Hyvinkään paloittelusurma
Hyvinkään paloittelusurma oli 21. marraskuuta 1998 Hyvinkäällä tapahtunut rikostapaus. Mediassa tapaus yhdistettiin saatananpalvontaan. Päätekijä sanoi olevansa satanisti ja hänen asunnostaan löytyi tutkinnoissa satanismiin liittyvää rekvisiittaa.[1]
Murhan päätekijä oli Jarno Sebastian Elg (s. 1975). Elg oli ennen paloittelusurmaa tuomittu pahoinpitelyistä ja kesäkuussa 1992 tehdystä tuhopoltosta.[2] Murhatyötä edeltävänä lokakuuna Elg oli myös tappanut oman ilmastointiteipillä sidotun koiransa lyömällä sitä saksilla ja metalliputkella. Koiran tappaminen oli ilmeisesti jonkinlainen kokeilu.[3]
Tapauksen tutkinta aloitettiin marraskuussa 1998, kun Hyvinkään Kapulan kaatopaikalta löytyi Uudeltamaalta kotoisin olleen 23-vuotiaan miehen jalka.
Tapahtumien kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Verityön tekijöihin kuuluivat tuolloin 23-vuotias Jarno Elg, 20-vuotias mäntsäläläinen Mika Kristian Riska, 17-vuotias järvenpääläinen Terhi Johanna Tervashonka (s. marraskuussa 1981) sekä julkisuudessa tuntemattomaksi jäänyt 16-vuotias keravalaispoika. Aluksi he joivat kiljua järvenpääläisessä asunnossa ja kuuntelivat black metal -musiikkia. Tämän jälkeen seurue siirtyi helluntaiseurakunnan ylläpitämään, nuorisolle suunnattuun teetupaan. Epäillyt ja seurueen mukaan liittynyt uhri lähtivät junalla kello 23 jälkeen Hyvinkäälle.[3]
Kaikki menivät asemalta Hyvinkään Torikadulle kerrostaloasuntoon, missä tappajat kiduttivat teräaseilla ja alistivat erilaisilla sadistisilla teoilla uhriaan sekä lopuksi tukehduttivat tämän peittämällä hänen kasvonsa ilmastointiteipillä. Uhri oli alun perin vapaaehtoisesti lähtenyt joukon matkaan. Uhrin ruumista silvottiin ja sen kanssa tehtiin saatananpalvontaan liittyviä riittejä. Pitkitetyn surmatyön lopuksi uhri paloiteltiin sahalla. Paloitteluvaiheessa ryhmän 16-vuotias jäsen oli jo paennut paikalta. Elg ja Tervashonka veivät lopuksi ruumiinosat roskalaatikoihin.[3]
Vuonna 2000 Alibille antamassaan haastattelussa Tervashonka kertoi tapahtumien kulun siten, että he olivat kaikki olleet kovassa humalassa ja uhri oli alkanut jossain vaiheessa möykätä, jolloin muut sitoivat hänet ilmastointiteipillä, johon hän oli muiden ajattelemattomuuden takia tukehtunut. Tervashonka myönsi paloittelun mutta kiisti kannibalismin. Hänen mukaansa kyseessä oli kuolemantuottamus eikä murha, eikä se liittynyt saatananpalvontaan mitenkään.[4]
Oikeudenkäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oikeudessa syytettiin ryhmän 16-vuotiasta jäsentä törkeästä pahoinpitelystä sekä Elgiä ja ryhmän kahta muuta jäsentä murhasta. Elg sai myös erikseen syytteen eläinrääkkäyksestä. Oikeuden edessä Elg peitteli hieman kasvojaan, mutta esiintyi ylimielisesti (muun muassa näytti televisiokameralle keskisormea ja pirunsarvi-käsimerkkiä). Hän kielsi olevansa saatananpalvoja ja sanoi olevansa satanisti. Oikeus käsitteli tapauksen suljetuin ovin Elgin ja Tervashongan edustajien tätä pyydettyä. Tapausta koskevat asiakirjat julistettiin salaisiksi 40 vuoden ajaksi.
Hyvinkään käräjäoikeus tuomitsi Elgin murhasta elinkautiseen 11. elokuuta 1999. Tervashonka tuomittiin täyttä ymmärrystä vailla ja nuorena henkilönä tehdystä murhasta kahdeksan ja puolen vuoden vankeuteen. Riskan murhasyyte hylättiin ja hänet tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä kahdeksi vuodeksi ja kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen. 16-vuotias poika vapautettiin syytteistä, koska hänen katsottiin toimineen Elgin painostuksen alaisena. Elg ja Tervashonka valittivat tuomioistaan. Helsingin hovioikeus ei muuttanut tuomioita.
Associated Press -uutistoimisto julkaisi lyhyen sähkeuutisen tapauksesta, jonka kautta uutinen levisi maailmalle.
Myöhemmät vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tervashonka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Terhi Tervashonka vapautui vankilasta ehdonalaiseen keväällä 2003 ja vaihtoi sukunimekseen Tukio.[5]
Tukio surmasi 47-vuotiaan miehen Vaajakoskella 7. kesäkuuta 2007 iskemällä tätä vesurilla niskaan.[6] Jyväskylän käräjäoikeus aloitti tapauksen käsittelyn 23. elokuuta 2007. Syyttäjä vaati Tukiolle yli yhdeksän vuoden vankeusrangaistusta taposta. Tukiota syytettiin myös törkeästä pahoinpitelystä tai vammantuottamuksesta, sillä eräs toinen tapahtumapaikalla ollut mies sai vesurista vamman käteensä.[5] Tukio kiisti tapon. Hänen puolustusasianajajan Henry Salevan mukaan Tukiolla oli tarkoitus osua vesurilla pöytään. Salevan mielestä kyseessä oli tapon sijasta törkeä kuolemantuottamus. Käräjäoikeus jatkoi käsittelyä 5. syyskuuta. Tuolloin pohdittiin sitä, pitäisikö Tukiolle suorittaa uusi mielentilatutkimus. Tukio ja syyttäjä vastustivat uutta tutkimusta, mutta Tukion asianajaja Saleva halusi uuden tutkimuksen, johon käräjäoikeus ei suostunut.lähde?
Jyväskylän käräjäoikeus tuomitsi 19. syyskuuta 2007 Tukion yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen taposta ja törkeästä vammantuottamuksesta.[7] Vaasan hovioikeus katsoi myös Terhi Tukion syylliseksi tappoon toukokuussa 2008, mutta kovensi käräjäoikeuden rangaistuksen 10 vuodeksi vankeutta. Tukio otti Tervashonka-sukunimen uudelleen käyttöönsä.[8] Tervashonka karkasi heinäkuussa 2011 Vanajan avovankilasta Hämeenlinnasta työvuoronsa päätteeksi, mutta jäi kiinni elokuun alussa Pälkäneellä.[9] Tervashonka toimi puistotyöntekijänä Hämeenlinnan kaupungille.[10]
Elg
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuussa 2011 Jarno Elg oli normaalilla kasvatuksellisella lomareissulla Vanajan vankilan avo-osastolta. Hän suuttui helsinkiläisessä ravintolassa ja iski kaksi muuta asiakasta ja paikalle hälytetyn järjestyksenvalvojan maahan. Poliisit ottivat hänet pian teon jälkeen kiinni.[11]
Helsingin hovioikeus hylkäsi 13. kesäkuuta 2012 Elgin anomuksen päästä elinkautisesta ehdonalaiseen vapauteen.[12] Kaksi vuotta myöhemmin, 23. joulukuuta 2014, hovioikeus hyväksyi Elgin ehdonalaisanomuksen. Vapautuspäiväksi määrättiin 1. helmikuuta 2016.[13][14]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mäkinen, Rami, Aiemmin julkaisematon kuva: Tällainen näky odotti poliiseja Hyvinkään paloittelumurhaajan vaatekaapissa, Ilta-Sanomat, 20.11.2018
- ↑ Paloittelusurmaajan taustalla mielenterveysongelmia 18.3.1999. MTV3 Uutiset. Viitattu 26.5.2008.
- ↑ a b c IL 18.3.1999: Saatananpalvojat söivät osan uhristaan. Iltalehti. Arkistoitu 21.10.2016. Viitattu 2.8.2011.
- ↑ Alibi 8/2000
- ↑ a b Vuorinen, Terho: Kaatopaikkamurhaaja tuomiolla vesuritaposta Ilta-Sanomat. 23.8.2007. Viitattu 26.5.2008.
- ↑ Nainen huitaisi yllättäen vesurilla miehen hengiltä Ilta-Sanomat. 8.6.2007. Viitattu 26.5.2008.
- ↑ Vuorinen, Terho: Paloittelusurmaajalle 9 vuotta vesuritaposta Ilta-Sanomat. 19.9.2007. Viitattu 26.5.2008.
- ↑ Vesurisurmaajan tuomio koveni hovissa. Aamulehti. 6.5.2008. Arkistoitu 13.5.2008. Viitattu 26.5.2008.
- ↑ Karkuteillä ollut kaksoissurmaaja saatiin kiinni Pälkäneellä Yle Uutiset. 3.8.2011. Viitattu 3.8.2011.
- ↑ Mauno, Hellevi: Paloittelumurhasta tuomittu karkasi 2.8.2011. Ilta-Sanomat. Viitattu 2.8.2011.
- ↑ IS: Paloittelumurhaaja oli lomalla vankilasta - pieksi kolme. Iltalehti. 23.8.2011. Arkistoitu 25.11.2011. Viitattu 23.8.2011.
- ↑ Paloittelusurmaaja ei pääse vapaaksi Iltalehti. 13.6.2012. Viitattu 1.1.2013.
- ↑ Il-työryhmä: Hyvinkään paloittelumurhaaja pääsee ehdonalaiseen 23.12.2014. Iltalehti. Viitattu 23.12.2014.
- ↑ Il-työryhmä: Hyvinkään paloittelusurmaaja vapautuu 18.11.2016. Iltalehti. Viitattu 4.7.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Oikeuden päätös (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Saatananpalvonta paloittelumurhan taustalla MTV3 Uutiset. 17.3.1999. Viitattu 20.11.2023.
- Hyvinkään paloittelusurmasta elinkautinen MTV3 Uutiset. 11.8.1999. Viitattu 20.11.2023.
- Hovioikeus ei muuttanut saatananpalvojien murhatuomiota. Turun Sanomat. 25.2.2000. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 20.11.2023.