Agathon Meurman

Agathon Meurman
Agathon Meurmanin maaliskuussa 1865.
Henkilötiedot
Syntynyt	9. lokakuuta 1826 Kangasala
Kuollut	17. tammikuuta 1909 (82 vuotta) Helsinki
Ammatti	poliitikko, tietosanakirjailija
Muut tiedot
Lempinimet	Kangasalan karhu
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Agathon Meurman, ”Kangasalan Karhu”, (9. lokakuuta 1826 Kangasala – 17. tammikuuta 1909 Helsinki) oli suomalainen kunnallisneuvos, poliitikko, suomalaisuusmies, sanomalehti- ja tietokirjailija ja aikansa huomattavimpia yhteiskunnallisia vaikuttajia. Hän on myös suomalaisen tietosanakirjan isä.

Elämä

Agathon Meurman syntyi Meurmanien säätyläissukuun. Hänen isänsä, Ruotsin armeijasta eronnut tykistökapteeni Karl Otto Meurman, omisti Liuksialan kartanon Kangasalla. Äiti Amalia Loviisa Arwidsson oli kuuluisan kirjallisuusmiehen Adolf Ivar Arwidssonin sisar. Koulunsa Meurman kävi pääsääntöisesti Pietarissa, mutta valmistui ylioppilaaksi 1844 professori Aminoffin koulusta. Ylioppilastutkinnon jälkeinen koulutus jäi kuitenkin häneltä kesken, sillä hän keskeytti opintonsa niin Helsingin yliopistossa kuin Mustialan maanviljelyskoulussakin. Muistona koulunkäynnistä Meurmanilla oli talonpoikaiseen rahvaaseen verrattuna erinomainen laaja ja hyvä kielitaito.

Meurmanin suurin elämäntyö, jonka ympärille hänen kaikki muu kirjallinen ja yhteiskunnallinen toimintansa nivoutuu, oli Liuksialan kartanon saattaminen toimivaksi suurtilaksi. Talon isännyyttä hän alkoi hoitaa isänsä kuoltua vuonna 1845. Hänen aikanaan Liuksialasta tulikin hyvin hoidettu maatila, jossa noudatettiin säästäväisyyttä ja kehiteltiin uusia maatalouden tuotantomenetelmiä.

Agathon Meurmanin puoliso oli Aline Fredrique o.s. Tallqvist (24. marraskuuta 1835 Hamina – 17. helmikuuta 1899 Helsinki). Alinen vanhemmat olivat Kangasalan rovasti Henrik Tallqvist ja tämän puoliso Antoinette Sofia Gustava (o.s. Stjernvall). Kanslianeuvos Werner Elias Liuksiala oli Agathon Meurmanin ja Aline Tallqvistin poika. Agathon Meurmanin tytär Minna avioitui urkujenrakentaja Bror Axel Thulén kanssa. Agathon Meurmanin lastenlapsia olivat asemakaavaopin professori Otto-Iivari Meurman, kasvinjalostuksen professori Olavi Meurman, Helsingin kaupunginjohtaja, poliitikko ja yliopistomies Antti Tulenheimo, urkujenrakentaja Martti Tulenheimo ja ylimetsänhoitaja Aarno Liuksiala.

Poliittinen vaikuttaja

Kotitilaansa viljellessä Meurman alkoi kirjoittaa sanomalehtiin. Kannanotoissaan hän oli vankkumaton suomenmielinen ja terävällä ja iskevällä tyylillään hän herätti melko suppean suomalaisen lehtien lukijakunnan mielenkiinnon. Enoltaan A. I. Arwidssonilta hän sai myös vaikutteet tämän poliittisen näkemyksensä muodostamiseksi. Toinen merkittävä hänen poliittiseen ajatteluunsa vaikuttanut henkilö oli G. Z. Forsman (myöh. Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen), johon hän oli tutustunut sukulaisvierailullaan Hämeenkyrössä. Yhdessä Yrjö Koskisen kanssa hänestä tuli suomalaisen puoleen johtohahmo aina vuodesta 1863 lähtien.

Omassa elinympäristössään Meurman osallistui innokkaasti ja antautuen kunnalliseen toimintaan. Tämä puolestaan oli itsestään selvä askel kohden valtakunnan politiikkaa ja valtiopäiviä. Valtiopäiville hän osallistui talonpoikaissäädyssä 1872, 1877–1878, 1882, 1885, 1888, 1891, 1894, 1897 (säädyn varapuhemies), 1899 (säädyn varapuhemies) ja 1900, kun Suomen kansanedustuslaitos kehitti toimintamuotojaan. Meurman kohosi säätynsä vaikutusvaltaiseksi jäseneksi, jonka mielipide tuli usein koko säädyn yhteiseksi mielipiteeksi. Vain harvat, esimerkiksi Juhana Idänpään-Heikkilä, uskalsivat nousta vastustamaan Kangasalan karhun näkemyksiä. Usein vastustajia kohtasi tyly tappio, ensin säädyn sisällä ja todennäköisesti myös seuraavissa valtiopäivämiesvaaleissa.

Meurman kuitenkin edusti yhteiskunnallisesti melko konservatiivista näkemystä ja sen tähden loppuvaiheissa puolueen nuorempi ja ns. radikaalimpi siipi nousi jossain määrin häntä vastaan. Riita kosketti ensisijaisesti kieliasiaa, jossa Kangasalan Karhu oli sovinnollisempi ja taipuisampi kompromisseihin kuin nuoret kieliradikaalit.

Meurman oli keskeinen henkilö 1800-luvun maahanmuuttokysymyksessä ja vastusti pitkään juutalaisten asuttamista Suomeen.

Kirjoittaja

Agathon Meurmanin painokuva.

Kirjoittajana Agathon Meurman oli monipuolinen. Hänen tuotantonsa käsittää tekstejä lehtiartikkeleista tietosanakirjaan. Aluksi Meurman kirjoitti lehtikirjoituksensa ruotsiksi, mutta Yrjö Koskisen vaikutuksesta hän vuonna 1863 vaihtoi kirjoituskielensä suomeksi. Artikkeleita ilmestyi lähes kaikissa tuona aikana ilmestyneissä ruotsin- ja suomenkielisissä lehdissä.

Meurman oli taitava kirjoittaja myös suomeksi ja hänen muistelmansa kuin historialliset tutkielmansakin ovat mielenkiintoista luettavaa vielä tänäänkin. Samoin hänen kielensä on pysynyt hyvin elävänä ja lukukelpoisena. Eritoten 1800-luvun loppu oli Meurmanilla tuotteliasta kirjoittamisen aikaa. Myös Meurmanin teoksissa käsitellyt aiheet olivat monipuolisia, muistelmista sanakirjoihin. Suuressa osassa hänen kirjoituksiaan onkin oman koetun ja eletyn poliittisen elämän muistelua ja dokumentointia, näin esimerkiksi suuret nälkävuodet ja suomen kielen uuden aseman historialliset piirteet tulevat aikalaiskirjoittajan mukaisina esille.

Kirjojen tekemisen lisäksi Meurman myös arvosteli kirjallisuutta, ja täten hän joutui ristiriitaan muun muassa Minna Canthin ja muiden tämän kaltaisten ”naturalistien” kanssa, mukaan lukien Aleksis Kivi. Tämä osaltaan kuvaa Meurmanin konservatiivisuutta, olivathan hänen omat kirjansa tiukasti kiinni yhteiskunnallisissa tapahtumissa ja muutoksissa, joissa hän itsekin oli ollut mukana.

Meurmanin tietosanakirja

Pääartikkeli: Sanakirja yleiseen sivistykseen kuuluvia tietoja varten

Vuosina 1883–1890 ilmestyi erillisvihkosina Meurmanin toimittama Sanakirja yleiseen siwistykseen kuuluwia tietoja varten, joka oli ensimmäinen suomenkielinen tietosanakirja. Hanke oli vaativa, varsinkin kun suomenkielisiä esikuvia ei juuri ollut. Meurman ryhtyi työhön hieman peloissaan, sillä hän oli mielestään kurja oikolukija. Kiivaana suomenmielisenä Meurman halusi kuitenkin rakentaa suomen kieltä kaikin kirjallisin keinoin. Ruotsinmieliset vaativatkin juuri erilaisia näyttöjä suomen kielen sopivuudesta sivistyksen ja hallinnon tarpeisiin.

Kun Meurmanin kirja ilmestyi, oli käsite tietosanakirja vielä tuntematon suomen kielessä; siksi kirjan nimenä on sanakirja. Meurmanin alkuperäinen ajatus vain pienestä sivistyssanakirjasta paisui kustantajan yllytyksestä. Työn tuloksena syntyi kuitenkin 948-sivuinen teos, jossa on noin 12 000 hakusanaa. Sanakirja kokonaisuudessaan ei ollut kirjoittajansa omaa ideointia, sillä perusvalikoima on kopioitu kaksiosaisesta saksankielisestä teoksesta Meyers Handlexikon des allgemeinen Wissens. Meurman itse lisäsi sanastoon muun muassa sellaisia sanoja kuin sähkö ja kaasu sekä suomalaisia henkilö- ja paikannimiä.

Teoksia

• Ranskalais-suomalainen sanakirja 1877
• Veroista Suomessa 1878
• Maatilojen yleiset rasitukset 1880
• Sanakirja yleiseen sivistykseen kuuluvia tietoja varten [1]
• Suomi ennen ja nyt 1890
• Nälkävuodet 1860-luvulla 1892
• Kuinka suomen kieli pääsi viralliseksi. (Helsinki: Otava, 1892) Hattula: Kirja-vana, 1993, näköispainos. ISBN 951-9305-06-8
• Venäläis-suomalainen sanakirja 1895
• Martti Luther 1901
• Siivosta esiintymisestä 1904
• Muistelmat 1909

Kirjallisuutta

• Jossas, Esko: Agathon Meurman – suomalaisuusliikkeen uskonto- ja kirkkopoliitikko 1863–1899. (Väitöskirja: Helsingin yliopisto) Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1990. ISBN 951-9021-81-7

Aiheesta muualla

• Vapaasti ladattavia Agathon Meurmanin e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä