Glasnost
Glasnost (ven. гла́сность, kirjaimellisesti ”julkisuus”) viittaa poliittiseen avoimuuteen varsinkin 1980-luvun lopun Neuvostoliitossa.[1]
Käsitteellä viitataan nykyisin yleisimmin Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatšovin 1980-luvun puolivälissä alulle panemiin poliittisiin uudistuksiin, joilla höllennettiin valtiollista valvontaa ja sensuuria Neuvostoliiton mediassa, taiteessa, kirjallisuudessa ja julkisessa poliittisessa keskustelussa. Glasnostin alkuperäinen tarkoitus oli vain lisätä hallinnon läpinäkyvyyttä ja tuoda avoimuutta poliittiseen keskusteluun. Vapautumisesta seurannutta toisinajattelun hyökyä pidetään yhtenä Neuvostoliiton myöhemmän kaatumisen osatekijänä.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mihail Gorbatšov toi glasnost-sanan esiin vuonna 1986 kommunistisen puolueen puoluekongressissa pitämässään puheessa, jossa hän vaati puoluetta vähentämään byrokratiaa ja tiedottamaan kansalle avoimemmin toimistaan.[3] Vaikka sana tuli tunnetuksi Gorbatšovin myötä, se esiintyy ainakin 40 kertaa jo Vladimir Leninin kirjoituksissa.[3]
Glasnostin avulla Gorbatšov yritti painostaa NKP:n konservatiiveja hyväksymään talouteen liittyviä uudistuksia eli perestroikan. Gorbatšov toivoi, että avoimuuden, keskustelun ja osallistumisen kautta Neuvostoliiton kansa tukisi perestroikaa.
Lännessä glasnost liitetään yleensä sananvapauteen, mutta sen varsinainen tavoite oli tehdä maan hallinnosta läpinäkyvää ja lisätä keskustelua. Näin pyrittiin kiertämään talouspolitiikkaa aiemmin hallinnut pieni puoluevirkailijoiden sisäpiiri. Toivottiin, että Neuvostoliiton kansa ryhtyisi tukemaan uudistuksia kuten perestroikaa, jos aiemmin tehtyjä virheitä ryhdyttäisiin arvioimaan kriittisesti.
Lehdistö alkoi raportoida neuvostoyhteiskuntaa vaivaavista sosiaalisista ja taloudellisista ongelmista, kuten teollisuuden tehottomuudesta, korruptiosta, huumeista, nuorison joutilaisuudesta ja aiemmin kielletyistä kulttuurin muodoista. Sitä miten ennennäkemätöntä lehdistön rohkeus oli, kuvasti Moskovassa 1980-luvun lopulla levinnyt vitsi, jossa eläkeläinen soittaa ystävälleen ja kysyy: ”Näitkö tänään sen uskomattoman artikkelin Pravdassa?” ”En, kerro mitä siinä oli,” ystävä vastaa, johon eläkeläinen: ”Ei näin puhelimessa!”[4]
Virallinen sensuuri lakkautettiin Neuvostoliitossa kolme vuotta ennen maan lakkauttamista, vuonna 1988, jolloin kirjastot siirtyivät uuteen aikaan. Joissakin kirjastoissa se tarkoitti ovien avaamista osastoon, joka oli otsikoitu ”vain viralliseen käyttöön”. Kymmenien vuosien ajan kiellettyinä pidetyt julkaisut tulivat yleisön saataville.[5]
Glasnost antoi kansalaisille uusia vapauksia, kuten suuremman sananvapauden, joka oli merkittävä muutos, sillä keskushallinnon kritisoiminen oli aiemmin ollut kiellettyä. Myös media sai aiempaa suurempia vapauksia. 1980-luvun lopussa Neuvostoliiton hallitus joutui kasvavan kritiikin kohteeksi. Glasnost lisäsi sananvapautta enemmän kuin Gorbatšov alun perin suunnitteli. Tämän seurauksena kansalaisten näkemykset keskushallintoa kohtaan muuttuivat, mikä lopulta johti Neuvostoliiton romahtamiseen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Peter Bruhn: Glasnost im sowjetischen Bibliothekswesen
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ glasnost. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ McHugh, Kelly. (toim. Arrigo, Bruce A.): ”Glasnost”, The Sage Encyclopedia of Surveillance, Security, and Privacy, s. 422–425. Sage, 2018. ISBN 9781483359946
- ↑ a b Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 120. (Toimittanut Kalevi Koukkunen) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1
- ↑ Sancton, Thomas: Can Mikhail Gorbachev Bring It Off? (Arkistoitu – Internet Archive) Time, 27.7.1987.
- ↑ Olga Sinitsyna: Censorship in the Soviet Union and its Cultural and Professional Results for Arts and Art Libraries ifla.org.