Naiskohtaloita
| Naiskohtaloita | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Toivo Särkkä |
| Käsikirjoittaja | Toivo Särkkä |
| Perustuu | Guy de Maupassantin romaaniin Une vie (1883), joka on suomennettu nimillä Elämän tarina, suom. Martti Wuori 1918 ja Naiskohtalo, suom. Olavi Linnus 1945. |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Martti Similä |
| Kuvaaja | Kalle Peronkoski |
| Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
| Lavastaja | Karl Fager |
| Pääosat |
Rauli Tuomi Eeva-Kaarina Volanen Rauha Rentola Doris Hovimaa |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus SF Oy |
| Ensi-ilta | 1947 |
| Kesto | 95 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Naiskohtaloita on Toivo Särkän ohjaama elokuva vuodelta 1947. Se perustuu Guy de Maupassantin romaaniin Une vie (1883; Elämän tarina, suom. Martti Wuori 1918 ja Naiskohtalo, suom. Olavi Linnus 1945).
Romaanin pohjalta on tehty useita elokuvia, joista kuuluisin on Alexandre Astrucin ohjaama Eräs elämäntarina (Une vie, 1958).[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuperäinen Guy de Maupassantin kertomus sovitettiin 1800-luvun puolivälin Suomeen. Patruuna Erlingin tytär Anette (Eeva-Kaarina Volanen) on toipunut sairaudestaan, ja palattuaan kotiin hän on menossa naimisiin kriitikon sanoin salskean ratsuväen luutnantin Klaus von Trappin (Rauli Tuomi) kanssa. Luutnanttiin ihastuvat myös palvelustyttö (Rauha Rentola) ja everstin rouva (Doris Hovimaa).[2][3]
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikalaisarvioijat näkevät elokuvassa kunnianhimoa ja huoliteltua työtä. Kaiken kaikkiaan monen suhtautuminen on yllättyneen myönteinen. Mutta soraääniäkin kuuluu, ja elokuvaa luonnehditaan suurten tunteiden liialliseksi vyöryttämiseksi, ja siinä nähdään jopa äitelyyttä, ja kokonaisuutena se on erään arvioijan mukaan "epäkypsä työ, joka ei vakuuta eikä liikuta katsojaa". Kalle Peronkosken kuvaus saa arvioissa erityistä kiitosta, samoin näyttelijätyötä pidetään erinomaisena. Eeva-Kaarina Volanen tekee elokuvassa läpimurtonsa.[4] Sekä Peronkoski että Volanen palkittiin Jussilla[1].
Myöhemmissä televisioesitysten aikaisissa kritiikeissä elokuvaa on luonnehdittu traagiseksi melodraamaksi ja Särkän parhaisiin kuuluvaksi ohjaustyöksi.[2] Sen ominaispiirteinä nähdään luonteva eteneminen ja luonnon hyödyntäminen tarinan tehosteena.[5]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Rauli Tuomi | … | luutnantti Klaus von Rapp |
| Eeva-Kaarina Volanen | … | Anette Erling |
| Rauha Rentola | … | Bertta |
| Doris Hovimaa | … | everstinna Katarina Jäckell |
| Liina Reiman | … | patrunessa Sofia Erling |
| Sven Relander | … | patruuna Werner Erling |
| Edvin Laine | … | eversti Jäckell |
| Kyllikki Pohjola | … | Paula Oliverstamm |
| Arvo Lehesmaa | … | tohtori |
| Eino Kaipainen | … | pastori |
| Olavi Saarinen | … | ratsupalvelija Pjotr |
| Waldemar Wohlström | … | Andersson |
| Veikko Uusimäki | … | mies tanssiaisissa |
| Kaarlo Marjanen | … | kertoja |
| Sylva Rossi | … | |
| Holger Salin | … |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 15.3.2013
- ↑ a b Päivän elokuvia, Tv-maailma, 47/2011 sivu 17
- ↑ Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 28.11.2011, sivu D 5
- ↑ Aikalaisarvioita Elonet.fi, viitattu 15.3.2013
- ↑ AL: Naiskohtaloita, Päivän elokuvia, Tv-maailma, 10/2011 sivu 29
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naiskohtaloita Elonet.