Acehin sota

Acehin sota on yhteisnimitys Acehin sulttaanikunnan ja Hollannin välillä vuosina 1873–1903 käydyille sodille. Acehissa sotaa kutsutaan Hollannin sodaksi.

Hollannin Itä-Intia julistaa sodan

Hollannin Itä-Intian vallan vakiinnuttaminen kohtasi vastarintaa, ja vaikka Acehin sulttaanikunnalle oli luvattu itsenäisyys, Hollannin oli valtansa vakiinnuttamiseksi lopulta hyökättävä Acehin sulttaanikuntaan sulttaanin ja paikallisjohtajien vallan nujertamiseksi.

Köhlerin operaatio 1873

Hollannin Itä-Intian hallinto julisti 23. maaliskuuta 1873 sodan Acehin sulttaanikunnalle. Vuonna 1874 joukkoja komentamaan käskettiin kenraalimajuri Johan Harmen Rudolf Köhler, joka onnistui ottamaan haltuunsa alavat rannikkoalueet, mutta ei sisämaan korkeita paikkoja. Acehin sulttaani pyysi ja mahdollisesti saikin aseapua Italialta ja Britannialta sekä nykyaikaisti armeijansa ripeästi. Köhler sai surmansa. Hänen seuraajakseen käskettiin kenraali Van Swieten, joka onnistui valtaamaan sulttaanin palatsin tämän päästessä kuitenkin pakenemaan. Sissisotaa jatkui vuoteen 1880, jolloin hollantilaiset eivät enää pyrkineetkään saamaan haltuunsa korkeita keskisiä alueita, vaan vakiinnuttamaan valtansa rannikoilla, pääasiassa Banda Acehissa ja Ulhee Lheuen satamakaupungissa. Sota Acehin sulttaanikuntaa vastaan julistettiin päättyneeksi 13. lokakuuta 1880.

Sota alkaa uudelleen 1883

Brittiläinen laiva Nisero rantautui Acehiin hollantilaisten kontrollin ulkopuoliselle alueelle, ja aluetta hallitseva acehilainen paikallisjohtaja vaati siitä lunnaita sekä briteiltä että hollantilaisilta. Koska Aceh Lontoon sopimuksen mukaan kuului Hollannille, vaativat britit Hollantia toimimaan aluksen vapauttamiseksi. Hollantilaiset epäonnistuivat vapauttamisyrityksessään, sillä toinen acehilainen paikallisjohtaja Teuku Umar kieltäytyi auttamasta heitä. Lopputuloksena hollantilaiset ja britit yhdistävät voimansa ja valtasivat alueen. Sulttaani luopui panttivangeistaan lunnaita vastaan.

Hollannin sotaministeri Weitzel julisti sodan Acehia vastaan. Hollannin sotamenestys oli edelleen huono, minkä vuoksi se pyrki värväämään osan paikallisjohtajista puolelleen. Itseään Teuku Djohan Pahlawaniksi (sankarilliseksi Johaniksi) kutsuva Umar sai rahaa, oopiumia ja aseita sekä 1. tammikuuta 1884 hallituksen ylempää sotalordia tarkoittavan "panglima prang besar" -nimityksen. Kahta vuotta myöhemmin Omar hyökkäsi uudistetulla armeijallaan hollantilaisten kimppuun.

Kovia otteita vaatinut Van Heutsz kenraalikuvernööriksi

Majuri J. B. van Heutsz kritisoi julkisesti kirjoituksillaan vuosien 1882 ja 1883 pyrkimyksiä acehilaisten kukistamiseksi ja vaatii suurempia joukkoja. Hänet nimitettiin Acehin kenraalikuvernööriksi 1898. Hän ja hänen luutnanttinsa Hendrikus Colijn, josta tuli myöhemmin Hollannin pääministeri, päättivät nimittää eversti Van Daalenin murskaamaan acehilaisten vastarinnan rippeet.

Van Daalen murskaa vastarinnan

Van Daalen tuhosi useita kyliä ja surmasi noin 2 900 acehilaista, joista noin 1 150 oli naisia ja lapsia, hollantilaisten omien tappioiden jäädessä 26 henkeen. Van Daalen sai ylennyksen. Acehin vastarintaa johtanut sulttaani Muhammed Daud antautui hollantilaisille 1903 ja maa liitettiin Hollannin Itä-Intiaan. Hajanainen sissisota jatkui kuitenkin tämän jälkeenkin.

Kymmeniätuhansia kuolleita

Vuoteen 1904 mennessä Aceh oli miltei täysin hollantilaisten valvonnassa. Kaikkiaan acehilaisia arvellaan vuosia kestäneiden taisteluiden aikana kuolleen 50 000–100 000 ja yli miljoonan haavoittuneen.

Acehin itsenäisyysliikkeen mielestä sota jatkui vuoteen 1942 saakka, jolloin japanilaiset vapauttivat Acehin hollantilaisista kuitenkaan toimeenpanematta lupaamaansa itsenäisyyttä. Vuosien 1873–1942 välisenä aikana hollantilaisia oli levottomuuksissa acehilaisten kanssa kuollut noin 10 000.

Katso myös

• Hollannin Itä-Intian taistelut