Adolf Ziegler

Adolf Ziegler (toinen oikealta) Adolf Hitlerin, Gerdy Troostin ja Joseph Goebbelsin seurassa.

Adolf Ziegler (16. lokakuuta 1892 Bremen – 18. syyskuuta 1959 Varhnalt) oli saksalainen taidemaalari ja natsipoliitikko. Ziegler toimi natsi-Saksan kulttuuriviraston kuvataiteen laitoksen johtajana 1936–1943.

Ziegler liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen sen varhaisessa vaiheessa 1920-luvun alussa. Ziegleristä tuli Adolf Hitlerin suosikki, sillä hänen aihepiiriinsä kuuluivat arjalaistyyppiset alastomat naisfiguurit, joista Hitler piti. Kun Hitlerin sisarentytär Geli Raubal kuoli, Hitler tilasi tästä muotokuvan Ziegleriltä. Hän myös osti Zieglerin keskeisiä töitä Münchenin asuntonsa seinille. Taiteilijakollegat kutsuivat aihepiiriltään rajoittunutta Ziegleriä pilkkanimellä Meister des gekräuselten Schamhaars – kiharan häpykarvoituksen mestari.

Zieglerin taidepolitiikka keskittyi taiteen arjalaistamiseen. Kansallissosialistien ”rappiotaiteeksi” nimeämät modernistiset taidesuunnat tukahdutettiin ja Ziegler johti komissiota, joka pakkolunasti yli 16 000 modernistien teosta museoista ja kodeista. Hän pystytti modernistisen taiteen näyttelyn nimellä Entartete ”Kunst” Austellung – rappiotaiteen näyttely. Hän valitsi itse näyttelyssä esitetyt maalaukset, samalla kun Arno Breker valitsi veistokset.

Toisen maailmansodan aikana 1943 Zieglerin ura käänty dramaattiseen laskuun. Hänet pidätettiin ja vaikka pidätykseen johtaneista syistä ei ole täyttä varmuutta, hänen on sanottu esittäneen julkisesti epäilyksiä Hitlerin menestyksestä sotapäällikkönä. Hänet lähetettiin Dachaun keskitysleirille. Hitler kuitenkin armahti Zieglerin ja määräsi tämän eläkkeelle. Häntä ei enää saanut mainita lehdistössä ja hänen teoksensa asetettiin esityskieltoon. Sodan jälkeen Ziegler ei saanut uraansa enää nousuun, vaan eli ja kuoli hiljaisuudessa Varnhaltin kaupungissa.