Omega-6-rasvahapot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Linolihappo on yksi yleisimmistä omega-6-rasvahapoista.
Ruokien rasvat
Triglyseridi on mikä tahansa glyserolin esteri, jossa kaikki kolme hydroksyyliryhmää ovat esteröityinä rasvahapoilla.
Triglyseridi on mikä tahansa glyserolin esteri, jossa kaikki kolme hydroksyyliryhmää ovat esteröityinä rasvahapoilla.

Omega-6-rasvahapot ovat moni­tyydyttymättömiä rasva­happoja, joiden hiiliketjun ensimmäinen kaksoissidos metyyliryhmän päästä laskettuna on kuudennessa hiili-hiili-sidoksessa.

Linolihappo on yleisin omega-6-rasvahapoista. Se on välttämätön rasva­happo, jota pitäisi nauttia erään arvion mukaan noin 1,5 energiaprosenttia vastaava määrä vuorokaudessa[1] Toisena vaihtoehtona nauttia riittävästi arakidonihappoa[2].

Arakidonihappo on välttämätön rasvahappo imeväisikäisille[3] ja niille, joiden ravinto sisältää niukasti linolihappoa[4]. Osa tutkijoista pitää arakidonihappoa välttämättömänä ihan kaikille ihmisille. Elimistö kykenee tosin muodostamaan sitä linolihaposta, mutta muunnoksen keskimääräinen hyötysuhde on vain 0,3–0,6 prosenttia[5][6]. Kysein muunnos tapahtuu osalla suomalaisista vielä tätäkin heikommin[7].

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisravinnon n-6- ja n-3-rasvahappojen lukusuhde oli esihistoriallisella ajalla arviolta 1:1. 1900-luvulla tapahtunut monityydyttymättömien rasvojen käytön lisääntyminen on kuitenkin kymmenkertaistanut n-6-rasvojen määrän suhteessa n-3-rasvoihin.[8] Omega 6-rasvahappojen saanti kasvoi globaalisti vuosina 1990-2010[9].

Omega kuutosta sisältävien ruokaöljyjen käyttö alkoi lisääntyä Yhdysvalloissa jo 1900-luvun alussa samalla kun voin ja laardin kulutus alkoi vähentyä. Esimerkiksi linolihapon saanti on yli kaksinkertaistunut vuodesta 1959.[10]

Terveysvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useissa tutkimuksessa on esitetty, että ravinnon n-6- ja n-3-rasvahappojen suhteen laskeminen lähemmäs alkuperäistä olisi tehokkain tapa vähentää esimerkiksi useiden syöpien ja kakkostyypin diabeteksen esiintyvyyttä[8]. Esimerkiksi vuonna 2020 julkaistussa iranilaistutkimuksessa havaittiin, että se väestökolmannes, jonka veressä oli eniten omega-6-rasvahappoja, sairastui haimasyöpään neljä kertaa useammin kuin se kolmannes, joiden veressä oli vähiten omega-6:ta[11].

Omega-6-rasvahappojen liian runsas saanti lisää elimistön oksidatiivista stressiä[12]. Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että linolihappo ja arakidonihappo lisäävät tulehduksellisia suolistosairauksia[13][14].

Omega 6-rasvahapoista on ajateltu, että niiden runsas saanti vähentäisi sydänsairauksien riskiä. Vuonna 2014 julkaistun laajan metatutkimuksen mukaan eniten omega-6-rasvaa nauttivalla kolmanneksella ei ole kuitenkaan pienempää riskiä sairastua sydäntauteihin kuin vähiten nauttivalla kolmanneksella. Tutkimukseen osallistui yhteensä 600 000 ihmistä.[15]

Myöhemmin vuonna 2019 julkaistussa, 13 eri maata ja lähes 70 000 tutkittavaa kattaneessa tutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että mitä suurempi on elimistön linolihappopitoisuus, sitä pienempi on sydän- ja verisuonisairauksiin sairastumisen riski.[16][17] Tutkimuksessa omega-6-rasvahapot määritettiin verestä tai rasvakudoksesta. Tällöin tutkittavien itsensä raportoimiin ruokavaliotietoihin liittyvät harhat, kuten muistamisvirheet, eivät vaikuttaneet tuloksiin. Tutkimuksessa ei käytetty aiemmin julkaistuja tutkimustuloksia, vaan jokaisessa tutkimusaineistossa analyysit tehtiin uudestaan samoilla ennalta sovituilla kriteereillä ennen tulosten vetämistä yhteen. Tämä lisäsi tulosten vertailukelpoisuutta ja vähensi erilaisten virhelähteiden vaikutusta tutkimustuloksiin.[18] Tiivistelmässään tutkimuksen tekijät sanovat tutkimuksen tukevan omega-6-rasvahappojen oletettuja hyötyjä sydäntautien ehkäisyssä. Tutkimuksesta ei löytynyt myöskään tukea omega-6-rasvahappojen oletetuille sydän- ja verisuonihaitoille.[19]

Tyydyttyneen rasvan vaihtaminen omega-6-rasvahappoja sisältävään kasvirasvaan on voinut päin vastoin jopa lisätä kuolleisuutta, mikä liittynee todennäköisesti siihen, että margariinit sisälsivät aiemmin hyvin runsaasti sydänsairauksia lisäävää transrasvaa. Esimerkiksi British Medical Journalissa vuonna 2013 julkaistun raportin mukaan Sydney Diet Heart Study -seurantatutkimuksen (1966–73) osanottajien kokonaiskuolleisuus, sydän- ja verisuonitautikuolleisuus sekä sepelvaltimotautikuolleisuus lisääntyivät ryhmässä, joka vaihtoi tyydyttynyttä rasvaa sisältävän voin omega-6-rasvahappoja sisältäviin öljyihin ja margariineihin.[20][21]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ameer Y. Taha: Linoleic acid–good or bad for the brain? npj Science of Food, 2.1.2020, 4. vsk, nro 1, s. 1. doi:10.1038/s41538-019-0061-9 ISSN 2396-8370 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  2. ↑ National Research Council (US) Subcommittee on the Tenth Edition of the Recommended Dietary Allowances: Lipids. National Academies Press (US), 1989. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2024). (englanti)
  3. ↑ Hiroshi Kawashima: Intake of arachidonic acid-containing lipids in adult humans: dietary surveys and clinical trials. Lipids in Health and Disease, 16.4.2019, 18. vsk, nro 1, s. 101. PubMed:30992005 doi:10.1186/s12944-019-1039-y ISSN 1476-511X Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ National Research Council (US) Subcommittee on the Tenth Edition of the Recommended Dietary Allowances: Lipids. National Academies Press (US), 1989. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2024). (englanti)
  5. ↑ Eur J Clin Invest. 1999 Jul;29(7):603–9. Comparison of bolus versus fractionated oral applications of [13C]-linoleic acid in humans. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  6. ↑ Lorenzo Anez-Bustillos, Duy T. Dao, Gillian L. Fell, Meredith A. Baker, Kathleen M. Gura, Bruce R. Bistrian: Redefining essential fatty acids in the era of novel intravenous lipid emulsions. Clinical Nutrition (Edinburgh, Scotland), 06 2018, nro 3, s. 784–789. PubMed:28716367 doi:10.1016/j.clnu.2017.07.004 ISSN 1532-1983 Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ Lankinen et al: Inflammatory response to dietary linoleic acid depends on FADS1 genotype. Kuva 3. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  8. ↑ a b Jakob S. Hamilton, Eric L. Klett: Linoleic acid and the regulation of glucose homeostasis: A review of the evidence. Prostaglandins, Leukotrienes and Essential Fatty Acids, 1.12.2021, 175. vsk, s. 102366. doi:10.1016/j.plefa.2021.102366 ISSN 0952-3278 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  9. ↑ Global, regional, and national consumption levels of dietary fats and oils in 1990 and 2010: a systematic analysis including 266 country-specific nutrition surveys. https://tinyurl.com/y3ov5q5q
  10. ↑ James J. DiNicolantonio, James H. O’Keefe: Omega-6 vegetable oils as a driver of coronary heart disease: the oxidized linoleic acid hypothesis. Open Heart, 1.10.2018, nro 2, s. e000898. PubMed:30364556 doi:10.1136/openhrt-2018-000898 ISSN 2053-3624 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  11. ↑ Neda Ghamarzad Shishavan, Ashraf Mohamadkhani, Sadaf Ghajarieh Sepanlou, Sahar Masoudi, Maryam Sharafkhah, Hossein Poustchi: Circulating plasma fatty acids and risk of pancreatic cancer: Results from the Golestan Cohort Study. Clinical Nutrition, 15.9.2020, nro 0. doi:10.1016/j.clnu.2020.09.002 ISSN 0261-5614 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  12. ↑ William L Stone, Koyamangalath Krishnan, Sharon E Campbell, Victoria E Palau: The role of antioxidants and pro-oxidants in colon cancer. World Journal of Gastrointestinal Oncology, 15.3.2014, nro 3, s. 55–66. PubMed:24653795 doi:10.4251/wjgo.v6.i3.55 ISSN 1948-5204 Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ Lihan ja kasviöljyjen rasvahappo voi altistaa paksusuolitulehdukselle 29.5.2012. YLE. Viitattu 12.2.2013.
  14. ↑ Healthy fat link to bowel disease 24.7.2009. BBC News. Viitattu 12.2.2013.
  15. ↑ Rajiv Chowdhury, Samantha Warnakula, Setor Kunutsor, Francesca Crowe, Heather A. Ward, Laura Johnson: Association of Dietary, Circulating, and Supplement Fatty Acids With Coronary Risk. Annals of Internal Medicine, 18.3.2014, nro 6. doi:10.7326/m13-1788 ISSN 0003-4819 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  16. ↑ Matti Marklund et al.: Biomarkers of Dietary Omega-6 Fatty Acids and Incident Cardiovascular Disease and Mortality: An Individual-Level Pooled Analysis of 30 Cohort Studies Circulation. Viitattu 17.7.2024.
  17. ↑ Thomas A.B. Sanders: Omega-6 Fatty Acids and Cardiovascular Disease: Are We Getting Closer to the Truth? Circulation. Viitattu 17.7.2024.
  18. ↑ Omega-6-rasvahapot voivat auttaa sydänsairauksien ehkäisyssä Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 17.7.2024.
  19. ↑ Matti Marklund et al.: Biomarkers of Dietary Omega-6 Fatty Acids and Incident Cardiovascular Disease and Mortality: An Individual-Level Pooled Analysis of 30 Cohort Studies Circulation. ”Our findings support the potential benefits of the main dietary omega-6 fatty acid (ie, linoleic acid) for cardiovascular disease prevention. Furthermore, our results do not support any theorized cardiovascular harms of omega-6 fatty acids.” Viitattu 17.7.2024.
  20. ↑ Christopher E Ramsden, Daisy Zamora, Boonseng Leelarthaepin, Sharon F Majchrzak-Hong, Keturah R Faurot,Chirayath M Suchindran, Amit Ringel, John M Davis, Joseph R Hibbeln,: Use of dietary linoleic acid for secondary prevention of coronary heart disease and death: evaluation of recovered data from the Sydney Diet Heart Study and updated meta-analysis 5.2.2013. British Medical Journal. Viitattu 6.2.2013.
  21. ↑ Voin vaihtaminen margariiniin ei välttämättä tee hyvää terveydelle, varoittavat amerikkalaistutkijat. 6.2.2013. MTV3. Viitattu 6.2.2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rasvahapot
Tyydyttyneet
Omega-1Undekyleenihappo (11:1)
Omega-3
Omega-5
Omega-6
Omega-7
Omega-9
Omega-12Petroseliinihappo (18:1)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Omega-6-rasvahapot&oldid=22519216”