Katupeilin takana
| Katupeilin takana | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Toivo Särkkä |
| Käsikirjoittaja | Serp |
| Perustuu | Serpin näytelmään Katupeilin takana (1946) |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Heikki Aaltoila |
| Kuvaaja | Esko Töyri |
| Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
| Pääosat |
Eeva-Kaarina Volanen Matti Ranin Helge Ranin Henny Waljus |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus SF |
| Ensi-ilta | 4. marraskuuta 1949 |
| Kesto | 96 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Katupeilin takana on T. J. Särkän ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1949. Se perustuu Serpin samannimiseen näytelmään vuodelta 1946 ja kertoo kamarineuvoksen tyttären ja maisterin romanssista 1800-luvun lopun Helsingissä.[1]
Katupeilin takana sai vuonna 1950 Jussi-palkinnot ohjauksesta, käsikirjoituksesta, kuvauksesta, naispääosasta sekä miessivuosasta (Uuno Laakso). Elokuva-Aitan yleisöäänestyksessä se valittiin vuoden 1949 suosituimmaksi kotimaiseksi. Katsojamäärät olivat vuoden kolmanneksi korkeimmat.[1]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Näyttämöllä Katupeilin takana esitettiin ensi kerran Suomen Kansallisteatterissa joulukuussa 1946, ja se ilmestyi painettuna seuraavana vuonna.[1] Serpin epookkikomedia on kuulunut vuosikymmenien ajan suomalaisten teattereiden suosikkeihin. Elokuva oli SF:n 15-vuotisjuhlaelokuva ja valmistui yhtiön sadantena näytelmäelokuvana.
Elokuvan päärooleissa on pitkälti samoja näyttelijöitä kuin Kansallisteatterissa. Sivurooleja lisättiin huomattavasti[1]. Näissä rooleissa on monia myöhemmin tunnetuiksi tulleita näyttelijöitä, kuten Martti Katajiston tulkitsema Jean Sibelius. Myös Tarmo Mannin tulkitsema Axel Gallén vilahtaa teatterikohtauksessa. Pikkuosissa nähdään eräitä tunnettuja näyttelijöitä, kuten Kullervo Kalske, Elsa Turakainen ja Heikki Savolainen.
Elokuva on esitetty televisiossa useaan otteeseen, ensimmäisen kerran joulupäivänä 1958.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäinen näytelmä ajoittuu kolmeen maaliskuiseen päivään vuonna 1892. Elokuvaversiossa tapahtumat on siirretty kesäaikaan. Vappu Biörcke viettää kesää Jalle-setänsä maatilalla. Pieni polkupyöräonnettomuus tuo hänen luokseen nuoren maisteri Kalle Härkösen. Jalle-sedän kartanossa vietetään pienet juhlat, jolloin useat elokuvan sivuhenkilöt tulevat tutuiksi. Vappu palaa Helsinkiin moster Mellan kanssa, mutta pitkästyy tapahtumien puutteessa. Elämään tulee kuitenkin särmää, kun Vappu joutuu kahnauksiin vanhoillisen isänsä kanssa. Tämän mukaan ei ylioppilaiden rientoihin saa mennä eikä miesvieraita vastaan saa ottaa, ei varsinkaan huoneessa, jossa on aukipedattu sänky.
Vappu kuitenkin uhmaa sääntöjä ja karkaa teatteriin. Mutkien kautta Kalle Härkönen päätyy lopulta Vapun makuuhuoneeseen, tosin täysin kunniallisissa merkeissä. Isä-Ossian ja Vapun sisko Elisabeth kuitenkin järkyttyvät sinänsä viattomasta tilanteesta. Jalle-setä ja Sonja Brandt kokevat tilanteen koomisena ja yrittävät tyynnytellä Ossiania. Moster Mella seisoo jossain välimaastossa. Tämän hässäkän jälkeen Kallen pitäisi vielä pyytää Vapun kättä Ossianilta. Tämä pitää Kallea röyhkeänä pyrkyrinä, ja kaiken lisäksi Kallen sukunimikin on vielä niin rahvaanomainen. Tarinassa seurataan myös Ossianin ja Sonjan romanssin kehittymistä sekä Jalle-sedän ja moster Mellan välillä kipunoivaa lemmenliekkiä. Taustalla analysoidaan Venäjän vallan aikaisen suomalaisen sivistyneistön suhdetta valtiollisiin auktoriteetteihin.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvaa on luonnehdittu idylliksi 1800-luvun lopulta. Erityisesti sen tarjoamaa ajankuvaa on kehuttu. Aikalaisarvioissa se sai yksimielistä suitsutusta Jouko Tyyrin Ylioppilaslehteen kirjoittamaa arviota lukuun ottamatta.[2] Myöhemmin televisioesityksen yhteydessä Ilta-Sanomien Timo Malmi arvioi, että Särkkä hallitsee suomalais-venäläisen epookin kuvauksen hienosti, etenkin Volasen, Laakson ja Pöystin kaltaisten näyttelijöiden kanssa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Teatteri.org (Arkistoitu – Internet Archive)
Karjalohja.fi. (archive.org)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 23.4.2013
- ↑ Aikalaisarviot, Elonet.fi, viitattu 23.4.2013
- ↑ Malmi, Timo: Elokuvat. Ilta-Sanomat, 2010, nro 9.3., s. 42.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katupeilin takana Elonet.