Nigel Farage
Nigel Farage | |
---|---|
Farage vuonna 2018. |
|
Brexit Partyn johtaja | |
22.3.2019 – 6.3.2021
|
|
Edeltäjä | Catherine Blaiklock |
Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen johtaja | |
5.10.2016–28.11.2016 (vt.)
|
|
Edeltäjä | Diane James |
Seuraaja | Paul Nuttall |
5.11.2010–16.9.2016
|
|
Edeltäjä | Jeffrey Titford (vt.) |
Seuraaja | Diane James |
12.9.2006–27.11.2009
|
|
Edeltäjä | Roger Knapman |
Seuraaja | Malcolm Pearson |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 3. huhtikuuta 1964 Downe, Kent, Englanti |
Puoliso |
|
Lapset | 4 |
Tiedot | |
Puolue | Brexit Party (2019–2021) |
Muut puolueet |
|
Aiheesta muualla | |
nfarage.com | |
Nigel Paul Farage (s. 3. huhtikuuta 1964 Kent, Englanti) on brittiläinen poliitikko. Farage oli Euroopan parlamentin jäsen vuosina 1999–2020 ja oli Vapauden ja suoran demokratian Eurooppa -europarlamenttiryhmän puheenjohtaja.[1][2] Hän toimi Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen (UKIP) puheenjohtajana vuosina 2006–2009 ja 2010–2016. Hän erosi UKIPista vuonna 2018. Keväällä 2019 Farage nousi uuden Brexit Party -puolueen johtajaksi. Hän luopui puheenjohtajuudesta vuonna 2021[3].
Tausta
Nigel Farage syntyi Downen kylässä Kentissä vuonna 1964.[4][5] Hänen isänsä oli pörssivälittäjä, joka jätti perheen kun Nigel oli viisivuotias. Farage ei mennyt yliopistoon vaan ryhtyi välittäjäksi Lontoon Cityn tavarapörssiin.[5]. Faragen suku isänsä puolelta on alun perin hugenotteja Ranskasta[6].
Poliittinen ura
Farage oli aluksi konservatiivipuolueessa, mutta erosi siitä, kun pääministeri John Major allekirjoitti Maastrichtin sopimuksen. Vuonna 1993 Farage oli perustamassa UKIP:ia, jonka tavoitteena on irrottaa Britannia Euroopan unionista.[5] Hänet valittiin Euroopan parlamenttiin vuoden 1999 vaaleissa ja on ollut sen jäsen siitä lähtien. Farage sanoo että EU:ta täytyy yrittää muuttaa sisältäpäin. Hänet tunnetaan suorapuheisena ja terävänä EU-kriitikkona.[5] Farage sanoo rakastavansa Eurooppaa, mutta ei halua että Euroopan unioni "samanlaistaa" Euroopan.[7]
Vuonna 2005 Farage oli aktiivisesti ajamassa epäluottamusäänestystä entistä Euroopan komission puheenjohtajaa, José Manuel Barrosoa vastaan, jonka vierailu Spiros Latsisin huvijahdilla herätti epäilyksiä eturistiriidasta.[8]
Farage oli ensimmäisen kerran UKIP:in puheenjohtajana 2006–2009. Hän erosi puheenjohtajuudesta 2009, koska pyrki parlamentin alahuoneeseen vuoden 2010 parlamenttivaaleissa, mutta ei tullut valituksi.[5][7] Hänet valittiin jälleen UKIP:in puheenjohtajaksi 2010.[9]
Farage on ottanut etäisyyttä UKIP:in vuoden 2010 vaalimanifestiin, sillä hän ei ollut itse tekemässä sitä, koska ei ollut puolueen puheenjohtaja silloin. Faragen johdolla puolue laatii vuonna 2015 uuden manifestin.[10]
Farage joutui vuonna 2013 vihaisten mielenosoittajien piirittämäksi Skotlannin-vierailullaan. Mielenosoittajat syyttivät Faragea rasismista ja kritisoivat hänen unionimyönteisyyttään. Farage pääsi lopulta poistumaan poliisin avulla.[11]
Farage ilmoitti parlamenttivaalin 2015 jälkeen eroavansa puheenjohtajan tehtävistä, mutta puolueen johtoryhmä ei hyväksynyt eroa.[12]
Farage ilmoitti jälleen heinäkuussa 2016 eroavansa puolueen johdosta.[13] Saman vuoden marraskuussa puheenjohtajuus siirtyi puolueen jäsenäänestyksen voittaneelle Paul Nuttallille.[14] Farage erosi puolueesta kokonaan joulukuussa 2018 vastalauseena puolueen pakkomielteiselle suhtautumiselle islamiin ja katuaktivismiin sekä äärioikeistolaisaktivisti Tommy Robinsonn nimittämiselle puolueen neuvonantajaksi.[15]
Farage kertoi maaliskuussa 2019 astuvansa uuden Brexit Party -puolueen johtajaksi. Hän sanoi johtavansa puolueensa vuoden 2019 eurovaaleihin[16], joissa Brexit Party sai lähes 30 prosentin äänisaaliin ja 29 edustajaa europarlamenttiin.[17] Farage ei asettunut ehdolle vuoden 2019 parlamenttivaaleissa, vaan ilmoitti keskittyvänsä kampanjoimaan puolueen muiden jäsenten puolesta.[18]
Näkemyksiä
Farage on kehottanut länttä lopettamaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin Ukraina-politiikan arvostelun ja keskittämään voimavarat islamistiterroristien lyömiseen.[19]
Yksityiselämä
Farage on ollut kahdesti naimisissa, ja hänellä on neljä lasta. Hän solmi toisen avioliittonsa 1999 saksalaisen Kirsten Mehrin kanssa.[5] Farage oli 21-vuotiaana auto-onnettomuudessa ja vuonna 2010 lento-onnettomuudessa, ja hän on sairastanut kivessyövän.[5] Hän pitää kriketistä ja vierailee usein ensimmäisen maailmansodan taistelupaikoilla ystäväryhmänsä kanssa.[5]
Lähteet
- ↑ Nigel Farage Euroopan parlamentti. Viitattu 11.3.2017.
- ↑ Nigel Farage | Facts, Biography, & Brexit | Britannica www.britannica.com. Viitattu 1.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Nigel Farage quits as Reform UK leader in step back from party politics The Guardian. 7.3.2021. Viitattu 1.3.2023. (englanti)
- ↑ Durkin, Martin: My six months with normal Nigel Farage 30.3.2014. The Telegraph. Viitattu 4.3.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Goldsmith, Rosie: Profile: Nigel Farage, UKIP leader 4.12.2012. BBC. Viitattu 30.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Meltzer, Tom: Is Nigel Farage a racist?. The Guardian, 10 May 2013. London. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28 April 2014. Arkistoitu 30 July 2013.
- ↑ a b Parkinson, Justin: Profile: UKIP leader Nigel Farage 2.4.2014. BBC. Viitattu 30.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Barroso rebuffs yacht questions 25.5.2005. BBC. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Branigan, Tania: Nigel Farage wins Ukip leadership contest 13.9.2006. The Guardian. Viitattu 30.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Mason, Rowena: Nigel Farage disowns Ukip's entire 2010 election manifesto 24.1.2014. The Guardian. Viitattu 28.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Johnson, Simon: Nigel Farage barricaded in Scottish pub and rescued by police riot van 16.5.2013. The Telegraph. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Mason, Rowena: Nigel Farage withdraws resignation as Ukip leader 11.5.2015. The Guardian. Viitattu 12.5.2015. (englanniksi)
- ↑ Nigel Farage eroaa Ukipin johdosta iltalehti.fi. 4.7.2016. Viitattu 4.7.2016.
- ↑ Paul Nuttall elected as UKIP leader 28.11.2016. BBC. Viitattu 4.3.2017. (englanniksi)
- ↑ Huusko, Jukka: Brexitiä lietsonut Nigel Farage erosi perustamastaan Ukip-puolueesta (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 5.12.2018. Viitattu 5.12.2018.
- ↑ Nigel Farage back in frontline politics as Brexit Party leader BBC News. 22.3.2019. Viitattu 6.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Brexit Party storms to victory in EU elections smashing Tories and Labour in historic win for Nigel Farage The Sun. 27.5.2019. Viitattu 7.12.2019. (englanniksi)
- ↑ General election 2019: Brexit Party will not stand in Tory seats BBC News. 11.11.2019. Viitattu 7.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Graham, Georgia: Nigel Farage: Stop opposing Vladmir Putin in Ukraine and join forces to defeat Islamic terrorists 16.9.2014. The Telegraph. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nigel Farage Wikimedia Commonsissa