Savukaasu

Korkea piippu levittää savukaasut laajalle alueelle.

Savukaasut ovat polttamisessa savukanavista poistuvia kaasuja. Puhtaan palamisen tuotteita ovat pääasiassa hiilidioksidi ja vesihöyry. Lisäksi savukaasuissa on typpeä ja happea. Pieni osuus palamistuotteista voi olla typen ja rikin oksideja, häkää ja hiukkasia.

Koostumus

Savukaasujen koostumukseen ja erityisesti haitallisuuteen vaikuttavat merkittävästi prosessi (voimalaitoskattila, polttomoottori, tulisija, hallitsematon palo esimerkiksi metsäpalo) ja polttoaine. Haitta-aineiltaan vähäpäästöisimpiä ovat kaasumaiset polttoaineet, kun taas toista ääripäätä edustaa kiinteiden ja epähomogeenisten polttoaineiden polttaminen (esimerkiksi jätteen polttaminen pientulisijoissa).

Hyvän palamisen merkkinä savukaasut ovat värittömiä ja hajuttomia, ja kylmemmällä ilmalla niistä lauhtuva vesihöyry muodostaa puhtaan valkoisen savuvanan, "revonhännän". Mikäli ilmassa tuntuu savun hajua, on palotapahtuma epätäydellinen. Savukaasun koostumusta voidaan selvittää päästömittauksin.

Puhdistaminen

Teollisuudessa ja energiantuotannossa kiinteiden polttoaineiden savukaasut puhdistetaan lähes poikkeuksetta. Tyypillisiä puhdistusmenetelmiä ovat muun muassa sähkösuodattimet (hiukkasille) pesurit (mm. hiukkasille, rikkidioksidille ja muille haitta-aineille), pussisuodattimet, jälkipolttimet (haihtuville hiilivedyille) ja katalyyttiset puhdistimet. Lisäksi muun muassa korkealla palamislämpötilalla ja palotapahtuman kestolla saadaan haitta-aineiden määrä erittäin pieneksi. Tämän vuoksi esimerkiksi jätteenpoltto voimalaitosmittakaavassa on lähentelee ilmaan vapautuvilta päästöiltään maakaasun polttamista. Kotitalouksissa roskienpoltto on kiellettyä, koska muodostuvat savukaasut ovat erittäin haitallisia ja myrkyllisiä. Roskien pienpolton savukaasut voivat sisältää muun muassa PCDD-, PCDF- ja PAH-yhdisteitä, vetykloridia ja vetyfluoridia. Näistä kaksi jälkimmäistä ovat voimakkaasti syövyttäviä aiheuttaen tulisijojen muurausten, metallien ja lasiosien syöpymistä.

Lähinnä polttoaineiden kehittymisen ja puhdistintekniikan kehittymisen myötä savukaasujen haitta-aineet ovat vähentyneet (esimerkiksi rikkidioksidi, lyijy). Merkittäväksi haitta-aineeksi on tutkimusten perusteella osoittautumassa pienhiukkaset. Pienhiukkasten haitallisuus riippuu käytetystä polttoaineesta, ja on tuloksia^lähde?, joiden perusteella fossiilisten öljyjen noen pienhiukkaset olisivat terveydelle haitallisempia kuin esimerkiksi puun pienpoltosta muodostuvat. Tämän vuoksi painopisteen siirtyminen Suomen liikennepolttoaineissa bensiinistä dieselöljyyn toistaiseksi kehittymättömän^lähde? hiukkastenpoistotekniikan kanssa, tulee arvioiden mukaan heikentämään ilman laatua varsinkin valtaväylien varrella.

Pienpoltosta

Kotitalouksissa ja erityisesti kesämökeillä käytettyjen tulisijojen tuottamat savukaasujen haitta-aineet (erityisesti hiukkaset, hiilivedyt ja häkä) ovat yksikköpäästöltään esimerkiksi voimalaitospolttoon verrattuna kertaluokkia suuremmat. Kuopion yliopiston tutkimuksen mukaan varaavat tulisijat ja saunan kiukaat tuottavat pelletteihin verrattuna kolmenkymmenkertaisen määrän enemmän päästöjä. On arvioitu, että esimerkiksi Suomen kesämökkien tulisijojen hiukkaspäästöt vuodessa ovat suuremmat kuin Suomen teollisuuden ja voimantuotannon kokonaispäästöt. Savukaasuista johtuvia ilmanlaatuongelmia tavataankin muun muassa omakotitaloalueilla, joilla puun polttaminen on suosittua. Ongelma on tiedostettu, ja puun polttamiseen käytettävien tulisijojen vaatimukset tulevat kiristymään.

Katso myös

• Savu
• Pakokaasu