Nigel Farage

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 1. maaliskuuta 2023 kello 14.25 käyttäjän Minilammas (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 1. maaliskuuta 2023, perustui tähän versioon.
Nigel Farage
Farage vuonna 2018.
Farage vuonna 2018.
Brexit Partyn johtaja
22.3.2019 – 6.3.2021
Edeltäjä Catherine Blaiklock
Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen johtaja
5.10.2016–28.11.2016 (vt.)
Edeltäjä Diane James
Seuraaja Paul Nuttall
5.11.2010–16.9.2016
Edeltäjä Jeffrey Titford (vt.)
Seuraaja Diane James
12.9.2006–27.11.2009
Edeltäjä Roger Knapman
Seuraaja Malcolm Pearson
Henkilötiedot
Syntynyt3. huhtikuuta 1964 (ikä 60)
Downe, Kent, Englanti
Puoliso
  • Gráinne Hayes
    (vih. 1988; ero. 1997)
  • Kirsten Mehr (vih. 1999)
Lapset 4
Tiedot
Puolue Brexit Party (2019–2021)
Muut puolueet
Aiheesta muualla
nfarage.com

Nigel Paul Farage (s. 3. huhtikuuta 1964 Kent, Englanti) on brittiläinen poliitikko. Farage oli Euroopan parlamentin jäsen vuosina 1999–2020 ja oli Vapauden ja suoran demokratian Eurooppa -europarlamenttiryhmän puheenjohtaja.[1][2] Hän toimi Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen (UKIP) puheenjohtajana vuosina 2006–2009 ja 2010–2016. Hän erosi UKIPista vuonna 2018. Keväällä 2019 Farage nousi uuden Brexit Party -puolueen johtajaksi. Hän luopui puheenjohtajuudesta vuonna 2021[3].

Tausta

Nigel Farage syntyi Downen kylässä Kentissä vuonna 1964.[4][5] Hänen isänsä oli pörssivälittäjä, joka jätti perheen kun Nigel oli viisivuotias. Farage ei mennyt yliopistoon vaan ryhtyi välittäjäksi Lontoon Cityn tavarapörssiin.[5]. Faragen suku isänsä puolelta on alun perin hugenotteja Ranskasta[6].

Poliittinen ura

Farage oli aluksi konservatiivipuolueessa, mutta erosi siitä, kun pääministeri John Major allekirjoitti Maastrichtin sopimuksen. Vuonna 1993 Farage oli perustamassa UKIP:ia, jonka tavoitteena on irrottaa Britannia Euroopan unionista.[5] Hänet valittiin Euroopan parlamenttiin vuoden 1999 vaaleissa ja on ollut sen jäsen siitä lähtien. Farage sanoo että EU:ta täytyy yrittää muuttaa sisältäpäin. Hänet tunnetaan suorapuheisena ja terävänä EU-kriitikkona.[5] Farage sanoo rakastavansa Eurooppaa, mutta ei halua että Euroopan unioni "samanlaistaa" Euroopan.[7]

Vuonna 2005 Farage oli aktiivisesti ajamassa epäluottamusäänestystä entistä Euroopan komission puheenjohtajaa, José Manuel Barrosoa vastaan, jonka vierailu Spiros Latsisin huvijahdilla herätti epäilyksiä eturistiriidasta.[8]

Farage oli ensimmäisen kerran UKIP:in puheenjohtajana 2006–2009. Hän erosi puheenjohtajuudesta 2009, koska pyrki parlamentin alahuoneeseen vuoden 2010 parlamenttivaaleissa, mutta ei tullut valituksi.[5][7] Hänet valittiin jälleen UKIP:in puheenjohtajaksi 2010.[9]

Farage on ottanut etäisyyttä UKIP:in vuoden 2010 vaalimanifestiin, sillä hän ei ollut itse tekemässä sitä, koska ei ollut puolueen puheenjohtaja silloin. Faragen johdolla puolue laatii vuonna 2015 uuden manifestin.[10]

Farage joutui vuonna 2013 vihaisten mielenosoittajien piirittämäksi Skotlannin-vierailullaan. Mielenosoittajat syyttivät Faragea rasismista ja kritisoivat hänen unionimyönteisyyttään. Farage pääsi lopulta poistumaan poliisin avulla.[11]

Farage ilmoitti parlamenttivaalin 2015 jälkeen eroavansa puheenjohtajan tehtävistä, mutta puolueen johtoryhmä ei hyväksynyt eroa.[12]

Farage ilmoitti jälleen heinäkuussa 2016 eroavansa puolueen johdosta.[13] Saman vuoden marraskuussa puheenjohtajuus siirtyi puolueen jäsenäänestyksen voittaneelle Paul Nuttallille.[14] Farage erosi puolueesta kokonaan joulukuussa 2018 vastalauseena puolueen pakkomielteiselle suhtautumiselle islamiin ja katuaktivismiin sekä äärioikeistolaisaktivisti Tommy Robinsonn nimittämiselle puolueen neuvonantajaksi.[15]

Farage kertoi maaliskuussa 2019 astuvansa uuden Brexit Party -puolueen johtajaksi. Hän sanoi johtavansa puolueensa vuoden 2019 eurovaaleihin[16], joissa Brexit Party sai lähes 30 prosentin äänisaaliin ja 29 edustajaa europarlamenttiin.[17] Farage ei asettunut ehdolle vuoden 2019 parlamenttivaaleissa, vaan ilmoitti keskittyvänsä kampanjoimaan puolueen muiden jäsenten puolesta.[18]

Näkemyksiä

Farage on kehottanut länttä lopettamaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin Ukraina-politiikan arvostelun ja keskittämään voimavarat islamistiterroristien lyömiseen.[19]

Yksityiselämä

Farage on ollut kahdesti naimisissa, ja hänellä on neljä lasta. Hän solmi toisen avioliittonsa 1999 saksalaisen Kirsten Mehrin kanssa.[5] Farage oli 21-vuotiaana auto-onnettomuudessa ja vuonna 2010 lento-onnettomuudessa, ja hän on sairastanut kivessyövän.[5] Hän pitää kriketistä ja vierailee usein ensimmäisen maailmansodan taistelupaikoilla ystäväryhmänsä kanssa.[5]

Lähteet

  1. ↑ Nigel Farage Euroopan parlamentti. Viitattu 11.3.2017.
  2. ↑ Nigel Farage | Facts, Biography, & Brexit | Britannica www.britannica.com. Viitattu 1.3.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Nigel Farage quits as Reform UK leader in step back from party politics The Guardian. 7.3.2021. Viitattu 1.3.2023. (englanti)
  4. ↑ Durkin, Martin: My six months with normal Nigel Farage 30.3.2014. The Telegraph. Viitattu 4.3.2017. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h Goldsmith, Rosie: Profile: Nigel Farage, UKIP leader 4.12.2012. BBC. Viitattu 30.12.2014. (englanniksi)
  6. ↑ Meltzer, Tom: Is Nigel Farage a racist?. The Guardian, 10 May 2013. London. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28 April 2014. Arkistoitu 30 July 2013.
  7. ↑ a b Parkinson, Justin: Profile: UKIP leader Nigel Farage 2.4.2014. BBC. Viitattu 30.12.2014. (englanniksi)
  8. ↑ Barroso rebuffs yacht questions 25.5.2005. BBC. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)
  9. ↑ Branigan, Tania: Nigel Farage wins Ukip leadership contest 13.9.2006. The Guardian. Viitattu 30.12.2014. (englanniksi)
  10. ↑ Mason, Rowena: Nigel Farage disowns Ukip's entire 2010 election manifesto 24.1.2014. The Guardian. Viitattu 28.12.2014. (englanniksi)
  11. ↑ Johnson, Simon: Nigel Farage barricaded in Scottish pub and rescued by police riot van 16.5.2013. The Telegraph. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)
  12. ↑ Mason, Rowena: Nigel Farage withdraws resignation as Ukip leader 11.5.2015. The Guardian. Viitattu 12.5.2015. (englanniksi)
  13. ↑ Nigel Farage eroaa Ukipin johdosta iltalehti.fi. 4.7.2016. Viitattu 4.7.2016.
  14. ↑ Paul Nuttall elected as UKIP leader 28.11.2016. BBC. Viitattu 4.3.2017. (englanniksi)
  15. ↑ Huusko, Jukka: Brexitiä lietsonut Nigel Farage erosi perustamastaan Ukip-puolueesta (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 5.12.2018. Viitattu 5.12.2018.
  16. ↑ Nigel Farage back in frontline politics as Brexit Party leader BBC News. 22.3.2019. Viitattu 6.4.2019. (englanniksi)
  17. ↑ Brexit Party storms to victory in EU elections smashing Tories and Labour in historic win for Nigel Farage The Sun. 27.5.2019. Viitattu 7.12.2019. (englanniksi)
  18. ↑ General election 2019: Brexit Party will not stand in Tory seats BBC News. 11.11.2019. Viitattu 7.12.2019. (englanniksi)
  19. ↑ Graham, Georgia: Nigel Farage: Stop opposing Vladmir Putin in Ukraine and join forces to defeat Islamic terrorists 16.9.2014. The Telegraph. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nigel_Farage&oldid=21309726”