Lester B. Pearson
| Lester B. Pearson | |
|---|---|
 |
|
| Kanadan 14. pääministeri | |
| Edeltäjä | John Diefenbaker |
| Seuraaja | Pierre Trudeau |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. huhtikuuta 1897 Toronto, Ontario |
| Kuollut | 27. joulukuuta 1972 (75 vuotta) Ottawa, Ontario |
| Puoliso | Maryon Pearson |
| Tiedot | |
| Puolue | Liberaali |
| Kunnianosoitukset |
 Nobelin rauhanpalkinto (1957) |
 Nimikirjoitus |
|
Lester Bowles Pearson (23. huhtikuuta 1897 – 27. joulukuuta 1972) oli kanadalainen diplomaatti ja poliitikko. Hän toimi Kanadan pääministerinä 1963–1968, ja sai Nobelin rauhanpalkinnon 1957.
Pearsonin vähemmistöhallitus sai suosiota kehittämällä ohjelmat muun muassa Kanadan terveydenhuollosta, opintolainasta ja eläkkeistä. Se otti käyttöön nykyisen Kanadan lipun ja vakiinnutti Kanadan kaksikielisyyden.[1] Nobelin rauhanpalkinnon Pearson sai ansioistaan rauhansovittelijana Suezin kriisissä sekä YK:n rauhanturvajoukkojen yhtenä perustajana.[1] Hän on saanut useita kunnianosoituksia ja on muun muassa seuraavien ritarihuoneiden jäsen: Queen's Privy Council for Canada (PC), Order of Merit (Commonwealth) (OM), Order of Canada (CC) ja Order of the British Empire (OBE).
Pearsonia pidetään yhtenä 1900-luvun vaikutusvaltaisimpana kanadalaisena.
Varhainen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pearson osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ja opiskeli yliopistoissa Kanadassa ja Britanniassa. Hän toimi aluksi historian opettajana Toronton yliopistossa ja siirtyi sitten ulkoasiainhallinnon palvelukseen. Vuonna 1944 hänet valittiin Kanadan parlamenttiin liberaalisen puolueen edustajana. Hän toimi parlamentin jäsenenä myös vuosina 1948–1963. Pearson oli suurlähettiläänä Washingtonissa vuosina 1945–1946. Hän toimi Kanadan ulkoministerinä 1948–1957 ja YK:n yleiskokouksen puheenjohtajana 1952–1953. Liberaalien 1957 vaalitappion jälkeen Pearson nousi puolueen ja opposition johtajaksi ja johdatti puolueen vaalivoittoon 1963.[1][2]
Pääministerinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liberaaleilla oli ollut Kanadassa läheisempi yhteys ranskankielisiin kanadalaisiin kuin konservatiiveilla. Lester Pearson asetti pääministerinä kuninkaallisen komitean, joka ehdotti vuonna 1965, että ranskasta tehtäisiin englannin kanssa tasaveroinen kieli sekä liittohallituksessa että Québecin, Ontarion ja New Brunswickin provinsseissa. Lisäksi komitea ehdotti perustettavaksi ranskankielisiä kouluja sinne, missä ranskankielisiä asukkaita oli yli 10 prosenttia väestöstä, ja provinssien hallitusten valtaoikeuksien lisäämistä suhteessa Ottawaan. Komitean ehdotukset toteutettiin asteittain.[2]
Huomionosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuodesta 1971 lähtien Pearsonin mukaan oli nimetty NHL:n runkosarjan parhaalle pelaajalle annettava Lester B. Pearson Award, mutta vuonna 2010 palkinto nimettiin uudelleen Ted Lindsayn mukaan.[3]
Toronton Pearsonin kansainvälinen lentoasema on myös nimetty hänen mukaan.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 154–155. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
- ↑ a b Bjøl, Erling: Kansojen historia. Osa 23. Rikas länsi, s. 196-198. WSOY, 1985. ISBN 951-0-09751-9
- ↑ Lester B. Pearson Award getting a makeover in honour of Lindsay thehockeynews.com. Arkistoitu 3.5.2010. Viitattu 18.11.2010.
- ↑ Toronto history FAQs City of Toronto. Viitattu 18.11.2010. (englanniksi)
