Epidauros
Epidauros (m.kreik. Ἐπίδαυρος) oli antiikin aikana yksi Välimeren alueen tärkeimmistä pyhiinvaelluskohteista, sillä siellä sijaitsi lääkintätaidon ja parantamisen jumala Asklepioksen pyhäkkö. Nykyään Epidauros on Unescon maailmanperintöluetteloon hyväksytty arkeologinen alue. Se sijaitsee Peloponnesoksen niemimaan itäosassa.
Epidauroksen kaltaisia pyhäkköjä oli useita eri puolilla antiikin Kreikkaa, mm. Ateenassa, mutta Epidauros kehittyi vähitellen suurimmaksi ja vauraimmaksi. Väitettiin myös, että Apollon pojan Asklepioksen mytologinen syntymä olisi tapahtunut juuri Epidauroksessa.
Epidauroksessa tiedetään olleen jonkinlainen parantamiskeskus jo 500-luvulla eaa. Myöhemmin alueelle rakennettiin erilaisia oheistoimintoja, joiden oli tarkoitus viihdyttää varakkaita potilaita: 14 000 istumapaikan teatteri, urheilukentät, majatalot ja kylpylät muuttivat pyhäkön luonnetta eräänlaiseksi oman aikansa terveysturismin keskukseksi.
Epidauroksen maine oli suurimmillaan 200-luvulla eaa. Kun Rooman kaupunkia vaivasi kulkutautiepidemia vuonna 293 eaa., lähtivät he hakemaan Epidauroksesta apua. Roomalaiset saivat Epidauroksesta mukaansa käärmeen, sillä Asklepioksen uskottiin voivan ottaa käärmeen olomuodon. Ei ole tiedossa, katosiko kulkutauti Asklepios-käärmeen saapuessa Roomaan.
Roomalaiset myös tuhosivat Epidauroksen, sillä vuonna 86 eaa. roomalainen sotapäällikkö Sulla joukkoineen ryösti ja hävitti pyhäkön alueen. Myöhemmin alue rakennettiin uudelleen, ja pyhäkkö jatkoi toimintaansa aina antiikin ajan loppupuolelle asti, kunnes kristinuskon leviäminen johti pakanapyhäkköjen sulkemiseen 400-luvulla.
Alueen suosituin nähtävyys on nykyään metsäiseen rinteeseen rakennettu puoliympyrän muotoinen teatteri, joka on säilynyt hämmästyttävän hyvin ja on kuuluisa erinomaisesta akustiikastaan. Teatterissa esitetään kesäisin mm. antiikin ajan näytelmiä.