Urheiluelokuva
Urheiluelokuva on elokuva, jonka tapahtumat sijoittuvat jossakin urheilulajissa kilpailemisen maailmaan. Se voi olla dokumenttielokuva, tositapahtumiin kuten tietyn urheilijan tai joukkueen menestystarinaan perustuva näytelmäelokuva tai täysin fiktiivinen tarina. Näytellyt urheiluelokuvat ovat yleensä varsin tapahtumarikkaita seikkailuelokuvia, mutta sävyltään ne voivat olla yhtä hyvin vakavaa draamaa kuin komediaakin.[1] Urheiluelokuvassa voivat yhdistyä myös muut elokuvan lajityypit, kuten urheilijan pidempään uraan keskittyvä elämäkertaelokuva tai juniorivuosien urheiluharrastuksesta kertova lasten- tai nuortenelokuva.
Urheiluelokuvan tunnusmerkkejä ovat myös nämä:[1]
- päähenkilönä on usein menestyvä urheilija, joka koettelee itseään lajille ominaisilla tavoilla. Myös joukkuelajeista kertovissa urheiluelokuvissa näkökulma painottuu usein dramaturgisista syistä yhteen tai muutamaan yksilöön pikemminkin kuin koko joukkueeseen.
- urheiluelokuvan aihepiiriksi valitaan yleensä jokin suosittu ja yhteiskunnallisesti merkittävä laji. Yhdysvaltalaisissa urheiluelokuvissa suosituimpia aiheita ovat olleet nyrkkeily (esim. Rocky, 1976, tai Kuin raivo härkä, 1980), koripallo (Mustat donkkaa tykimmin, 1992) tai baseball (Unelmien kenttä, 1989), Suomessa taas esimerkiksi mäkihyppy (Matti, 2006) tai jääkiekko (95, 2017). Harvinaisemmistakin lajeista on tehty elokuvia, kuten jamaikalaisesta kelkkailujoukkueesta kertova komedia Kelkkajengi (1992). Myös tietokilpailuaiheinen Slummien miljonääri (2008) on tarinaltaan eräänlainen urheiluelokuva. Kilpailijoiden sijasta urheiluelokuva voi kertoa lajin taustahahmoista, kuten urheiluagentista elokuvassa Jerry Maguire – elämä on peliä (1996).
- urheiluelokuvan päähenkilön antagonisti eli päävastustaja on yleensä pahin kilpailija tai turnausvastustaja, mutta antagonistin olemus jää tarinan kehittelyssä usein taustalle kun keskitytään päähenkilön sisäiseen kamppailuun huipulle pääsemiseksi.
- päähenkilön lähimmät ihmiset ja muut tukijat ovat urheiluelokuvassa tärkeitä päähenkilön tunteiden peilaajina; tärkein sivuhahmo on yleensä mentorin kaltainen hahmo kuten isä tai valmentaja.
- tarina rakentuu useimmiten tapahtumista kohti tärkeää ja suurta kilpailua, johon tarina lopulta huipentuu.
Parhaiksi arvioituja urheiluelokuvia
- Bang the Drum Slowly – hiljennä-hidasta (1973)
- Dogtown and Z-Boys (2001, dokumentti)
- Fillarijengi (1979)
- Hoop Dreams (1994, dokumentti)
- Jerry Maguire – elämä on peliä (1996)
- Kehäkuninkaat (1996, dokumentti)
- Keltanokka (1925)
- Kuin raivo härkä (1980)
- Lagaan – olipa kerran Intiassa (2001)
- Luunmurskaajat (1975)
- Lämäri (1977)
- Million Dollar Baby (2004)
- Olympia (1938, dokumentti)
- Omaa luokkaansa (1992)
- Rocky (1976)
- Rush (2013)
- Shaolin Soccer (2001)
- Suurkaupungin hait (1961)
- Tulivaunut (1981)
- Vamppi ja veteraani (1988)
- Viimeinen heitto (1986)
Lähteet
- ↑ a b Dancyger, Ken & Rush, Jeff: ”The Sports Film”, Alternative Scriptwriting: Successfully Breaking the Rules, s. 93–94. (4th ed.) Elsevier, 2007. ISBN 978-0-240-80849-9 Kirja luettavissa Internet Archivessa (viitattu 24.7.2021). (englanniksi)
- ↑ The 50 Greatest Sports Movies of All Time! Sports Illustrated. 4.8.2003. Viitattu 24.7.2021.
- ↑ Räty, Mika: Kuin raivo härkä ja 9 muuta legendaarista urheiluelokuvaa – sekä mistä ne löytää katsottavaksi Ilta-Sanomat. 4.4.2020. Viitattu 24.7.2021.
- ↑ Huhtala, Jussi: Mikä on kaikkien aikojen paras urheiluleffa? Katso top 10 Episodi. 1.5.2015. Viitattu 24.7.2021.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluelokuva Wikimedia Commonsissa
Kirjallisuutta
- Urheiluelokuvien teemanumero, Filmihullu 6/1996
- Sedergren, Jari: ”Suomalaisen urheiluelokuvan vuosikymmenet”, Liikunta ja tiede 55 (2018) : 1, s. 52–55.
- Stranius, Pentti: ”Lenin valkokangas : kun urheiluelokuvasta tuli taidetta”, Kulttuurivihkot 37(2009) : 1, s. 30–33.
- Uusitalo, Kari: ”Paikoillanne – valmiit – käy : katsaus suomalaisiin urheiluelokuviin”, Lähikuva 1993 : 3–4, s. 41–44.
- Vares, Vesa: ”Kansallisia tunteita, poliittisia viestejä : urheiluelokuvan ideologisia aspekteja”, Lastuja s. 85–116, Suomen urheiluhistoriallinen seura 2017, ISBN 978-952-67440-5-6.