Tämä artikkeli on osittain suojattu muutoksilta.

Jeesus

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 13. kesäkuuta 2009 kello 11.53 käyttäjän Aadesig (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee Jeesus Nasaretilaista, muista merkityksistä katso Jeesus (täsmennyssivu).
Osa artikkelisarjaa
Kristinusko
Kristinuskon risti

Jeesus eli Jeesus Nasaretilainen, kristittyjen Jeesus Kristus, oli Uuden testamentin evankeliumien mukaan ajanlaskun alussa (n. 7–2 eaa. – n. 26–36 jaa.) elänyt juutalainen uskonnollinen uudistaja ja kristinuskon keskushenkilö, joka tuomittiin Jerusalemissa kuolemaan ristiinnaulitsemalla.

Jeesuksesta kertovia kirjallisia lähteitä ei ole Jeesuksen oletetulta elinajalta, eikä häneltä tunneta omia kirjoituksia. Kertomuksia Jeesuksen elämästä koottiin yhteen ensimmäisellä tai toisella vuosisadalla. Pääasiallisia lähteitä Jeesuksen elämästä ovat Uuden testamentin evankeliumit.

Kristinuskon mukaan Jeesus on maailman vapahtaja, Vanhan testamentin ennustuksien Messias ja Jumalan ainoa poika, joka sovitti ihmiskunnan synnit kuolemallaan ja voitti kuoleman ylösnousemuksellaan. Muslimit pitävät Jeesusta profeettana.

Jeesuksesta käytetään myös nimeä Kristus, joka on peräisin kreikan sanasta Χριστος ja käännös heprean sanasta Messias, voideltu eli siunattu. Sanaa voideltu käytetään Vanhassa testamentissa alkujaan Israelin kuninkaista[1]. Myöhemmin sana vakiintui tarkoittamaan nimenomaan profeettojen ennustamaa tulevaa vapauttajakuningasta. Kristus-nimestä johdettiin myöhemmin Kristuksen seuraajia tarkoittava nimitys kristitty.

Jeesus evankeliumeissa

Kristus Kaikkivaltias, noin 1090–1100.

Kristillinen käsitys Jeesuksesta perustuu neljään Uuden testamentin evankeliumiin.

Syntymä

Evankeliumien mukaan Jeesuksen äiti oli nimeltään Maria. Vanhimmassa Markuksen evankeliumissa ei mainita Jeesuksen isää. Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumien mukaan Jeesuksen isän nimi oli Joosef. Matteuksen evankeliumin evankeliumin mukaan Joosef ei ollut Jeesuksen biologinen isä, vaan Maria oli tullut raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta ollessaan vielä neitsyt. Matteuksen mukaan Maria oli kihloissa Joosefin kanssa tullessaan raskaaksi. Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan enkeli ilmoitti Marialle, että hän tulee raskaaksi ja synnyttää pojan.[2][3]

Stefan Lochner, Jeesuksen syntymä, noin 1445.

Tutkijoiden näkemyksiä

Monet tutkijat eivät pidä Jeesuksen syntymäkertomuksia historiallisesti luotettavana vaan taruna.[4]

Joidenkin tutkijoiden mukaan kristityt sijoittivat kertomuksissaan syntypaikan Betlehemiin, koska Miikan kirjan ennustuksen mukaan Israelin hallitsija tulee Betlehemistä.[5] Luukkaan evankeliumin mainitsemaa verollepanoa[6] ei ole pystytty yhdistämään muissa historiallisissa lähteissä mainittuihin verotustietoihin. Tosin käskynhaltija Quirinius määräsi paikallisen verollepanon, mutta vasta vuonna 6 jaa. eli Herodeksen kuoleman jälkeen.[7] Lisäksi verotusta varten toimenpantu henkikirjoitus olisi tapahtunut roomalaisen tavan mukaan omalla paikkakunnalla. Tästä oli poikkeuksena maanomistus toisella paikkakunnalla, mikä evankeliumien Joosefin ja Marian tapauksessa tuntuisi epätodennäköiseltä. Ja vaikka Joosef olisikin joutunut matkaamaan toiselle paikkakunnalle, niin viimeisillään raskaana olevan Marian lähtö mukaan olisi ollut kyseenalaista. Roomalaisten hallintokäytäntö noudatti kohtuutta.[8]

Syntymäajankohdan määrittäminen

Yleisimmin Jeesuksen on arvioitu syntyneen 7 eaa. – 4 eaa. välillä. Matteuksen evankeliumi kertoo Jeesuksen syntyneen kuningas Herodeksen aikana, jonkin aikaa ennen hänen kuolemaansa. Historioitsija Josefuksen mukaan Herodes kuoli hieman ennen pääsiäistä vuonna 4 eaa.[9]. Luukkaan evankeliumi puolestaan sanoo Quiriniuksen olleen Jeesuksen syntymän aikaan Syyrian käskynhaltijana. Tämä viittaisi vuoteen 6-7 jaa. Nykyään suuri osa Jeesusta historiallisena pitävistä tutkijoista pitää vuotta 4 eaa. todennäköisimpänä vaihtoehtona.

Jeesuksen syntymäpäivää on juhlittu ainakin 200-luvulta lähtien. Aluksi juhlapäivänä oli 6. tammikuuta. Jeesuksen syntymän ajoittamiselle jouluun on liitetty liittyy keisari Aurelianuksen 270-luvulla määräämään voittamattomalle auringolle omistettu Sol Invictus -juhlaan, joka oli 24.–25. joulukuuta. Päivän juhlinta oli hyvin suosittua, ja se osui jo ennestään vanhan roomalaisen Saturnalia-juhlakauden loppuun. Vuonna 350 paavi Julius I kehotti kristittyjä juhlimaan Kristuksen syntymää samaan aikaan.

Neitseestä syntyminen

Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesuksen syntyminen neitseestä oli ennustettu Jesajan kirjassa.[10] Tämä käsitys perustuu kuitenkin käännösvirheeseen. Kun Jesajan kirjaa käännettiin pari sataa vuotta ennen ajanlaskun alkua heprean kielestä kreikan kielelle kääntäjä valitsi heprean kielen sanan alma (”nuori nainen”) vastineeksi kreikan kielen sanan parthenos, joka saattaa merkitä yleisesti ”nuorta naista”, mutta jonka perusmerkitys on nimenomaan ”neitsyt”.[11]

Jeesuksen sukuluettelot

Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit esittävät kumpikin luettelon Jeesuksen sukujuurista.[12][13] Matteuksen evankeliumin luettelossa sukujuuret esitetään 29 sukupolven taakse juutalaisten isään Abrahamiin. Matteuksen evankeliumin kirjoittaja tähtää sanomansa kristinuskoon kääntyneisiin juutalaisiin. Luukaksen evankelimin luettelo ulottuu 41 sukupolven taakse ihmiskunnan isään Aadamin saakka. Näin Luukaksen evankeliumin kirjoittaja korosti pelastuksen yleistä luonnetta. Molemmissa luetteloissa mainitaan kuningas Daavid.[14] Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien luetteloissa on suuria eroja, ja nykytutkijat pitävät niitä yleisesti keinotekoisina.[15]

Jeesuksen lapsuus

Evankeliumien mukaan Jeesuksen vanhemmat olivat kotoisin Nasaretista[16] ja Jeesus itse syntyi Betlehemissä.[17][18]

Jeesuksen myöhemmästä lapsuudesta ja nuoruudesta kerrotaan vain yksi tapaus. Luukkaan evankeliumin mukaan hän kävi vanhempineen 12-vuotiaana Jerusalemissa pääsiäisjuhlilla, mutta paluumatkalla vanhemmat huomasivat hänen kadonneen. Hänet kuitenkin löydettiin temppelistä, jonne hän oli jäänyt keskustelemaan opettajien kanssa, jotka ihmettelivät hänen ymmärrystään[19].

Myöhemmissä, 100–300-luvuille ajoitettavissa olevissa apokryfisissä niin sanotuissa lapsuusevankeliumeissa Jeesuksen lapsuudesta on lukuisia tarunomaisia kertomuksia. Kuuluisin niistä on Tuomaan lapsuusevankeliumi.

Kaste ja kiusaukset

Andrea del Verrocchio, Jeesuksen kaste, noin 1475.

Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus oli ammatiltaan rakentaja.[20] Evankeliumien mukaan Jeesus aloitti julkisen toimintansa noin 30-vuotiaana.

Markuksen evankeliumin alku kuvaa Jeesuksen Johannes Kastajalta saamaa kastetta.[21] Markuksen ja Matteuksen evankeliumien mukaan Jeesus tuli Jordan-joelle, jossa Johannes oli saarnannut ja kastanut joukoittain ihmisiä. Matteuksen evankeliumin mukaan Johannes kieltäytyi aluksi Jeesuksen kastamisesta, koska katsoi olevansa siihen liian arvoton. Kasteen jälkeen taivaat avautuivat ja kyyhkynen laskeutui Jeesuksen päälle.[22]

Johannes Kastaja esitetään Jeesuksen tuloa valmistelevana. Johannes Kastaja kutsui ihmisiä parannuksen tielle ja uskoi lopun ajan olevan hyvin lähellä. Kaste merkitsi katumusta.[23]

Matteuksen evankeliumin mukaan kasteen jälkeen Jeesus meni erämaahan ja paastosi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Tänä aikana paholainen ilmestyi Jeesukselle ja houkutteli häntä kolme kertaa paljastamaan yliluonnolliset kykynsä osoittaakseen olevansa Jumalan Poika. Jeesus torjui jokaisen kiusauksen vastaamalla lainauksella Viidennestä Mooseksen kirjasta. Saatana lähti torjuttuna ja enkelit tekivät Jeesukselle palvelusta.[24]

Opettajana

Aloitettuaan toimintansa Jeesus valitsi kaksitoista ensisijaista opetuslastaan, niin sanotut apostolit.[25] Häntä seurasi myös paljon muita ihmisiä, jotka on myös luettu opetuslapsiksi. Heidän joukkoonsa kuului evankeliumien mukaan myös naisia, muun muassa Magdalan Maria.

Carl Heinrich Bloch, Vuorisaarna, 1890.

Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus keräsi parhaimmillaan tuhatmäärin ihmisiä ympärilleen.[26] Evankeliumien kuvauksen mukaan hän toimi pääasiassa Galilean ja Perean alueilla, eli nykyisen Israelin ja Jordanian alueella Jordan-joen kummallakin puolella. Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesuksen julkisen toiminnan aikaan sijoittui kolme pääsiäisjuhlaa.[27] Tämän johdosta perinteisen näkemyksen mukaan Jeesuksen julkisen toiminnan aikana on pidetty kolmea vuotta. Muiden evankeliumien antaman kuvan mukaan Jeesuksen julkinen toiminta olisi kestänyt noin puolitoista-kaksi vuotta.

Evankeliumien Jeesus saarnasi ihmisille taivasten valtakunnan tuloa, parannuksen teon tarvetta,[28] ehdotonta rakkautta Jumalaa, lähimmäisiä[29] ja myös vihollisia kohtaan,[30] puhuen palvelemisesta, nöyryydestä, pahojen tekojen eli syntien anteeksiantamisesta[31] ja Tooran hengen noudattamisesta sen kirjaimen lisäksi.

Tunnetuin Jeesuksen opetuksista on niin sanottu vuorisaarna, joka on Matteuksen evankeliumissa.[32] Se sisältää Jeesuksen tunnetuimmat opetukset sekä muun muassa Isä meidän -rukouksen. Jeesuksen opetukset olivat usein vertauskuvallisia: suuri osa niistä kuvailee, mitä taivasten valtakunta on ja mitä se ei ole.[33]

Evankeliumeissa Jeesus tapasi usein yhteiskunnan hylkimiä ihmisiä, muun muassa samarialaisia, joita juutalaiset halveksivat. Farisealaisten, joiden kanssa Jeesus asetetaan usein vastakkain, valittaessa näistä Jeesus vastaa Matteuksen evankeliumissa: ”En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä”.[34]

Evankeliumien Jeesus opetti myös, että lopun ajat maailmanlaajuisine mullistuksineen tapahtuvat ennen kuin sukupolvi, jolle hän saarnasi, katoaa.[35][36][37][38][39]

Evankeliumeissa Jeesus tekee useita ihmeitä, kuten parantamisia, riivaajien karkottamisia, veden muuttaminen viiniksi,[40] veden päällä käveleminen sekä henkilöiden, kuten Lasaruksen, herättämisiä kuolleista.[41].

Pidätys, oikeudenkäynti ja tuomio

El Greco, Jeesus ajaa kauppiaat pois temppelistä, noin 1600.

Synoptisten evankeliumien mukaan Jeesus tuli opetuslapsineen Jerusalemiin pääsiäisjuhlille, ja hänen saapuessaan kaupunkiin suuri joukko ihmisiä huusi: ”Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!”[42].

Evankeliumin mukaan Jeesus aiheutti häiriötä Jerusalemissa kaatamalla rahanvaihtajien pöydät temppelissä, sanoen heidän tehneen temppelistä ”rosvojen luolan”.[43]. Myöhemmin samalla viikolla Jeesus vietti pääsiäisateriaa opetuslastensa kanssa. Sen aikana hän ennusti, että yksi opetuslapsista tulisi pettämään hänet ja että hän tulee kuolemaan pian. Tämän aterian aikana Jeesus otti leivän ja viinin ja asetti ehtoollisen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne” ja ”tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne”.[44] Aterian jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen rukoilemaan Getsemanen puutarhaan.

Evankeliumien mukaan Jeesus vihastutti toiminnallaan aikansa juutalaisia ylipappeja ja lainopettajia, minkä vuoksi hänet haluttiin vaientaa. Johanneksen evankeliumi mainitsee suuren neuvoston kokouksen, jossa käsiteltiin uhkaa, jonka Jeesus muodosti hallitusjärjestelmän vakaudelle. Muissa evankeliumeissa tätä ei mainita lainkaan, vaan kaikki syy laitetaan pappispuolueelle.[45]

Giotto di Bondone, Juudaksen suudelma, noin 1304–1306.

Markuksen evankeliumin mukaan Jeesuksen pidätti ”miekoin ja seipäin aseistautunut miesjoukko”. Joukon olivat lähettäneet ”ylin papisto sekä vanhimmat ja lainopettajat”.[46] Evankeliumin mukaan pidätys tapahtui yöllä, koska Jeesus oli suosittu ja viranomaiset halusivat välttää levottomuudet.[47] Niin sanottujen synoptisten evankeliumien mukaan Jeesuksen petti Juudas Iskariot, yksi opetuslapsista, osoittaen Jeesuksen sotilaille suutelemalla tätä. Jotkut opetuslapset yrittivät tehdä vastarintaa sotilaille, mutta Jeesus kielsi heitä. Jeesuksen pidätyksen jälkeen opetuslapset pakenivat ja hajaantuivat.

Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus vietiin tuomittavaksi Sanhedrinin eteen ja hän vahvistaa olevansa Messias. Jeesus tuomittiin jumalanpilkasta. Evankeliumien mukaan juutalaisilla ei ollut oikeutta kuolemantuomion täytäntöönpanemiseen, joten Jeesus luovutettiin Rooman prokuraattori Pontius Pilatukselle.[48][49] Matteuksen evankeliumin mukaan Pilatus kääntyi kansan puoleen, joka sai valita joko Jeesuksen tai Barabbaan vapautettavaksi. Väkijoukko huusi Barabbaan vapaaksi ja Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Pilatus pesi kätensä osoittaakseen, ettei ollut vastuullinen päätöksestä.[50]

On oletettu, että Jeesuksen hyökkäävä käytös temppelissä johti lopulta hänen pidättämiseensä. Taustalla olisi ollut pitkään jatkunutta vastakkainasettelua ja epäluuloa, joka tilaisuuden tullen purkautui niin, että tuomion täytäntöönpanossa käytettiin ajan ankarimpana pidettyä teloitusmuotoa.[51]

Ristiinnaulitseminen ja kuolema

Bernardo Daddi, Jeesus ristiinnaulittuna, noin 1340–1345.

Jeesus vietiin Golgatalle ristiinnaulittavaksi. Teloitustapa oli roomalainen, sillä juutalaisten teloitustapa oli kivittäminen[52]. Evankeliumien mukaan Jeesus kuoli iltapäivällä.[53] Synoptisten evankeliumien mukaan Jeesuksen kuoleman aikoihin tapahtui maanjäristys ja taivas pimentyi keskipäivästä noin kello kolmeen. Markuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan varakas juutalainen Joosef Arimatialainen sai Pilatukselta luvan ottaa Jeesuksen ruumis ja haudata se omaan hautaansa[54][55] Jeesuksen kuoleman muistopäivänä vietetään kristinuskossa pitkäperjantaita, joka on kaksi päivää ennen pääsiäissunnuntaita.

Tutkijoiden näkemyksiä

Evankeliumien kirjoittamisen aikoihin kristinuskon ja juutalaisuuden välillä oli suuria jännitteitä. Evankeliumien kertomuksilla haluttiin ensinnäkin tehdä selvä pesäero juutalaisiin, kun toisaalta kirjoittajat esittivät roomalaisten viranomaisten toimet mahdollisimman hyvässä valossa.[56] Suuren neuvoston edessä suoritettu oikeudenkäynti olisi ollut poikkeuksellinen. Evankeliumien kuvaama oikeudenkäynti näyttää tapahtuneen yöllä, juhlapäivän aattona ja vieläpä johtaneen kuolemantuomioon samana päivänä. Nämä seikat olivat vastoin juutalaista lakia.[57] Juutalaisten oikeus kuolemantuomion täytäntöönpanoon on kiistanalainen.[57]

Kuolinajankohdan määrittäminen

Pääartikkeli: Jeesuksen kronologia

Yleisimmin Jeesuksen on arvioitu kuolleen vuosien 29 ja 33 välillä. Myös Jeesuksen kuolinpäivä on yritetty määrittää Raamatun tietojen perusteella. Kaikkien evankeliumien mukaan se tapahtui juutalaisten pääsiäisen aikoihin, mutta maininnat, joiden perusteella ajankohta olisi pääteltävissä tarkemmin, eivät ole yhtäpitäviä.

Ylösnousemus ja taivaaseenastuminen

Pääartikkeli: Jeesuksen ylösnousemus

Uuden testamentin mukaan Jeesus nousi kuolleista kolmantena päivänä ristiinnaulitsemisestaan.[58][59][60][61][62][63][64]

Evankeliumien mukaan tyhjän haudan löysivät ensimmäisenä naispuoliset opetuslapset, jotka olivat tulleet voitelemaan Jeesuksen ruumiin. Markuksen evankeliumin mukaan valkoisiin pukeutunut nuori mies oli haudalla ja kertoi ylösnousemuksesta. Matteuksen evankeliumin mukaan enkeli ilmestyi haudalla. Luukkaan evankeliumin mukaan enkeleitä oli kaksi.

Szymon Czechowicz, Ylösnousemus, 1758.

Kaikkien evankeliumien mukaan Jeesus ilmestyi useille ihmisille kuolemansa jälkeen eri paikoissa. Markuksen ja Johanneksen evankeliumien mukaan Jeesus ilmestyi ensimmäisenä Magdalan Marialle haudalla.[65] Luukkaan evankeliumissa Jeesus ilmestyy kahdelle matkalaiselle Emmauksen tiellä.[66] Yhteen kokoontuneille opetuslapsilleen hän ilmestyi samana iltana.

Matteuksen evankeliumissa ylösnoussut Jeesus antaa lähetyskäskyn: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen – – ”.[67] Jeesus lupasi tulla takaisin täyttääkseen ennustukset. Markuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan Jeesus nousi opetuslastensa silmien edessä taivaaseen, mikä Apostolien tekojen mukaan tapahtui neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisen jälkeen.[68]

Uuden testamentin mukaan näiden kokemusten seurauksena Jeesuksen opetuslapset alkoivat saarnata evankeliumia eli hyvää sanomaa Jeesuksen ylösnousemuksesta.

Uskonnolliset käsitykset

Kristillinen oppi Jeesuksesta

Kristillinen oppi Jeesuksesta pohjautuu lähinnä Raamattuun sekä kolmeen vanhakirkolliseen uskontunnustukseen apostoliseen, Nikaian ja Athanasioksen uskontunnustuksiin, jotka suurin osa kristillisistä kirkoista hyväksyy yhteiseksi opilliseksi perustakseen. Näiden mukaan:

  • Jeesus on Jumalan Poika, yksi Jumalan kolmesta persoonasta, joka on ollut olemassa jo ennen luomista.
  • Jumala lähetti Jeesuksen, koska Hän rakastaa kaikkia ihmisiä, eikä halua kenenkään joutuvan kadotukseen syntiensä tähden.[69]
  • Jeesusta ei siittänyt mies, vaan hän sikisi Pyhästä Hengestä, ja syntyi Neitsyt Mariasta.
  • Lihaksi tullut Jeesus oli kuuliainen Isä Jumalalle; hänessä ei ollut mitään moitetta, eikä hän tehnyt syntiä.
  • Noin 30 vuoden ikäisenä Jeesus alkoi opettaa, parantaa sairaita, ruokkia nälkäisiä ja herättää kuolleita.
  • Jeesus ristiinnaulittiin Golgatalle.
  • Jeesus sovitti ristillä maailman synnit ja nousi kuolleista kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen, minkä jälkeen Jeesus ilmestyi Magdalan Marialle ja myöhemmin opetuslapsille.[70][71] Jeesus antoi vielä uudelleen opetuslapsille lähetyskäskyn ylösnousemuksensa jälkeenkin.[72]
  • Jeesus astuu taivaaseen Isän oikealle puolelle ja jättää uskoville Pyhän Hengen.
  • Usko Jeesukseen pelastaa tuomiolta, joka tulee synnin tähden. Jeesuksen sovitustyön kautta uskovista tulee Jumalan lapsia, ja he saavat uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden.
  • Jeesus tulee aikojen lopussa tuomitsemaan jokaisen taivaaseen tai kadotukseen.

Islamilainen oppi Jeesuksesta

Jeesus nostetaan taivaaseen. Turkkilainen islamilainen maalaus.
Pääartikkeli: Jeesus islaminuskossa

Islamin uskonnon mukaan Jeesus on profeetta ja Messias. Hän syntyi Mariasta neitseellisesti, suoritti ihmetekoja, saarnasi ja lopulta hänet nostettiin taivaaseen. Islamin Jeesus-kuva noudattelee pääosin kristillistä mallia, mutta kaksi keskeistä teologista kohtaa islam kiistää: Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja Jeesuksen jumalallisuuden. Profeetta Jeesus oli lempeä opettaja, mutta toisaalta ankara askeetti. Jeesuksen seuraaminen ei ole vieras käsite islamissakaan.[73]

Islamilaisissa kertomuksissa Jeesuksen rooli korostuu Viimeisten päivien tapahtumissa, vaikka itse Koraanissa tälle käsitykselle ei ole mitään perusteita.[74] Kertomuksissa Jeesuksesta on tullut Mahdin avustaja ja hänen erityistehtäväkseen tulee Antikristuksen surmaaminen. Jeesus tulee särkemään ristiinnaulittujen kuvat – vertauskuvallinen ele kristinuskon vääräoppineisuutta vastaan.[75]

Jeesuksen historiallisuus

Pääartikkeli: Jeesuksen historiallisuus

Jeesuksen historiallisuudesta on kiistelty 1700-luvulta lähtien, jolloin kirkoista riippumaton raamatuntutkimus alkoi kehittyä, mutta yleisesti häntä pidetään historiallisena henkilönä. Kaikkien tutkijoiden näkemyksissä esiintyy suuria erimielisyyksiä Jeesuksen merkityksestä, ominaisuuksista ja häneen liitettyjen kertomusten ja ihmeiden historiallisuudesta.

Evankeliumit

El Greco, Jeesus kantaa ristiä, 1580.

Pääasialliset Jeesusta koskevat kirjoitukset ovat evankeliumit. Jeesukselta ei tunneta omia kirjoituksia, eikä ole varmuutta siitä, missä määrin evankeliumien kuvaukset olisivat peräisin Jeesuksen tunteneilta ihmisiltä. Evankeliumit ole varsinaista historiankirjoitusta, vaan, ”ilosanomia”, joiden tarkoitus on synnyttää ja vahvistaa uskoa Jeesukseen vapahtajana[76].

Ainakin jotkut neljästä evankeliumista on arveltu kirjoitetun aikana, jolloin oli vielä elossa Jeesuksen väitetyllä elinajalla eläneitä ihmisiä. Evankeliumit ajoitetaan yleensä seuraavasti:

  • Markuksen evankeliumi 65–110 jaa.
  • Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit 80–120 jaa.
  • Johanneksen evankeliumi 90–135 jaa.

Johanneksen evankeliumi on evankeliumeista nuorin ja sitä on pidetty historiallisilta tiedoiltaan muita epäluotettavampana. Myös synoptisten evankeliumien sisällöstä on kiistelty. Muun muassa Jeesus-seminaari yritti jäljittää historiallisen Jeesuksen puheita evankeliumeista.

Ei-kristilliset lähteet

Ei-kristityistä historiankirjoittajista vain harvojen tiedetään kirjoittaneen mitään Jeesuksesta tai varhaiskristityistä. Jeesuksesta ei ole arkistoaineistoa tai arkeologista todistusaineistoa siltä ajalta, jolloin hänen sanotaan eläneen

Neljän ei-kristillisen historioitsijan kirjoituksissa on kohtia, joiden on arveltu mahdollisesti viittaavan Jeesukseen. Nämä ovat Plinius nuorempi, Josephus, Suetonius ja Tacitus. Nämä kohdat viittaavat kuitenkin yleensä enemmän varhaiskristittyihin kuin Jeesukseen. Yleisesti roomalaisten historioitsijoiden viittauksia Jeesukseen ei voida pitää kovin luotettavina, koska todennäköisesti ne perustuvat kansan keskuudessa liikkuneisiin huhupuheisiin ja viranomaisten suorittamiin kristittyjen kuulusteluihin. Pikemminkin ne todistavat kristittyjen kuin itse Jeesuksen olemassaolosta. Etenkin Josephuksen kohdalla on myös epäilyjä, että myöhemmät kristityt kopioijat olisivat muokanneet alun perin epämiellyttäväksi koettua tekstiä.

Jeesus ja ajanlasku

Jeesuksen syntymän ajoitus on yhteydessä länsimaiseen ajanlaskuun. Kristillisessä ajanlaskussa vuosiluvut alkavat Jeesuksen oletetusta syntymävuodesta. Ajanlaskun otti käyttöön käyttöön 520-luvulla munkki Dionysius Exiguus laatiessaan taulukoita pääsiäisen ajankohdan määrittämiseksi. Matteuksen evankeliumin mukaan Herodes Suuri kuitenkin oli Juudean kuninkaana vielä ajanlaskun alussa. Mikäli tämä pitää paikkansa, on Dionysiuksen tarkoittama ajanlaskun alku muutamaa vuotta aikaisempana kuin Dionysius oletti.

Vuosilukujen yhteydessä on käytetty merkintää eKr. (ennen Kristuksen syntymää) ja jKr. (jälkeen Kristuksen syntymän). Nykyään on kuitenkin enenevässä määrin alettu käyttämään merkintöjä eaa. (ennen ajanlaskun alkua) ja jaa. (jälkeen ajanlaskun alun), jotka vastaavat paremmin todellisuutta.

Jeesus elokuvissa

Vuosi Elokuvan nimi Ohjaaja/t Jeesusta näytteli Kieli Kesto Palkittu Ehdokkuus palkinnolle
1902 The Life and Passion of Jesus Christ Lucien Nonguet, Ferdinand Zecca Monsieur Normand Ranska 44 min - -
1927 The King of Kings Cecil B. DeMille H.B. Warner Englanti 112 min - -
1961 King of Kings Nicholas Ray Jeffrey Hunter Englanti - - -
1964 The Gospel According to St. Matthew Pier Paolo Pasolini Enrique Irazoqui Italia 136 min Silver Ribbon, Jussi, OCIC Award, Special Jury Prize -
1965 The Greatest Story Ever Told David Lean, George Stevens, Jean Negulesco Max von Sydow Ranska, englanti 199 min - Parhaan lavastuksen Oscar-palkinto
Parhaan kuvauksen Oscar-palkinto
Parhaan puvustuksen Oscar-palkinto
Parhaiden erikoistehosteiden Oscar-palkinto
Parhaan musiikin Oscar-palkinto
1973 Jesus P.A. Thomas Murali Das malajalam, hindi - - -
1977 Jesus of Nazareth Franco Zeffirelli Robert Powell Englanti, Aramea 382 min Kuvauksen Silver Ribbon
Puvustuksen Silver Ribbon
Tuotannon Silver Ribbon
 6 x BAFTA TV Award
2 x Emmy
1979 Jesus John Krish, Peter Sykes Brian Deacon Englanti 117 min - -

Katso myös

Lähteet

  • Aejmelaeus, Lars: Jeesuksen ylösnousemus. Osa 1, Tausta ja Paavalin todistus. (Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 57) Suomen eksegeettinen seura, 1993. ISBN 951-9217-12-6
  • Aejmelaeus, Lars: Kristinuskon synty: Johdatus Uuden testamentin taustaan ja sanomaan. (Uusittu laitos) Helsinki: Kirjapaja, 2007. ISBN 978-951-607-529-0
  • Auvinen, Ville ym.: A.D. 30: Kirja Jeesuksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista. (Toimittaneet Tom Holmén ja Matti Kankaanniemi) Helsinki: Art House, 2009. ISBN 978-951-884-449-8
  • Dawkins, Richard: Jumalharha. ((The god delusion, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen) Helsinki: Terra cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-00-1
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Jeesus, islamin profeetta. Helsinki: Kirjapaja, 2006a. ISBN 951-607-330-1
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin. (2. korjattu painos) Helsinki: Gaudeamus, 2006b. ISBN 951-662-924-5
  • Josephus, Flavius: Juutalaissodan historia. ((Peri tou Hioudakou polemû.) Suomentanut Pauli Huuhtanen) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28945-0
  • Schneemelcher, Wilhelm (toim.): New testament apocrypha: Volume one: Gospels and related writings. ((Neutestamentliche Apokryphen: Bd. 1: Evangelie, 1959.) Translated by Robert McLachlan Wilson) Louisville, Kentucky: Westminster John Knox Press, 2003. ISBN 9780664227210 (englanniksi)
  • Uro, Risto & Lehtipuu, Outi (toim.): Nasaretilaisen historia. Helsinki: Kirjapaja, 1997 (2. painos 2001). ISBN 951-625-457-8
  • Walsh, Michael: Kristinuskon syntyhistoria. ((Roots of Christianity, 1986.) Suomentanut Taisto Nieminen) Espoo: Weilin + Göös, 1988. ISBN 951-35-4256-4

Viitteet

  1. ↑ Muun muassa 2. Sam. 22:51
  2. ↑ Matt. 1:18
  3. ↑ Luuk. 1:26–38
  4. ↑ Aejmelaeus 2007, s. 117–118; Uro & Lehtipuu 1997, s. 109.
  5. ↑ Miika 5:2
  6. ↑ Luuk. 2:1–5
  7. ↑ Dawkins 2007, s. 107.
  8. ↑ Walsh 1988, s. 48.
  9. ↑ Josephus 2004, s. 152.
  10. ↑ Jesaja 7:14
  11. ↑ Aejmelaeus 2007, s. 120.
  12. ↑ Matt. 1:2–17
  13. ↑ Luuk. 3:23–38
  14. ↑ Walsh 1988, s. 49.
  15. ↑ Bienert, Wolfgang E.: ”The Relatives of Jesus”. Teoksessa Schneemelcher 2003, s. 487.
  16. ↑ Matt. 2:19–23
  17. ↑ Matt. 2:1–6
  18. ↑ Luuk. 2:15–16
  19. ↑ Luuk. 2:41–50
  20. ↑ Mark. 6:3
  21. ↑ Mark. 1:4–28
  22. ↑ Matt. 3:14–16
  23. ↑ Walsh 1988, s. 45–47.
  24. ↑ Matt. 4:1–11
  25. ↑ Matt. 6:12–13
  26. ↑ Matt. 4:24
  27. ↑ Haku sanalla pääsiäinen Johanneksen evankeliumista.
  28. ↑ Haku sanalla parannus Uudesta testamentista.
  29. ↑ Luuk. 10:25–28
  30. ↑ Haku sanalla rakasta Uudesta testamentista.
  31. ↑ Haku sanalla anteek Uudesta testamentista.
  32. ↑ Matt. 5–7
  33. ↑ Esimerkiksi tuhlaajapoikavertaus: Matt. 13:24–48
  34. ↑ Matt. 9:9–13
  35. ↑ Luuk. 21:9–11
  36. ↑ Luuk. 21:9–11
  37. ↑ Luuk. 21:20–27
  38. ↑ Matteus 24:34
  39. ↑ Markus 13:30
  40. ↑ Joh. 2:1–11
  41. ↑ Joh. 11:1–44
  42. ↑ Joh. 12:13–16, peräisin Ps. 118:26
  43. ↑ Mark. 11:17
  44. ↑ Luuk. 22:7–20
  45. ↑ Walsh 1988, s. 60.
  46. ↑ Mark. 14:43–5
  47. ↑ Mark. 14:2
  48. ↑ Matt. 27:11
  49. ↑ Mark. 15:12
  50. ↑ Matt. 27:11–26
  51. ↑ Holmén, Tom teoksessa Auvinen ym. 2009.
  52. ↑ Aejmelaeus 1993, s. 85.
  53. ↑ Saarn. 1:2
  54. ↑ Mark. 15:42–46
  55. ↑ Luuk. 23:50–56
  56. ↑ Walsh 1988, s. 65.
  57. ↑ a b Walsh 1988, s. 63.
  58. ↑ Matt. 28:5–10
  59. ↑ Mark. 16:9
  60. ↑ Luuk. 24:12–16
  61. ↑ Joh. 20:10–17
  62. ↑ Ap.t. 2:24
  63. ↑ Joh. 20:10–17
  64. ↑ 1 Kor. 6:14
  65. ↑ Luuk. 24:13–16
  66. ↑ Mark 16:9
  67. ↑ Matt. 28:16–20
  68. ↑ Ap. t. 1:1–10
  69. ↑ Joh. 3:16
  70. ↑ Joh. 20
  71. ↑ Mark. 16:9
  72. ↑ Mark. 28:16
  73. ↑ Hämeen-Anttila 2006a, s. 11–18.
  74. ↑ Hämeen-Anttila 2006b, s. 144–147.
  75. ↑ Hämeen-Anttila 2006a, s. 131–132, 155–156.
  76. ↑ Aejmelaeus 2007, s. 92–93; Uro & Lehtipuu 1997, s. 43–44.

Aiheesta muualla

Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Kirjallisuutta Jeesuksesta

Malline:Link GA

Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jeesus&oldid=6875343”