiitti

Klassinen muunnelma jatkuu 3...g5, jolloin valkealla on kaksi pääjatkoa: 4.h4, joka tunnetaan Pariisin hyökkäyksenä ja 4.Lc4. Jatkossa 4.h4 g4 valkea voi valita 5.Rg5:n (Allgaierin gambiitti) ja 5.Re5:n (Kieseritzkyn gambiitti) väliltä. Jälkimmäistä pidetään yleisesti parempana jatkona uhaten f7- ja g4-sotilaita samanaikaisesti. Alggaierin gambiittissa valkean pitää yleensä uhrata ratsu f7:een, koska musta voi pelata suoraan h6. Bobby Fischer kehitti myös oman jatkonsa, äärimmäisen terävän jatkon, jonka nimi on Muzion gambiitti: 4. Lc4 g4 5. 0-0!? gxf3 6. Dxf3. Tällöin valkea on uhrannut ratsunsa, mutta hänellä on kolme nappulaa hyökkäämässä mustan f7-sotilaan kimppuun. Musta saavuttaa kuitenkin selvän edun loppupeliin tarkalla puolustamisella. Muzion gambiitin voi välttää pelaamalla 4.Lc4 Lg7.

Beckerin puolustuksessa musta pelaa 3...h6 ideana puolustaa sotilasketjuaan h6-g5-f4 välttäen Kieseritzkyn gambiitin.

Cunninghamin puolustus 3...Le7 on mustan aggressiivisin vaihtoehto; musta voi estää valkeaa linnoittamasta jatkossa 4.Lc4 Lh4+ 5.Kf1. Nykyään peli kuitenkin jatkuu useimmiten 4...Rf6 5. e5 Rg4. Tätä kutsutaan moderniksi Cunninghamiksi.

3...De7 (yrittäen 4.Rc3 d5!+) voi yllättää valkean. Valkea voi kuitenkin oikein pelaten saavuttaa etua.

Schallopin puolustus 3...Rf6 on harvoin pelattu nykyään. Mustan aikomuksena on 4. e5 Rh5 pitäen kiinni sotilaasta. Jossain jatkoissa valkea voi saada ylivoimaisen pelin tornin uhrauksella: 4.e5 Rh5 5.d4 g5 6.h4 g4 7.Rg5 Rg3 8.Lc4! Rxh1 9.Lxf7+ Ke7 10.Rc3 uhaten välitöntä mattia d5:stä ja jatkossa valkean painostus on kovaa.

Abbazian puolustus (1.e4 e5 2.f4 exf4 3.Rf3 d5) kantaa samaa idea Falkbeerin vastagambiitin kanssa, ja sen voi itse asiassa saavuttaa transponoitumalla 2.f4 d5 3.exd5 exf4. Mustan sotilas on huonossa paikassa f4:ssä, mutta materiaali on tasan.

Fischerin puolustus (1.e4 e5 2.f4 exf4 3.Rf3 d6) suunnittelee jatkoa h6-g5, mutta vain harvoin Lg4. Siirto näyttää heikolta, mutta on oikeasti monimutkaisiin asemiin johtava. Hävittyään pelin Boris Spasskya vastaan 1960 mustilla Fischer halusi kehittää uuden puolustuksen mustalle. 1962 Fischer julkaisi työnsä kuningasgambiitista, ja esitteli siirron, jonka sanoi kumoavan valkean siirron täysin. Artikkeli sisälsi kuuluisan lauseen ”Tietenkin valkea voi aina pelata toisin, jolloin hän häviää eri tavalla.” Artikkeli oli ehkä kaikkien aikojen vaikuttavin avausta käsittelevä teksti, ja sen julkaisun jälkeen kuningasgambiittia on pelattu mestaritasolla vain harvoin.

Kuningasgambiitista saa alkunsa myös hyvin kyseenalainen ja harvoin pelattu Ricen gambiitti.

Aiheesta muualla

• Kuningasgambiittia on enemmänkin pelannut suomalaisista shakkimestareista muun muassa Heikki Westerinen, jonka kuningasgambiitteja löytyy ChessGames.comista.