Maahanlaskujoukot

Laskuvarjojoukkojen maahanlasku.

Maahanlaskujoukot on aselajihaara, jonka muodostavat yleensä kevyttä jalkaväkeä olevat sotilasyksiköt, jotka siirretään kohteeseensa lentokoneilla ja ”pudotetaan” taisteluun. Täten ne voidaan sijoittaa vihollisen selustaan tai lähes kaikkialle antamatta viholliselle pitkää varoitusaikaa. Käytettävien yksiköiden kokoa rajoittaa vain käytettävissä oleva ilmakuljetuskapasiteetti, joten riittävällä kuljetuskapasiteetilla suuriakin yksiköitä voidaan siirtää nopeasti taisteluun.

Toisaalta laskuvarjojoukoilla on yleensä vähän varusteita ja huoltotarvikkeita, joten ne eivät pysty käymään pitkiä taisteluja ja joukkoja onkin syytä käyttää etujoukkoina. Edelleen laskuvarjo-operaatiot ovat erittäin riippuvaisia sääoloista. Kehitys helikopteriteknologiassa toisen maailmansodan jälkeen on lisännyt maahanlaskuoperaatioiden mahdollisuuksia ja helikopterit ovat laajalti korvanneet suuren mittakaavan laskuvarjo-operaatiot. Laskuvarjosotilaita on kuitenkin edelleen useiden maiden armeijoissa.

Yleistä

Maahanlaskujoukot voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan:

• laskuvarjojoukot — hyppäävät laskuvarjoilla lentokoneesta tai helikopterista,
• maahanlaskettavat joukot — laskeutuvat lentokoneella (yleensä liitokone),
• ilmakuljetteiset joukot tai ilmarynnäkköjoukot — kuljetetaan paikalle helikoptereilla tai lentokoneilla.

Perusedellytys maahanlaskujoukoille on niiden saapuminen kohteeseensa niin nopeasti, ettei niitä vastaan pystytä järjestämään yhtenäistä puolustusta vähään aikaan. Oletetaan myös ettei tällaista taktista etua pystytä pitämään kovin kauan, joten hyödylliset maahanlaskuoperaatiot vaativat tukevien joukkojen nopeaa etenemistä.

Aselajin alkuajat

Ajatus ”taivassotilaista” ei ole mikään viimeaikainen keksintö, sillä jo Benjamin Franklin ennusti aikaa, jolloin sotilaita kuljetettaisiin ilmateitse jonkinlaisilla laskuvarjoilla. Ensimmäinen nykyaikainen ajatus laskuvarjojoukoista on vuodelta 1918. Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheissa prikaatikenraali Billy Mitchell ehdotti, että Yhdysvaltain 1. jalkaväkidivisioonan osia olisi pudotettu saksalaisten linjojen taakse lähellä Metzia. Sota loppui ennen kuin tällaista hyökkäystä ehdittiin vakavasti suunnitella. On epäselvää, miten operaatio olisi voitu toteuttaa senaikaisilla laskuvarjoilla ja lentokoneilla.

Ensimmäinen oikea laskuvarjoilla tehty joukkojen pudotus tapahtui Italiassa marraskuussa 1927. Muutaman vuoden kuluessa perustettiin useita pataljoonia ja ne ryhmitettiin eliittidivisiooniin Folgore ja Nembo. Kuitenkin vaikka nämä osastot taistelivat toisessa maailmansodan, niin niitä ei koskaan käytetty laskuvarjopudotuksiin.

Luftwaffen Fallschirmjägereitä.

Suunnilleen samoihin aikoihin Neuvostoliitossa tehtiin myös kokeiluja, suunnitelmissa oli jo pudottaa kokonaisia yksiköita ajoneuvoineen. Venäjän maahanlaskujoukkojen katsotaan saaneen alkunsa 2. elokuuta 1930, kun Moskovan sotilaspiirissä ilmavoimien harjoituksessa laskettiin maahan laskuvarjoilla 12 sotilasta. Ensimmäinen yksikkö, joukkueen vahvuisena osastona muodostettiin 1931. Operaatio Barbarossaan mennessä Neuvostoliitolla oli noin 10 000 sotilaan vahvuiset maahanlaskujoukot.

Neuvostoliitossa ensimmäiset suuret laskuvarjoharjoitukset pidettiin 1932, josta saksalaiset saivat vaikutteita.

Kouluttaakseen tarpeeksi kokeneita hyppääjiä ympäri Neuvostoliittoa perustettiin laskuvarjokerhoja, joista sitten tarvittaessa voitiin siirtää osaavat jäsenet armeijaan. Suunnitelma edistyi niin, että jo vuonna 1936 suuria pudotuksia esiteltiin ulkomaisille tarkkailijoille.

Yksi tarkkailijoista, Saksa, oli erityisen kiinnostunut. Vuonna 1936 majuri Immans määrättiin perustamaan laskuvarjokoulu, jonka käyttöön annettiin useita Junkers Ju 52 -lentokoneita. Asevoimat olivat jo hankkineet suuria määriä Junkers Ju 52 -lentokoneita, joihin tehtiin nyt pieniä muutoksia laskuvarjosotilaiden kuljettamista varten.

Myös muut valtiot, kuten Japani, muodostivat maahanlaskujoukkoja samaan aikaan.

Toinen maailmansota

Pääartikkeli: Toinen maailmansota

Saksalaisten operaatiot

Saksan asevoimissa yritettiin aluksi muodostaa useissa eri paikoissa omia laskuvarjoyksiköitä, mikä aiheutti sekaannusta. Tähän tuli muutos, kun Luftwaffen kenraali Kurt Student määrättiin komentamaan joukkojen muodostamista ja voimat saatiin keskitettyä Fallschirmjäger-joukkojen luomiseen. Nämä joukot suorittivat useita operaatioita sodan aikana.

Operaatio Weserübung

Pääartikkeli: Operaatio Weserübung

Norjan ja Tanskan valtauksessa, operaatio Weserübungissä, Luftwaffe pudotti laskuvarjosotilaita useisiin kohteisiin. Tanskassa pieni osasto pudotettiin pienelle Masnedøn saarelle Masnedøfortiin valtaamaan Storstrømin silta, joka yhdistää Falsteria ja Själlantiia. Laskuvarjo-osasto pudotettiin myös Aalborgin lentotukikohtaan, mikä oli ratkaisevaa Luftwaffen operoinnille Norjassa. Komppania laskuvarjosotilaita pudotettiin Oslon lentokentälle, jossa ei ollut puolustusta. Saksalaiset lennättivät vahvistuksia paikalle ja 9. huhtikuuta 1940 iltapäivän alkupuolella oli paikalle kuljetettu tarpeeksi joukkoja pääkaupungin valtaukseen, jolloin Norjan hallitus oli jo jättänyt kaupungin.

Fall Gelb

Operaatio Fall Gelbissä, hyökkäyksessä Alankomaihin, Belgiaan, Luxemburgiin ja Ranskaan, Brandenburg-rykmentin sotilaita laskettiin kevyillä Fieseler Storch -tiedustelukoneilla ottamaan haltuun siltoja, jotka olivat 10. panssaridivisioonan marssireitillä läpi eteläisten Ardennien. Belgiassa pieni joukko saksalaisia maahanlaskusotilaita laskeutui liitokoneilla suoraan Eben-Emaelin linnoituksen päälle 10. toukokuuta 1940 ja valtasi sen nopeasti. Tämä avasi Belgian puolustuksen Saksan armeijaryhmä B:n hyökkäykselle. Alankomaihin tehtiin kaksi yhtäaikaista maahanlaskuoperaatiota. Saksalaiset laskuvarjosotilaat laskeutuivat lentokentälle lähellä Haagia toivoen saavansa vangiksi Alankomaiden hallituksen. Hyökkääjät kuitenkin ajettiin pois kentältä ennen kuin vahvistusjoukot tuotiin paikalla Ju-52 -kuljetuskoneilla. Tämä oli yksi harvoja tapauksia, jossa maahanlaskujoukkojen valtaama lentokenttä on vallattu takaisin. Samaan aikaan saksalaiset laskuvarjo-osastot hyökkäsivät Leydenin ja Rotterdamin välisille silloille, joiden kautta 9. panssaridivisioona pääsisi hyökkäämään keskelle maata. Alankomaalaisten tilanne oli jo päivän kuluttua toivoton. Kenraali Student, 7. ilmadivisioonan komentaja, haavoittui vakavasti operaatiossa.

Kreikka

Saksalaiset hyökkäsivät huhtikuussa 1941 Kreikkaan, jonka valtauksen aikana 2. jääkärirykmentti valtasi Korintin kanavan ylittävän sillan laskuvarjo-operaatiolla.

Kreeta

Pääartikkeli: Kreetan taistelu

Saksalaisten maahanlaskusotilaiden suurin voitto ja pahimmat tappiot syntyivät Kreetan taistelussa, jossa saksalaiset joukot valtasivat saaren liittoutuneilta. Operaation osallistui Studentin johtaman XI ilma-armeijakunnan johtamana 7. ilmadivisioona ja 5. vuoristodivisioona, joka kuljetettiin vallatulle Malemen lentokentälle ilmateitse. Väitetään että Adolf Hitler olisi kauhistunut laskuvarjojoukkojen tappioita ja kieltänyt maahanlaskuoperaatiot jatkossa. Tämä ei tunnu todennäköiseltä, sillä operaation jälkeen perustettiin uusia laskuvarjodivisioonia ja suunniteltiin maahanlaskuja Maltalla ja Kyprokselle sekä suoritettiin maahanlaskuoperaatioita. Todennäköisempää on, että maahanlaskujen yllätysmomenttiin ei enää uskottu ja Saksan ilmakuljetuskapasiteetti oli rajallinen.

Muut huomattavat operaatiot

• Benito Mussolinin vapautus syyskuussa 1943.
• Leros-saaren valtaus marraskuussa 1943.
• 500. SS-laskuvarjopataljoona yritti vangita marsalkka Titon toukokuussa 1944.
• Operaatio Wacht Am Rhein Ardenneilla joulukuussa 1944.

Liittoutuneiden operaatiot

Varhaiset kommandoiskut

Operaatio Colossus

Brittien ensimmäinen maahanlaskuhyökkäys tapahtui 10. helmikuuta 1941, kun 2. brittiläinen kommando hyppäsi Italiaan ja räjäytti akveduktin operaatio Colossuksessa. Pian havaittiin, että tarvitaan enemmän kuin 500 laskuvarjosotilasta ja 2. kommandorykmentin miehistä muodostettiin perusta laskuvarjorykmentille.

Operaatio Biting

Würzburg-tutka-asema Ranskan rannikolla oli brittiläisten laskuvarjojoukkojen kohteena operaatio Bitingissa 27. helmikuuta 1942. Iskussa kaapattiin tutkajärjestelmän osia ja ne tuotiin tutkittaviksi Isoon-Britanniaan vastatoimien kehittämiseksi.

Välimeren alue

Operaatio Soihtu: Pohjois-Afrikka

Pääartikkeli: Operaatio Soihtu

Ensimmäinen laajamittainen laskuvarjo-operaatio tehtiin operaatio Soihdussa Pohjois-Afrikassa. Yhdysvaltain 509. laskuvarjopataljoona lensi 1 500 mailia Isosta-Britanniasta yli Espanjan tarkoituksenaan hypätä lähelle Orania ja vallata kaksi lentokenttää. Pudotus epäonnistui täysin. Navigointi ja viestiongelmat levittivät joukot Gibraltarista Tunisiaan. Pataljoonalla ei ollut vaikutusta maihinnousun alkuvaiheissa.

Operaatio Husky: Sisilia

Pääartikkeli: Operaatio Husky

Osana operaatio Huskya tehtiin neljä maahanlaskuoperaatiota 9–10. heinäkuuta välisenä yönä: kaksi brittien ja kaksi yhdysvaltalaisten. Yhdysvaltalaiset joukot kuuluivat Yhdysvaltain 82. maahanlaskudivisioonaan, joka teki ensimmäisen taisteluhyppynsä. Kovan tuulen takia kuljetuskoneet ajautuivat väärälle kurssille ja joukot levisivät laajalle alueelle, minkä tuloksena noin puolet yhdysvaltalaisista laskuvarjosotilaista ei löytänyt kokoontumispaikkaansa. Brittiläiset liitokoneilla laskeutuneet joukot pärjäsivät vain hiukan paremmin, ainoastaan 12 liitokonetta 144:stä laskeutui kohteeseen, useat laskeutuivat mereen. Hajaantuneet joukot kuitenkin toimivat ja aiheuttivat sekaannusta vihollisen selustassa. Jonkin verran reservissä olleita 82. divisioonan joukkoja pudotettiin myöhemmin Sisiliaan, mutta operaatiota varjosti raskaat tappiot, kun Yhdysvaltain laivaston maihinnousualus ampui alas 23 konetta niiden lentäessä ylitse kohti pudotusaluetta.

Brittiläinen 1. maahanlaskuprikaati valtasi Ponte Granden sillan ja ennen saksalaisten vastahyökkäystä maihinnousut tehtiin ilman vastarintaa. Brittiläinen 8. armeija vapautti 1. maahanlaskuprikaatin sillalta edetessään sisämaahan ja pohjoiseen kohti Cataniaa ja Messinaa.

13. heinäkuuta 1943 yli 112 lentokonetta ja 16 liitokonetta mukanaan 1 856 miestä lähti Pohjois-Afrikasta. Tämän joukon alkuperäinen tavoite oli vallata Primosolen silta ja sitä ympäröivä maasto, jota kautta 8. armeija pääsisi etenemään. Kova ilmatorjunta kuitenkin ampui useita kuljetuskoneita matkalla kohteeseen. Vain 295 miestä pudotettiin niin lähelle siltaa, että he pystyivät tekemään rynnäkön sillalle. Silta vallattiin, mutta Saksan 4. laskuvarjoprikaati valtasi sen takaisin. Britit pitivät ympäröivää maastoa hallussa 8. armeijan saapumiseen asti, mutta operaatio oli epäonnistunut.

Liittoutuneet joutuivat miettimään maahanlaskutaktiikkansa uudelleen useiden epäonnistumisten ja omatulitapausten takia.

Italia

Yhdysvaltain maahanlaskujoukot pidettiin aluksi reservissä hyökkäyksessä Italiaan Salernossa, operaatio Avalanchessa. Muutamia päiviä hyökkäyksen aloittamisesta, kun saksalaisten vastahyökkäykset olivat käynnissä, 5 000 laskuvarjosotilasta 82. maahanlaskudivisioonasta ja 509. laskuvarjopataljoonasta pudotettiin vahvistukseksi maihinnousurannalle.

Länsi-Eurooppa

Liittoutuneet olivat oppineet virheistään ja kehittäneet parempaa taktiikkaa ja logistiikkaa, joita oppeja otettiin käyttöön maahanlaskuissa länsirintamalla.

Operaatio Overlord

Pääartikkeli: Normandian maihinnousu

Kenraalimajuri Gale puhuttelee brittiläisiä laskuvarjosotilaita juuri ennen operaatio Overlordin alkamista

Yksi tunnetuimpia maahanlaskuoperaatioita on operaatio Overlordissa 6. kesäkuuta 1944 tehdyt maahanlaskut. Maahanlaskujoukkojen tehtävänä oli varmistaa Normandian maihinnousurantojen sivustat. Brittiläiset liitokone- ja laskuvarjosotilaat itäisen sivustan operaatio Tongassa, jonka tunnetuin kohde on Pegasus-silta. Toinen kohde oli Mervillen tykkipatteri. Yhdysvaltalaiset 82. ja 101. laskuvarjodivisioona varmistivat, vaikkakin joukot levisivät laajalle huonon sään ja merkitsemättömien laskeutumisalueiden takia, läntisen sivustan operaatio Chicagossa ja operaatio Detroitissa kärsien raskaita tappioita.

Etelä-Ranska

15. elokuuta 1944 laskuvarjojoukot, joihin kuului 4., 5. ja 6. laskuvarjopataljoona sekä Intian armeijan tiedustelijoita, pudotettiin eteläiseen Ranskaan välille Frejus–Cannes osana Operaatio Dragoonia. Näiden joukkojen tehtävänä oli vallata alue, tuhota kaikki vihollisasemat ja varmistaa alue kunnes Yhdysvaltain 7. armeija nousee maihin. Heti ensimmäisten kohteiden valtauksen jälkeen joukkoja vahvistettiin 3 000 miehellä ja varusteilla, jotka toimitettiin yli 300 liitokoneella. Maahanlasku ei kohdannut lähes ollenkaan vastarintaa ja pian brittiläiset laskuvarjojoukot vedettiin Italiaan odottamaan tulevia operaatioita.

Yhdysvaltain maahanlaskujoukkoja osallistui yli 5 000 miehen verran operaation maahanlaskuihin. Joukkoja kutsuttiin nimellä ”1st Airborne Task Force”, joka koostui erillisistä yksiköistä mukaan lukien 509. ja 551. laskuvarjopataljoonat sekä 517. laskuvarjorykmentti.

Operaatio Market Garden: Yksi silta liikaa

Pääartikkeli: Operaatio Market Garden

Toinen kuuluisa operaatio oli operaatio Market Garden syyskuussa 1944, jossa 35 000 miestä pudotettiin saksalaisten selustaan 160 kilometrin matkalle tarkoituksena vallata sillat liittoutuneiden rintamalta aina Reinin ylitse Arnhemissa. Kolme maahanlaskudivisioonaa: brittiläinen 1. laskuvarjodivisioona, Yhdysvaltain 82. ja 101. maahanlaskudivisioonat sekä puolalainen 1. erillinen laskuvarjoprikaati pudotettiin eri paikkoihin valtatie 69:n varrelle ”matoksi”, jota pitkin brittiläinen XXX armeijakunta voisi edetä nopeasti. Maahanlaskut tehtiin päiväsaikaan ja ne kohtasivat ensimmäisenä päivänä laskeutuessaan vähäistä vastarintaa saavuttaen 99 % osumatarkkuuden laskeutumisalueillaan. Kuljetuskoneiden puutteen takia joukot jouduttiin kuljettamaan kolmessa erässä mikä vaikeutti operaatiota huomattavasti. Loppujen lopuksi saksalaisten vastahyökkäykset romuttivat suunnitelman ja brittiläinen 1. laskuvarjodivisioona lähes tuhoutui Arnhemissa, jolloin myös ratkaiseva silta yli Reinin pysyi saksalaisten hallussa.

Operaatio Varsity: Reinin ylitys

Operaatio Varsityssä brittiläinen 6. laskuvarjodivisioona ja Yhdysvaltain 17. maahanlaskudivisioona pudotettiin suojaamaan Reinin ylitystä.

Tyynenmeren alue

Uusi-Guinea

Syksyllä 1943 Yhdysvaltain 503. laskuvarjorykmentti pudotettiin onnistuneesti Markham Valleyhin Uuden-Guinean valtauksessa. Tämä oli liittoutuneiden ensimmäinen maahanlaskuoperaatio Tyynellämerellä. Heinäkuussa 1944 503. rykmentti teki uuden taistelupudotuksen Uudessa-Guineassa vallatakseen Noemfoor-saaren.

Filippiinit

Filippiinien valtauksessa tehtiin useita pudotuksia, joista useimmissa yksikkönä oli Yhdysvaltain 11. maahanlaskudivisioona.

Burma

Brittien Chindit-yksikkö operoi Burmassa japanilaisten selustassa vuoden 1944 aikana. Useimmat osastot lennätettiin laskeutumisalueille, jotka liitokoneilla saapunut jalkaväki oli vallannut. Operaation Draculassa laskuvarjopataljoona valtasi japanilaisten rannikkopuolustusasemat, joka mahdollisti maihinnousun Rangooniin ilman vastarintaa.

Japanilaisten operaatiot

Japanilaiset käyttivät laskuvarjosotilaita useissa taisteluissa. Laivaston erikoisjoukoilla oli useita laskuvarjoyksikköjä ja armeijalla oli ainakin yksi laskuvarjoprikaati, joka osallistui taisteluihin sodan aikana, joista tunnetuimpana maahanlasku Jaavan valtauksessa 1942.

Toisen maailmansodan jälkeinen aika

Korean sota

Pääartikkeli: Korean sota

187. maahanlaskurykmentti teki kaksi taisteluhyppyä Koreaan Korean sodan aikana. Ensimmäinen näistä tehtiin 20. lokakuuta 1950 Sunchonissa ja Sukchonissa, Pohjois-Koreassa. Tehtävänä 187. rykmentillä oli katkaista tie Kiinaan estäen näin Pohjois-Korean johtajia pakenemasta Pjongjangista ja vapauttaa yhdysvaltalaisia sotavankeja. Toinen hyppy tehtiin pääsiäissunnuntaina 1951 Munsan-nissa, Korean tasavallassa. Tehtävänä oli katkaista kiinalaisten joukkojen siirtyminen pohjoiseen.

Operaation Musketeer: Suezin kriisi

Suezin kriisin aikana operaatio Musketeerissa tarvittiin täydellistä yllätystä onnistumiseksi, joten kaikkien 660 miehen piti olla maassa El Gamilin lentokentällä ja valmiina taisteluun neljässä ja puolessa minuutissa. Kello 04.15 5. marraskuuta 1956 brittiläisen laskuvarjorykmentin 3. pataljoona hyppäsi ja vaikka vastarinta oli kovaa, yksikön tappiot jäivät vähäisiksi. Seuraavan päivän maihinnousussa tapahtui ensimmäinen suuri helikoptereilla tehty maahanlasku, Kuninkaallisen merijalkaväen 45. kommandorykmentti laskeutui helikoptereilla Port Saidiin.

Intian–Pakistanin sota

Pääartikkeli: Toinen Intian–Pakistanin sota

Ensimmäistä kertaa maahanlaskujoukkoja käytettiin Etelä-Aasiassa Intian niemimaalla toisessa Intian–Pakistanin sodassa vuonna 1965. Pakistanilaisia laskuvarjojoukkoja hyppäsi syvälle intialaisten selustaan, mutta suurin osa joukoista tuhottiin tai jäi vangiksi.

Vietnamin sota

Pääartikkeli: Vietnamin sota

Yhdysvaltalaisten helikoptereita käyttävien ilmakuljetteisten joukkojen käyttö oli Vietnamissa laajaa ja tunnettua uutisfilmeistä ja elokuvista. Helmikuussa 1967 operaatio Junction Cityssä 845 miestä 503. laskuvarjorykmentin 2. pataljoonasta, 319. tykistörykmentistä ja 173. prikaatin esikunta- ja huoltokomppaniasta suorittivat ainoan taisteluhypyn Vietnamissa.

Viimeisimpiä operaatioita

Helikopterien käytön lisääntyessä varsinaisten maahanlaskujoukkojen määrä on vähentynyt eri armeijoiden siirtyessä nopeammin reagoiviin ja pitempiin taisteluoperaatioihin pystyviin joukkoihin. Maahanlaskuyksikköjä on kuitenkin vielä aktiivipalveluksessa ja näistä Yhdysvaltain 82. maahanlaskudivisioona on suurin laskuvarjo-osasto nykyään.

• Vuonna 1983 operaatio Urgent Furyssä Yhdysvaltain 75. Ranger-rykmentti hyppäsi Salinesin lentokentälle Grenadassa.
• Vuonna 1989 operaatio Just Causessa Yhdysvaltain 82. maahanlaskudivisioona teki ensimmäisen taisteluhyppynsä 40 vuoteen Panaman valtauksessa. 504. laskuvarjorykmentin 2. pataljoona otti haltuun Torrijosen lentokentän. Vähän aikaisemmin 75. Ranger-rykmentti oli tehnyt kaksi erillistä hyppyä.
• Afganistan (operaatio Enduring Freedom)
  • 19. lokakuuta 2001 3. Ranger-pataljoona ja osa 75. Ranger-rykmentin esikunnasta hyppäsi Afganistaniin ottaakseen haltuunsa Kandaharin lentokentän.
  • Marraskuussa 2001 3. Ranger-pataljoonan B-komppania hyppäsi Afganistanin syrjäseudulle perustaakseen eteentyönnetyn tukikohdan.
  • Helmikuussa 2003 osia 2. Ranger-pataljoonasta ja 82. maahanlaskudivisioonasta suorittivat kolmannen hypyn.
• Irak
  • Irakin sodassa 19. maaliskuuta 2003 3. Ranger-pataljoonan C-komppania hyppäsi läntiseen Irakiin vallatakseen lentokentän.
  • Viikkoa myöhemmin A-komppania ja 3. Ranger-pataljoonan esikunta hyppäsivät vielä Irakiin.
  • Yhdysvaltain 173. maahanlaskuprikaati teki maahanlaskun Pohjois-Irakiin.

Lähteet

Lucas, James: Storming Eagles. Cassell, 2001. ISBN 0-304-35854-1