Sean Burke
| Sean Burke | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. tammikuuta 1967 Windsor, Ontario, Kanada |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | maalivahti |
| Hanska | vasen |
| Pituus | 193 cm |
| Paino | 95 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1987–2007 |
| Seurat |
New Jersey Devils Hartford Whalers Carolina Hurricanes Vancouver Canucks Philadelphia Flyers Florida Panthers Phoenix Coyotes Tampa Bay Lightning Los Angeles Kings |
| NHL-varaus |
24. varaus, 1985 New Jersey Devils |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Kanada
| |||
| Miesten jääkiekko | |||
 Olympialaiset
| |||
 Hopeaa |
Albertville 1992 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Suomi 2003 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Suomi 1997 | jääkiekko | |
| Hopeaa |
Suomi 1991 | jääkiekko | |
| Hopeaa |
Ruotsi 1989 | jääkiekko | |
| Nuorten MM-kilpailut | |||
| Hopeaa |
Kanada 1986 | jääkiekko | |
| Kanada-cup | |||
| Kultaa |
Kanada-cup 1991 | jääkiekko | |
Sean Burke (s. 29. tammikuuta 1967 Windsor, Ontario, Kanada) on kanadalainen entinen jääkiekkomaalivahti.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Burke aloitti NHL-uransa vuonna 1987–88. Hänen ensimmäinen joukkueensa tuolla tasolla oli New Jersey Devils. Ensimmäisellä kaudella hän ei saanut pelata kuin vain 13 ottelua, mutta seuraavaksi kaudeksi hän nousi joukkueen ykkösvahdiksi. Hän pelasi Jerseyssä 4 vuotta, kunnes hänet myytiin Hartford Whalersiin, vuonna 1992. Hän toimi Whalersien vahtina 5 kautta, kunnes seura siirtyi Carolinaan. Marraskuussa 1997 Burke pidätettiin vaimonsa pahoinpitelystä epäiltynä ja tuomittiin puolentoista vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.[1] Tuosta alkoikin treidausrumba, ja kaudella 97–98 hän pelasi Carolinan lisäksi Vancouver Canucksissa, sekä Philadelphia Flyersissä. Kaudella 1998–99 hän pelasi Florida Panthersissa. Kaudella 1999–00 Burke oli ehtinyt pelata vain 7 peliä Floridassa, kunnes hänet treidattiin Phoenix Coyotesiin. Burke toimi Phoenixin ykkösvahtina kauteen 2002–03 asti, jolloin Brian Boucher syrjäytti hänet. Kaudella 2003–04 hän siirtyikin takaisin Philadelphiaan.
Burke ei pelannut missään NHL:n työsulun aikana 2004–05, mutta kaudeksi 2005–06 hän siirtyi Tampa Bay Lightningiin. Kauden 2006–07 alussa Tampa Bay asetti Burken waiver-listalle, josta häntä ei kuitenkaan otettu. AHL-joukkue Springfield Falconsissa Burke putosi kakkosmaalivahdiksi, kun Karri Rämö syrjäytti hänet. Tammikuussa 2007 Burke laitettiin uudelleen waivereihin, joista maalivahtiensa loukkaantumisista kärsivä Los Angeles Kings nappasi miehen [2].
Burke ilmoitti lopettamisestaan syksyllä 2007, joten kausi 2006–2007 jäi hänen viimeisekseen ammattilaiskentillä. Yhteensä Burke pelasi NHL:ssä 820 peliä runkosarjassa. Hän oli lopettamisensa aikaan 12. eniten runkosarjapelejä pelannut maalivahti NHL:n historiassa. Kanadaa Burke ehti edustaa yli 100. maaottelussa. [3]
Peliuran jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lopetettuaan pelaaja-uransa Burke toimi kaksi kautta Phoenix Coyotesin pelaajakehityksestä vastaavana johtajana. Syksystä 2009 alkaen hänen tehtäviinsä lisättiin maalivahtivalmennus. Syksyllä 2012 hänet ylennettiin joukkueen apulais-GM:ksi mutta sen ohella hän myös jatkoi maalivahtien valmennusta kevääseen 2016 asti.
Kauden 2016-2017 alusta Burke siirtyi Montreal Canadiensin organisaatioon ammattilaispelaajien scoutiksi toimialueenaan Yhdysvaltain ja Kanadan länsiosat. Sen ohessa hän toimi myös 2017 Kanadan maajoukkueen Genreal Managerina Deutschland Cupissa ja Sprengler Cupissa ja apulais-GM:nä MM-kisoissa. NHL:n järjestämässä World Cup turnauksessa Burke toimi pienempien maiden pelaajista kootun Team Europen skouttina.
2018 Burke toimi Kanadan maajoukkueen General Managerina sekä harjoitusturnauksissa, että Olympiaturnauksessa että kevään MM-turnauksessa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Goalie Burke Must Attend Domestic-Abuse Program Los Angeles Times. 21. tammikuuta 1998. Viitattu 3. maaliskuuta 2021.
- ↑ Los Angeles Kings nappasi Sean Burken Jatkoaika.com. 19. tammikuuta 2007. Viitattu 19. syyskuuta 2007.
- ↑ Canadian Press: Veteran Burke Calls It Quits thehockeynews.com. 18. syyskuuta 2007. The Hockey News Corporation. Viitattu 19. syyskuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Sean Burke EliteProspects.com. Viitattu 5.10.2018.