Lincoln Motor Company
The Lincoln Motor Company | |
---|---|
Perustettu | Elokuussa 1917 |
Perustaja |
Henry M. Leland Wilfred Leland |
Toimitusjohtaja | Kumar Galhotra |
Kotipaikka | Dearborn, Michigan, Yhdysvallat |
Toimiala | autoteollisuus |
Tuotteet | henkilöautot |
Emoyhtiö | Ford Motor Company |
Kotisivu |
www |
Lincoln on yhdysvaltalaisen Ford Motor Companyn loistoautomerkki.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Henry M. Leland, joka kuului Cadillacin perustajajäseniin, perusti vuonna 1917 Lincoln Motor Companyn ja aloitti lentokonemoottorien valmistuksen. Ensimmäisen maailmansodan loputtua yritys muutti tuotantolinjansa ja aloitti loistoautojen valmistuksen. Yritys ajautui kuitenkin taloudellisiin vaikeuksiin ja vuonna 1922 Ford Motor Company osti sen. Kaupan jälkeen Lincoln kohosi nopeasti Yhdysvaltain suosituimmaksi luksusluokan automerkiksi yhdessä Cadillacin kanssa ja on säilyttänyt asemansa näihin päiviin asti.
Valkoisen talon edustusauto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lincoln on ollut Yhdysvaltain presidentin virallinen automerkki 1940-luvun vaihteesta 1970-luvun lopulle. Vuonna 1939 Franklin D. Roosevelt sai ”Sunshine Special” -nimen saaneen Lincolnin, joka palveli presidenttejä vuoteen 1950 asti. Autoon kertyi vain 88 000 ajokilometriä, mutta sitä kuljetettiin laivoilla ympäri maailmaa yli sata tuhatta kilometriä, muun muassa Jaltan rauhankonferenssiin 1945. Sitä seurasi Dwight D. Eisenhowerille luovutettu ”Bubbletop”, jota vuosina 1950–1961 ajettiin noin 160 000 kilometriä, kuljetettiin lentokoneella 90 000 kilometriä ja laivoilla vielä vähän enemmän. Keväällä 1961 John F. Kennedylle luovutettu Lincoln matkasi kahdeksan käyttövuotensa aikana lentokoneen ruumassa puolitoista miljoonaa kilometriä ja omilla pyörillään 88 000 kilometriä. Lyndon B. Johnsonille 1968 luovutettu Lincoln oli rakennettu luodinkestäväksi, ja samalla Ford sitoutui toimittamaan uuden Lincolnin Valkoiseen taloon joka neljäs vuosi ja pitämään presidentin käytössä kahta Lincolnia kerrallaan.[1]
1980-luvulta lähtien Valkoisen talon autot ovat olleet välillä myös Cadillacin valmistamia.
Lincoln Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa Lincolnin edustajana on toiminut Ford-autoja maahantuonut, vuonna 1926 perustettu Oy Ford Ab. Vuonna 1946 presidentti J. K. Paasikivi, joka oli kutsuttu Suomen Automobiiliklubin kunniajäseneksi, sai Ford Motor Companyn lahjana Lincoln V12 -henkilöauton; uusi auto oli ylipäätään poikkeuksellinen ilmiö Suomessa heti sotaa seuranneina vuosina. Paasikivi käytti Lincolnia virantoimituksen ulkopuolella.[2] Vuonna 1965 Lincoln Continental maksoi Suomessa 43 200 markkaa; samassa hintaluokassa olivat Cadillac ja Chrysler Imperial sekä BMW:n ja Mercedes-Benzin suurimmat mallit.[3] Vuoden 1979 lopussa Suomessa oli rekisterissä 20 Lincolnia.[4] Vuoden 1999 lopussa Suomen ajoneuvorekisterissä oli yhteensä 262 Lincoln-autoa, jotka edustivat vuosimalleja 1926–1995.[5]
Nykyiset mallit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Continental
-
Corsair
-
Nautilus
-
Aviator
-
Navigator
Tulevat mallit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lincoln Mark E (2023)
Entiset mallit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lincoln L-series (1917–1930)
- Lincoln K-series (1931–1940)
- Lincoln Continental (1939-1948), (1956-1957: Continental-divisioona), (1958-1979), (1982-2002), (2017-)
- Lincoln-Zephyr (1936–1942)
- Lincoln Custom (1941–1942, 1955)
- Lincoln H-series (1946–1948)
- Lincoln Sport (1949–1951)
- Lincoln Cosmopolitan (1949–1954)
- Lincoln Lido (1950–1951)
- Lincoln Capri (1952–1959)
- Lincoln Premiere (1956–1960)
- Continental Mark Series (1956–1998)
- Lincoln (1960)
- Lincoln Versailles (1977–1980)
- Lincoln Town Car (1981–2011)
- Lincoln LS (2000–2006)
- Lincoln Blackwood (2002)
- Lincoln Aviator (2003–2005)
- Lincoln Zephyr (2006)
- Lincoln Mark LT (Yhdysvallat 2006–2008; Meksiko 2006–2014)
- Lincoln MKZ (2007–2020)
- Lincoln MKS (2009–2016)
- Lincoln MKT (2009–2019)
- Lincoln MKC (2015–2019)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Miettinen, Jukka: Nixonin uusi auto maksaa 900000 mk. Helsingin Sanomat, 16.1.1972, s. 19. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Kimmo Levä (toim.): Auton vuosisata (Mobilia-vuosikirja 1999), s. 92. Kangasala: Mobilia-Säätiö.
- ↑ Onni Pohjanen ja Arvo I. Walli: Uusi autokirja (20. painos), s. 516–529. Porvoo: WSOY, 1965.
- ↑ Timo Laitinen: Auto 70-luvulla - nousun ja kriisin vuosikymmenellä, s. 85. Helsinki: Alfamer Oy, 2008.
- ↑ Kari Pynnä: Näillä ajamme: autokantatilasto 31.12.1999. Tekniikan Maailma 11/2000, s. 154. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.