Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue
Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue | |
---|---|
Perustettu | 1993 |
Johto |
|
Ideologia |
euroskeptisismi oikeistopopulismi talousliberalismi nationalismi konservatismi |
Poliittinen kirjo |
oikeisto äärioikeisto[1] |
Alahuone |
0 / 650 |
Ylähuone |
0 / 792 |
Nuorisojärjestö | Young Independence |
Kotisivu | www.ukip.org |
Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue (engl. United Kingdom Independence Party, UKIP) on euroskeptinen ja oikeistopopulistinenlähde? puolue Isossa-Britanniassa.
UKIP sai alkunsa euroskeptisenä yhden asian liikkeenä vuonna 1991. Sen kasvu oli hidasta, ja se jäi suurelta osin euroskeptisen Referendum Party -puolueen varjoon, ennen kuin tämä lakkautettiin vuonna 1997. Puolueen perustaja Alan Sked syrjäytettiin vuonna 1997 ja Nigel Faragesta tuli puolueen johtava hahmo. Vuonna 2006 Faragesta tuli virallisesti puolueen puheenjohtaja ja hänen johdollaan puolue otaksui laajemman vaaliohjelman käyttäen hyväkseen kasvavan maahanmuuton huolia etenkin valkoisen työväenluokan keskuudessa. Tästä tuloksena oli merkittäviä läpimurtoja paikallisvaaleissa 2013, europarlamenttivaaleissa 2014 ja parlamenttivaaleissa 2015. UKIP:in hallitusta kohtaan käyttämää painostusta pidetään suurimpana syynä vuoden 2016 kansanäänestykseen, joka johti päätökseen vetäytyä Euroopan unionista. Kansanäänestyksen jälkeen Farage luopui puheenjohtajuudesta ja puolueen kannatus laski runsaasti.lähde?
Ideologisesti oikealle sijoittuvaa UKIP:iä on luonnehdittu osaksi laajempaa Euroopan radikaalia oikeistoa. UKIP:in pääasiallinen paino on ollut euroskeptisyydessä puolueen vaatiessa Britanniaa vetäytymään Euroopan unionista. Se ajaa brittiläistä unionismia ja nationalismia rohkaisten yhtenäistä brittiläistä identiteettiä vastauksena kasvavalle walesilaiselle ja skotlantilaiselle nationalismille. Politiikan tutkijoiden mukaan näin tehdessään puolue yhdistää brittiläisyyden ja englantilaisuuden vedoten englantilaisten nationalistien tunteisiin. UKIP on myös painottanut vahvasti maahanmuuton vähentämistä, monikulttuurisuuden torjumista ja Britannian väitetyn islamisaation vastustamista. Ottaen vaikutteita thatcherismistä ja klassisesta liberalismista puolue kuvailee itseään taloudellisesti libertaristiseksi ja ajaa liberaalia talouspolitiikkaa. Yhteiskunnallisissa asioissa kuten HLBT-oikeuksissa, koulutuksessa ja rikosoikeudessa se on konservatiivinen. Vaikka puolue ideologisesti juontaa juurensa konservatiivipuolueen oikeistosiipeen, se erottaa itsensä valtavirran vallanpitäjistä käyttämällä populistista retoriikkaa.lähde?
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puolueen perusti 1993 LSE:n lehtori Alan Sked muiden vuonna 1991 Maastrichtin sopimusta vastustamaan perustettujen Anti-Federalist Leaguen jäsenten kanssa. Puolue houkutteli mukaan myös jotain konservatiivipuolueen euroskeptisen siiven edustajia. UKIP otti osaa vuoden 1997 parlamenttivaaleihin mutta jäi tuolloin James Goldsmithin perustaman Referendum Partyn jalkoihin. Sked erosi puolueesta vaalien jälkeen ja palasi konservatiivien kannattajaksi. Kun Goldsmith kuitenkin kuoli pian vaalien jälkeen, UKIP sai uusia jäseniä. Johtoon nousi liikemies Michael Holmes ja UKIP sai vuoden 1999 eurovaaleissa seitsemän prosenttia äänistä ja kolme meppipaikkaa. Jäsenistö pakotti Holmesin eroon, kun hän oli vedonnut puheessaan Euroopan parlamentin valtaoikeuksien kasvattamiseksi komission kustannuksella. UKIP osallistui myös parlamenttivaaleihin huonolla menestyksellä.lähde?
Vuoden 2004 vaaleissa puolueen keulahahmo oli entinen työväenpuolueen edustaja, tv-kasvo Robert Kilroy-Silk. Puolue sai 16,1 prosenttia äänistä ja kaksitoista meppiä. Puolueen tie oli kuitenkin myöhemmin kivinen, kun kaksi edustajaa, Tom Wise[2] ja Ashley Mote[3], erotettiin siitä petoksista syytettynä ja Kilroy-Silk erosi keskinäisen riitelyn vuoksi.[4]
Maaliskuussa 2009 konservatiivien jäsen Stuart Wheeler lahjoitti puolueelle 100 000 puntaa arvosteltuaan aiemmin David Cameronin suhtautumista Lissabonin sopimukseen ja Euroopan unioniin. Wheeler on erotettu konservatiivipuolueesta. Hän olisi valmis harkitsemaan liittymistä konservatiivipuolueeseen uudestaan, jos Boris Johnson nousisi puolueen johtoon.[5]
Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa UKIP:n äänisaalis nousi 16,5 prosenttiin, ja se kohosi toiseksi suurimmaksi puolueeksi Konservatiivien jälkeen jättäen hallituspuolue Työväenpuolueen taakseen. Parlamenttivaaleissa 2010 puolue sai neljänneksi eniten ääniä (3,1 %) mutta ei yhtään paikkaa.
Parlamenttivaalien jälkeen puolueen kannatus alkoi nousta vauhdilla koalitiohallituksen puolueiden kustannuksella.[6][7] Vuonna 2014 puolue sai Euroopan parlamentin vaaleissa 24 edustajaa ja nousi maan suurimmaksi puolueeksi.
Puolue sai ensimmäisen parlamenttipaikkansa, kun konservatiivipuolueen Douglas Carswell Clactonin vaalipiiristä erosi konservatiiveistä, mikä johti uusintavaaliin 9. lokakuuta 2014, jossa Carswell piti paikkansa. Myöhemmin marraskuussa toinen entinen konservatiivi Mark Reckless piti paikkansa uusintavaalissa Rochester and Stroodin vaalipiirissä.
Vuoden 2015 parlamenttivaaleissa UKIP sai 12,6 % äänistä ja vain yhden parlamenttipaikan, jonka voitti Douglas Carswell. Puolueen äänisaalis oli puolueista kolmanneksi suurin.
Nigel Farage ilmoitti vaalien jälkeen eroavansa puheenjohtajan tehtävistä, mutta puolueen johtoryhmä ei hyväksynyt eroa.[8]
Vuonna 2016 puolueen puheenjohtajaksi valittiin Paul Nuttall.[9]
UKIP saavutti tärkeimmän tavoitteensa kesäkuussa 2016, kun brittien enemmistö kannatti kansanäänestyksessä Ison-Britannian eroamista Euroopan unionista. Seuraavan vuoden parlamenttivaaleissa UKIP:n kannatus romahti alle kahteen prosenttiin, minkä jälkeen Nuttall erosi puolueen puheenjohtajuudesta.
Puolueen puheenjohtajaksi valittiin syyskuun 2017 puheenjohtajavaaleissa Henry Bolton, joka sai 30 prosenttia äänistä.[10] Bolton joutui eroamaan helmikuussa 2018 hänen naisystävänsä Jo Marneyn lähetettyä loukkaavia tekstiviestejä koskien prinssi Harryn kihlattua Meghan Marklea.[11]
Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin huhtikuussa 2018 Gerard Batten. Saman vuoden heinäkuussa puolueen jäsenistö kasvoi 15 prosentilla sen jälkeen kun pääministeri Theresa Mayn hallitus julkaisi brexitiä koskevan Chequers-suunnitelmansa.[12] Aiemmin puheenjohtajana toiminut Nigel Farage kertoi olevansa huolissaan puolueen suuntaavan oikeammalle poliittisella akselilla, ja kertoi uskovansa Battenin marginalisoivan puoluetta.[13]
Battenin puheenjohtajakauden ensimmäisen vuoden aikana puolueen jäsenmäärä kasvoi 50 prosentilla vaikka monet Faragen kannattajat samanaikaisesti jättivät puolueen, myös puolueen 24 europarlamentaarikosta vain kolme jäi puolueeseen. Nopean muutoksen jäsenistössä on katsottu nuorentaneen ja radikalisoineen puoluetta merkittävästi.[1]
Poliittisia linjauksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]UKIP:n päätavoite on erottaa Britannia Euroopan unionista. Puolue kannattaa lähempiä talousyhteyksiä Kansainyhteisön maihin.
Puolue on lisäksi laatinut yksityiskohtaisen vero-ohjelman ja esittänyt 33 %:n tasaveroa[14], pääomaverojen alentamista sekä perintöveron poistoa.[15]
Ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuva puolue vastustaa EU:n ilmastomuutospolitiikkaa ja vaatii Britanniaa lopettamaan tuulivoimalahankkeensa ja turvautumaan ydinvoimaan. Puolue kannattaa myös panostamista hiiliteollisuuteen[16]
Puolue vastustaa EU-henkilökorttien käyttöönottoa.[17]
UKIP on kannattanut myös esimerkiksi julkisen sektorin kutistamista vuoden 1997 tasolle ja viiden vuoden jäädytystä "hallitsemattomaan maahanmuuttopolitiikkaan".[18]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puolueen puheenjohtaja, europarlamentaarikko Nigel Farage menetti 3 000 € päivärahoja haukuttuaan istunnossa Herman van Rompuyta märäksi rätiksi ja Belgiaa ”pitkälti ei-maaksi”.[19][20] Toinen meppi, Nikki Sinclaire, erotettiin puolueen ryhmästä maaliskuussa 2010 hänen kieltäydyttyään istumasta EU-parlamentin Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmässä, jonka joillain jäsenillä oli hänen mielestään ”äärimmäisiä” näkemyksiä.[21]
Konservatiivipuolueen johtaja David Cameron on nimittänyt UKIP:n jäseniä ”sekopäiksi ja kaappirasisteiksi”.[22]
UKIP sai kyseenalaista mainetta johtuen joistakin linjauksista puolueen vanhassa vaalimanifestissa. Vanhassa vaalimanifestissa suunniteltiin muun muassa pukukoodia taksinkuljettajille ja junien maalaamista perinteisillä väreillä. Puolueen puheenjohtaja Nigel Farage on kiistänyt tienneensä vaalimanifestin sisällöstä.[23]
Elokuussa 2018 puolue erotti kolme jäsentään, jotka olivat mukana Lontoossa toimivaan vasemmistolaiseen kirjakauppaan hyökänneessä äärioikeistolaisessa ryhmässä.[24]
Vaalimenestys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Parlamenttivaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosi | Edustajanpaikat | Äänimäärä | Ääniosuus |
---|---|---|---|
1997 | 0 / 659 |
105 722 | 0,3% |
2001 | 0 / 659 |
390 575 | 1,5% |
2005 | 0 / 646 |
605 973 | 2,2% |
2010 | 0 / 650 |
919 546 | 3,1% |
2015 | 1 / 650 |
3 881 099 | 12,6% |
2017 | 0 / 650 |
593 852 | 1,8% |
2019 | 0 / 650 |
22 817 | 0,1% |
Europarlamenttivaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosi | Edustajanpaikat | Äänimäärä | Ääniosuus |
---|---|---|---|
1994 | 0 / 87 |
155 487 | 1,0% |
1999 | 3 / 87 |
696 057 | 7,0% |
2004 | 12 / 78 |
2 650 768 | 16,1% |
2009 | 13 / 72 |
2 498 226 | 16,5% |
2014 | 24 / 73 |
4 352 051 | 27,5% |
2019 | 0 / 73 |
554 463 | 3,2% |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ukip membership surge shifts party to far right The Guardian. 3.3.2019. (englanniksi)
- ↑ UKIP suspends fraud inquiry MEP BBC News. 28.2.2007.
- ↑ MEP is jailed for benefit fraud BBC News. 4.9.2007. (englanniksi)
- ↑ Kilroy quits UKIP group of MEPs BBC News. 27.10.2004. (englanniksi)
- ↑ Glen Owen: I would rejoin Tories... but only with Boris as a leader, says mastermind who plotted coup from his castle Daily Mail. 31.8.2014. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Elizabeth Rigby: Ukip more popular than the Tories, shows poll Financial Times. 19.1.2014. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Toby Helm: Ukip only 10 points behind Tories, latest poll shows The Guardian. 9.3.2013. (englanniksi)
- ↑ Rowena Mason: Nigel Farage withdraws resignation as Ukip leader The Guardian. 11.5.2015. Viitattu 12.5.2015. (englanniksi)
- ↑ Paul Nuttall elected as UKIP leader 28.11.2016. BBC. Viitattu 4.3.2017. (englanniksi)
- ↑ Henry Bolton elected UKIP leader BBC News. 29.9.2017. Viitattu 29.9.2017. (englanniksi)
- ↑ Ukip members oust Henry Bolton as leader after only five months The Guardian. 18.2.2018. Viitattu 5.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Walker, Peter: Ukip membership surges 15% in a month The Guardian. 2.8.2018. Viitattu 5.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Maidment, Jack: Ukip civil war as Nigel Farage and party leader clash over giving Tommy Robinson membership The Telegraph. 21.9.2018. Viitattu 5.10.2018. (englanniksi)
- ↑ UKIP 'voice of British majority' BBC News. 7.10.2006. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Issues - What we stand for ukip.org. Arkistoitu 24.12.2014. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Keeping the lights on - How UKIP would prevent the impending electricity shortfall (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Jane Collins - No Eu Id Cards, No Intergrated Tax Policy Ukip-ynl.org. 22.7.2014. Arkistoitu 30.6.2022. Viitattu 28.12.2014. (englanniksi)
- ↑ UKIP Manifesto April 2010
- ↑ Martin Kettle: Nigel Farage's rampage of rudeness The Guardian. 26.2.2010. (englanniksi)
- ↑ MEP Nigel Farage fined over 'insulting' tirade BBC News. 2.3.2010. (englanniksi)
- ↑ Rebel Euro MP Nikki Sinclaire expelled by UKIP BBC News. 4.3.2010. (englanniksi)
- ↑ UKIP steps up Tory apology demand BBC News. 5.4.2006. (englanniksi)
- ↑ Tamara Cohen: Ban foreign footballers, repaint trains and a dress code for taxi drivers: No wonder Nigel Farage now disowns Ukip's 2010 manifesto Daily Mail. 23.1.2014. Viitattu 28.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Flood, Alison: Ukip suspends three members over socialist bookshop attack 7.8.2018. The Guardian. Viitattu 12.8.2018. (englanniksi)
- ↑ General Election Results, 1 May 1997 Viitattu 8.7.2017.
- ↑ 2001 General election results Viitattu 8.7.2017.
- ↑ Election 2005 Viitattu 8.7.2017.
- ↑ Election 2010 Viitattu 8.7.2017.
- ↑ Election 2015 Viitattu 8.7.2017.
- ↑ UK election 2017 Viitattu 8.7.2017.
- ↑ Summary results of 1994 European Parliamentary Election (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 8.7.2017.
- ↑ Euros 99 Viitattu 8.7.2017.
- ↑ European Parliament election 2004 results Viitattu 8.7.2017.
- ↑ European Election 2009: UK Results Viitattu 8.7.2017.
- ↑ European Parliament election 2014 results Viitattu 8.7.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue Wikimedia Commonsissa
|